Työttömien fysioterapeutti: ”Puhun toimintakyvystä aina vahvuuksien kautta, koska ammattilaisen negatiiviset sanat jäävät herkästi mieleen”

Päivi Saarinen toivoo, että käynti fysioterapeutilla ei ole työttömälle vain velvollisuus, vaan ihminen tulisi oikeasti kuulluksi.

Kuvateksti
Päivi Saarinen varaa uudelle asiakkaalle aina puolentoista tunnin ajan, jotta kohtaamiselle olisi reilusti aikaa.
Kuva: Marja Seppälä

Vaikka olen fysioterapeutti, en voi keskittyä vain tutkimaan, ojentuuko polvi. On kohdattava koko ihminen, kuvailee Päivi Saarinen, 65. Hänen työpaikkansa on Kymsoten monialaisessa työelämäpalvelussa. Hän tekee pitkäaikaistyöttömille laaja-alaisia toimintakyvyn arvioita.

Päivillä on työpiste kolmessa kaupungissa: Kotkassa, Kouvolassa ja Haminassa. Hän käy paljon myös paikkakuntien te-toimistoissa, sillä yhteistyö työvoimaviranomaisten kanssa on tiivistä.

”Tykkään pyöräillä työmatkat. Aamuisin pitää miettiä, mitä olen sopinut ja mihin menossa. 50 kilometrin päähän Kouvolaan on otettava auto.”

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kymsoten aikaa on eletty kolmisen vuotta – sitä ennen Päivi työskenteli vain kotipaikkakunnallaan Kotkassa. Eri toimintakulttuurit näkyvät yhä. Päivi kehuu esimerkiksi Kotkan Vip-korttia, jolla työttömät pääsevät ilmaiseksi uimahalliin. Kouvolassa tai Haminassa vastaavaa ei ole.

Palaute selkokielellä

Kymenlaakso on työttömyyden suhteen synkkää seutua. Se on ollut vahvaa paperiteollisuuden aluetta, ja tehtaiden lopettamiset näkyvät Päivin vastaanotolla. Myös Kotkan satama on ollut iso työllistäjä.

”Ennen vanhaan paperitehtaalle pääsi ilman koulutusta ja osaaminen hankittiin töissä. Meillä on paljon työttömiä, joilla ei ole kansakoulun tai peruskoulun jälkeistä koulutusta.”

Monella siintää mielessä eläke, mutta työkyvyttömyyseläkkeelle ei kovin helposti pääse. Osatyökykyisyys on nykypäivän sana. Ei ole tavatonta, että Päivin pakeille tullaan rollaattorilla.

Päivin luokse ohjaa terveydenhoitaja, te-virkailija, sosiaaliohjaaja tai sosiaalityöntekijä. Uudelle asiakkaalle Päivi varaa puolentoista tunnin ajan. Laaja-alaisessa toimintakyvyn arviossa selvitetään, mikä haittaa toimintakykyä arjessa.

”Lähdemme siitä, kuinka tiskaus, siivous, portaissa kulkeminen ja kaupassa käynti sujuvat. Selvitän, mikä on asiakkaan käsitys työkyvystään. Käymme yhdessä läpi terveystiedot ja aiemmat kuntoutukset. Puhun asioista vahvuuksien kautta, sillä ammattilaisen negatiiviset sanavalinnat jäävät herkästi mieleen.”

Usein asiakas kuvaa työkykyään kipujen ja rajoitteiden kautta. Tarvittaessa Päivi tekee fysioterapeuttisen tutkimuksen ja fyysisen toimintakyvyn arvioinnin, jossa testataan muun muassa tasapainoa, lihaskuntoa ja puristusvoimaa.

Päivi kirjoittaa toimintakyvystä palautteen te-viranomaisille.

”Se on maallikolle tarkoitettu, eli siinä ei saa olla ammattisanastoa. Diagnoosit pitää purkaa auki: Kädet eivät nouse yli hartiatason eli siivoustyössä on vaikea selvitä.”

Päiviä huolettaa, että moni työtön on huonossa kunnossa. Hän kärjistää: Jos on maannut yhdeksän vuotta sohvalla ja käynyt lähinnä kaupassa ja roskiksella, töihin paluu on melkoinen sokki niin fyysisesti kuin henkisestikin. Jos jokin menee mönkään, pettymys on suuri. Siksi arvion työkyvystä pitää olla realistinen.

”Kunnon ylläpitoon ei ole pilleriä. Se on jokaisen vastuulla. Meillä on kaupunkien liikunnanohjaajia, jotka auttavat alkuun. Esteenä voi olla, ettei asiakkaalla ole uimapukua tai hän ei tiedä, miten uimahallissa käyttäydytään.”

Joskus mietin, miten asiakas selviää, kun asioiden selvittäminen ei ole minullekaan helppoa.

Myös työelämän muuttuminen yhä vaativammaksi voi yllättää.

”Esimerkiksi kaupanmyyjän työ on vaativaa. Pitää osata postipalvelut, veikkaaminen, kassa, tilaukset, hyllytys.”

