Akuutin sairaalahoidon potilaista noin 30–40 prosentilla on vajaaravitsemus. Erityisen yleistä vajaaravitsemus on eteneviä, parantumattomia sairauksia sairastavilla ja iäkkäillä potilailla sekä isojen kirurgisten leikkausten jälkeen.
2. Miksi ravitsemus on tärkeä osa hoitotyötä?
Hyvä ravitsemustila ylläpitää potilaan toimintakykyä ja elämänlaatua sekä auttaa jaksamaan sairauden hoidot paremmin. Mahdollinen vajaaravitsemus lisää komplikaatioiden riskiä ja hidastaa toipumista. Näin se myös lisää hoitohenkilöstön työmäärää ja pidentää hoitoaikoja.
Sarkopenia eli etenevä lihasmassan ja -voiman väheneminen liittyy huonoon ravitsemustilaan. Sarkopenia lisää kaatumisia, hauraus-raihnausoireyhtymää ja kuolleisuutta. Suomessa noin 18 prosenttia kuolemista liittyy ravitsemukseen. Se on yhtä paljon kuin tupakkaan ja alkoholiin liittyvät kuolemat yhteensä.
Jos ravitsemustila on hyvin huono, erityisesti pitkäaikaissairaan tai iäkkään ihmisen lihasmassaa on hankala kasvattaa ravitsemuksella. Vajaaravitsemuksen ehkäisy on helpompaa kuin sen korjaaminen.
3. Miten vajaaravitsemusta ehkäistään?
Vajaaravitsemusta ehkäistään tunnistamalla riskipotilaat mahdollisimman varhain. Poliklinikkapotilaalla arviointi tehdään ensimmäisellä käynnillä ja vuodeosastolla viimeistään toisena hoitopäivänä.
Koska ravitsemustila heikkenee yleensä sairaalahoidossa, vuodeosastolla potilaan vajaaravitsemusriskiä selvitetään uudelleen viiden–seitsemän vuorokauden välein sekä sairaala- tai osastosiirtojen yhteydessä. Laitos- ja kotihoidossa ravitsemusta tulisi arvioida vähintään kolmen–kuuden kuukauden välein, asiakkaan yksilöllisen hoitosuunnitelman mukaisesti.
Vajaaravitsemusta ei voi päätellä ihmisen ulkomuodosta. Ihminen voi olla merkittävästi ylipainoinen ja silti vajaaravittu.
4. Miten ravitsemus otetaan puheeksi?
Vajaaravitsemuksen riskiseula NRS-2002 on sote-palveluissa käytettävä työkalu potilaan vajaaravitsemuksen riskin arviointiin. Arvioinnin tulos ohjaa tilanteeseen sopivan ravitsemushoidon valinnassa.
Ohjeet riskiseulan käyttöön löytyvät Ravitsemushoitosuosituksen liitteistä. Riskiseulan käyttöön on hyvä perehtyä yhteistyössä oman organisaation ravitsemusterapeuttien kanssa.
Potilaalle tulee kertoa, miksi hänen vajaaravitsemusriskiään arvioidaan, mitä arvioinnin tulos tarkoittaa hänen osaltaan ja miksi hänelle tarjotaan tehostettua ravitsemushoitoa. Tehostetulla ravitsemushoidolla huolehditaan, että potilas saa haastavassa tilanteessa riittävästi ravintoa. Vaikka potilaalla olisi tarve pudottaa painoa, sairaana ei ole siihen sopiva hetki.
5. Mitä on tehostettu ravitsemushoito?
Tehostetussa ravitsemushoidossa kasvatetaan ruoan energia- ja proteiinitiheyttä, jolloin annoskokoa voidaan pienentää huonon ruokahalun mukaiseksi. Energia- ja proteiinitiheys kasvaa, kun annoksiin lisätään rasvaa ja proteiinipitoisten ruoka-aineiden, kuten maitovalmisteiden, kalan, lihan ja kasviproteiinien, osuutta ateriasta kasvatetaan. Rasvan olisi hyvä olla pehmeää rasvaa, kuten öljyä, margariinia tai kasvirasvapohjaisia kermavalmisteita.
Potilaalle tarjotaan tämän lempiruokia ja välipalojen määrää lisätään, jolloin aterioita on entistä tiheämmin. Näläntunnetta ei pidä odottaa – se voi olla jopa kokonaan poissa.
Ellei tehostettu ruokavalio riitä, voidaan käyttää täydennysravintovalmisteita. Tarvittaessa turvaudutaan letku- tai suonensisäiseen ravintoon.
Painoa seurataan sairaalassa kerran pari viikossa ja kotona kerran viikossa. Vaa’alla kannattaa käydä aina samaan vuorokauden aikaan, sillä paino vaihtelee eri vuorokauden aikoina.
6. Miten syömisen nautinto säilyy sairaana?
Hyvä ravitsemushoito kunnioittaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta. Ruoka maistuu parhaiten, kun tarjolla on tuttuja ruokalajeja. Osastolla kannattaa pitää maustevalikoimaa, jotta potilas voi maustaa ruokaa itselleen maistuvammaksi. Jos lämpimän ruoan tuoksu tekee pahaa, ruoka kannattaa tarjoilla pääosin kylmänä tai huoneenlämpöisenä.
Myös mukava ruokaseura, kaunis kattaus ja huoneen tuulettaminen raikkaaksi ennen ateriaa voivat lisätä syömisen nautintoa.
Jos ruokahalu on hyvin huono, syömisestä nauttiminen on vaikeaa. Tällöin potilaan voi olla helpompi syödä, jos hän siirtää huomionsa toisaalle esimerkiksi keskustelemalla toisen ihmisen kanssa, katsomalla televisiota, lukemalla tai kuuntelemalla musiikkia.
THM Mari Salminen toimii johtavana ravitsemusterapeuttina Varsinais-Suomen hyvinvointialueella Tyks sairaalapalveluissa.
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ja THL:n uudistetut ravitsemushoitosuositukset
