Työvaatteet omasta pussista

Lastenhoitaja Anne Karttunen kaivaa sinisestä Ikea-kassista mustan hupparin. Sen selkään painettu on Helsingin kaupungin logo. Anne käyttää sitä yleensä kesäisin, jos ulkona tarvitsee pitkähihaista. Työpaikka päiväkoti Ariel sijaitsee Sompasaaressa aivan rannan tuntumassa, ja mereltä voi puhaltaa kesälläkin viileä tuuli.Huppari on lahja työnantajalta eli Helsingin kaupungilta.

”Ainoa vaate, jonka olen työnantajalta lähes 20 vuoden aikana saanut. Eikä tämäkään ole tarkoitettu työvaatteeksi. Hupparia voi käyttää halutessaan myös vapaa-ajalla.”

Annen mielestä työnantajan tulisi maksaa työvaatteet. Ennen päiväkotiuraansa hän työskenteli vanhustenhoidossa, jossa oli itsestäänselvää, että työnantaja kustantaa työvaatteet.

”Töihin tullessa vaihdoin työnantajan asun. Ero työ- ja kotivaatteiden välillä oli selkeä.”

Anne muistuttaa, että varhaiskasvatuksessa työskentelevä keittiöhenkilökunta ja siistijät saavat työnantajalta työasun, mutta varhaiskasvattajat eivät.

Kaivellaan kasseja lisää. Sisävaatteiden lisäksi lastenhoitaja tarvitsee ulkovaatteet neljään vuodenaikaan. Helsingissä talvi voi olla sitä paitsi millainen vain: joskus on kolmekymmentä astetta pakkasta ja lunta riesaksi asti; joskus, kuten tänä vuonna, ollaan plussan tuntumassa ja maa on paljas. Vaatetta pitää olla joka keliin, koska lasten kanssa mennään ulos päivittäin, oli sää millainen hyvänsä.

Annella on työ- ja kotivaatteet erikseen. Sisävaatteet kuluvat eniten, ja siksi hän ostaa esimerkiksi housuja kerralla joskus jopa viidet. Näin varalla on aina ehjät.

Työpaikalla pitää olla varalla toiset sisävaatteet ja -kengät hygienian vuoksi. Lasten kanssa sattuu eritevahinkoja. Anne työskentelee varhaiskasvatuksen opettajana alle 3-vuotiaiden ­ryhmässä. Päivittäisiin töihin kuuluvat muun muassa vaipanvaihto ja pylly­pesut. Myös ruokailu lasten kanssa voi olla ­sottaista.

”Räkä on eritteistä yleisin. Lapsi tulee syliin ja pyyhkii samalla nenänsä puseroon.”

Käytännöllistä ja mukavaa

Käytännöllisyys ja mukavuus. Ne ratkaisevat Annen työvaatevalinnat. Taskullinen huppari ja joustavat, taskulliset housut ovat sisällä paras valinta. Taskuihin saa esimerkiksi puhelimen.

”Lasten kanssa vietetään aikaa paljon lattialla. Pitää kontata, ryömiä ja kyykistellä.”

Myös kenkien pitää olla mukavat, ja ne pitää saada tarvittaessa nopeasti pois jalasta ja takaisin jalkaan.

Kesällä Anne pukeutuu mieluiten pitkään mekkoon tai sortseihin, jotka ulottuvat polviin.

”Mekko ei voi olla lyhyt, sillä lasten kanssa pitää pyllistellä hiekkalaatikolla.”

Helteellä sandaalit olisivat kivat, mutta päiväkodin pihalla ne ovat epäkäytännölliset ja vähän vaarallisetkin. Niihin menee helposti hiekkaa, eivätkä ne välttämättä pysy kunnolla jalassa, jos pitää kiiruhtaa jonnekin.

”Parhaat ovat kevyet lenkkarit, jotka saa nopeasti jalkaan nauhoittamatta.”

Aurinkolasit ja -voide sekä lippalakki ovat välttämättömiä. Vastarakennetun päiväkodin pihalla ei ole puiden varjoa, ja vaikka olisikin, aikuinen ei voi välttämättä hakeutua sen suojaan.

”Lasten turvallisuuden vuoksi meillä on pihalla sovitut paikat. Pyrimme olemaan niissä, jotta portit ja mahdolliset vaaranpaikat ovat valvottuina.”

Työnantaja ei kustanna aurinkorasvoja eikä -laseja. Kunnollinen aurinkovoide on kallis ostos, ja Anne tarvitsee kaksi voidetta: toisen kasvoja ja toisen käsiä varten.

Alesta ja halpakaupoista

Anne miettii työvaateostoksensa ­tarkkaan. Hän ei vie työpaikalle uusia kenkiä, vaan hän käyttää vanhat kengät siellä loppuun. Hän bongailee vaatteita alennusmyynneistä ja halpakaupoista.

Haku on päällä vähän koko ajan, sillä kaikessa ei voi tinkiä laadusta. Esimerkiksi syksyisin ja keväisin tarvittavien sadevaatteiden sekä gore-kenkien on oltava laadukkaita, sillä muuten ne eivät kestä käytössä kovinkaan kauan. Sadeasun lisäksi lastenhoitaja tarvitsee vettä ja tuulta pitävät, joustavat ulkoiluhousut sekä kuoritakin ja sen alle fleecen. Lisäksi on oltava pipo ja hanskat. Hanskoja on oltava vähintään viidet, sillä ne menevät rikki ja kastuvat. Jokaiseen ulkoiluhetkeen pitää olla kuivat.

Kumisaappaat Anne laittaa vain silloin, kun sataa kunnolla ja on lätäköitä.

”Kostealla ilmalla gore-kengät ovat hyvät.”

 Jalkojen pitäminen lämpiminä on tärkeää, joten siksi kumisaappaissa on oltava vuori. Merituuli pitää ottaa huo­mioon vuoden ympäri.

”Kylmä hiipii jalkapohjista ylöspäin. Syksyn tulon huomaan aina siitä, että jaloille tulee kylmä.”

Kylmään vuodenaikaan Anne pukee mieluummin hiukan liikaa kuin liian vähän. Lastenhoitaja ei voi noin vain lähteä hakemaan sisältä lisää vaatetta, sillä hän saattaa olla yksin vastuussa lapsista eikä voi poistua sisälle edes hetkeksi.

”Kun ulkona seisoo parikin tuntia, tulee helposti kylmä. Merenrannassa viima pitää aina ottaa huomioon, kun valitsee vaatteensa.”

Lastenhoitajan talvivarustukseen kuuluvat toppatakki, toppahousut, kaulahuivi, lämmin pipo ja rukkaset. Toppahousut kuluvat eniten, joten Anne ostaa sellaiset uutena joka vuosi. Talvikengät pitää valita huolellisesti, sillä niiden pitää toimia kelissä kuin kelissä. Talvella käytettävien saappaiden pitää olla pitkävartiset ja vuorilliset sekä suojata loskalta ja pakkaselta.

”Kengissä on muovivahvistus kärjessä.”

Annen ryhmän tunnusmerkkinä toimii ympäri vuoden pinkki liivi. Sitä pitävät sekä aikuiset että lapset. Liivi lisää turvallisuutta ja tunnistettavuutta.

”Lapset tunnistavat oman ryhmän aikuisen kauempaakin, ja aikuinen erottaa lapset. Vanhemmat tietävät hakemaan tullessaan, kuka on omasta lapsesta vastuussa, jos ryhmässä on sijainen.”