Aitoa huojennusta

Työn parhaita hetkiä Päiville on, kun asiakas kokee tulevansa kuulluksi.

”Vaikka virallisesti ottaen minun kai pitäisi olla iloisin silloin, kun asiakkaani työllistyy. Se on kuitenkin harvinaista.”

Joskus te-viranomaiset hämmästelevät, miksi ihminen puhuu Päiville eri asioita kuin heille.

”Työtön haluaa usein täyttää odotukset ja päästä tilanteesta kasvojaan menettämättä, eikä te-toimistossa päästä lyhyessä ajassa kovin syvälle ihmisen elämään. Toivon, ettei minun luonani käyminen ole pelkkä velvollisuus, vaan asiakas saisi tilanteeseensa huojennusta.”

Joku voi esimerkiksi olla niin veloissa, ettei työn vastaanottaminen ole kannattavaa. Silloin on ehkä helpompi sanoa, että selkää särkee kuin tunnustaa olevansa ulosotossa.

”Järjestelmämme rakastaa eteenpäin ohjaamista eikä siinä aina huomioida elämäntilannetta. Jos ihminen asuu kaverinsa nurkissa, oma asunto olisi ykkösasia.”

Päivi on huomannut, että työtön putoilee sote-järjestelmästä monessa kohtaa. Lähetteitä jää käyttämättä. Jos aika peruuntuu, uutta ei tule varattua. Ajanvaraus netissä ei ole aina helppoa – esimerkiksi kaikilla ei ole puhelinta tai pankkitunnuksia.

Tasapaksut päivät eivät ole minun juttuni.

Joillakin on ollut työelämässä kattava työterveyshuolto, jolloin julkisen puolen palvelut ovat jääneet vieraiksi. Kaikki eivät jaksa selvitellä, minne ottaa yhteyttä, ja terveysongelmat jäävät muhimaan.

Päivin on tunnettava lait ja pykälät. Moniammatillisuutta korostetaan, mutta tietosuojan vaatimukset aiheuttavat välillä yllätyksiä. ”Välillä tuntuu, että lait eivät pysy arjen perässä.”

Kimuranttien asioiden selvittäminen on Päiville mieluista.

”Tasapaksut päivät eivät ole minun juttuni. Joskus mietin, miten asiakas selviää, kun asiat eivät ole minullekaan helppoja, vaikka olen hyvin verkostoitunut ja tehnyt tätä pitkään. Sanon, jos en tiedä, ja lupaan selvittää asian.”

Työ imaisi

Päivi siirtyi työttömien fysioterapeutiksi veteraanien kotikuntoutuksen parista vuonna 2006. Silloin Kotka lähti mukaan THL:n pitkäaikaistyöttömien terveyshankkeeseen.

”Ajattelin, että vau, siirryn työikäisten pariin. Oli yllätys, kun tajusin, että monet veteraanit olivat parempikuntoisia kuin työttömät.”

Pitkä työkokemus antaa Päiville varmuutta ihmisten kohtaamiseen. Hän pitää motivoivaa haastattelua hyvänä työvälineenä.

”Monesti asiakkailla on nerokkaita ratkaisuja selvitä vaikeasta arjesta.”

Päivi kaavailee jäävänsä ensi vuonna eläkkeelle. Aikaisemminkin hän olisi päässyt.

”Jotkut tuttuni sanovat minua vähän hulluksi, mutta en malttanut lopettaa aiemmin.”

Lähikuva luisesta selkärangasta.

Työviikkoni: Arvioita ja moniammatillisuutta

Maanantai. Viikko alkaa kello 8 Kotkassa Karhulan terveysasemalla. Tein kolme laajaa fyysisen toimintakyvyn arviota. Ennen vastaanottoa selvittelen asiakkaan terveystietoja ja lähettävän tahon antamia tietoja mm. koulutuksesta ja työurasta. Käynnin jälkeen teen kirjaukset Lifecareen. Jatkosuunnitelmasta joko soitan tai lähetän suojatun meilin lähettävälle taholle.

Tiistai. Kouvolassa. Aamulla on puhelintunti, jolloin vaikka te-virkailija voi soittaa ja kysyä konsultaatiota asiakkaan luvalla. Asiakkaita on tänäänkin kolme. Tärkeitä työkavereitani ovat lääkäri ja terveydenhoitajat. Toimimme samoissa tiloissa ja yhteistyö on senkin vuoksi helppoa.

Keskiviikko. Kouvolan te-toimistossa. Tapaamme asiakkaat moniammatillisesti ja usein paikalla on te-asiantuntija ja sosiaaliohjaaja tai sosiaalityöntekijä. Etänä voi olla kuntouttavan työtoiminnan ohjaaja tai Kelan edustaja. Iltapäivällä on työkykytiimin palaveri Teamsilla tai Skypellä.

Torstai. Kotkan te-toimistossa. Päivä on samankaltainen kuin keskiviikko.

Perjantai. Haminassa. Päivä alkaa työkykytiimin konsultaatiolla. Haminalaisia asiakkaita tulee luokseni laajaan toimintakyvyn arvioon.