Turhan paksua

Usein tilataan maksimisatsi. Mahdollisimman imukykyisiä housuvaippoja ja niitä viisi päivässä. Se on arkea, kun vanhus muuttaa hoivakotiin. Usein se on arkea myös kotihoidossa. Näin kertoo Tuulia Lahtinen. Hän tutki gradussaan vaippajakeluun liittyviä käytäntöjä. Tutkimus tehtiin ennen sote-uudistusta.

Maksutta jaettaviin vaippoihin oikeutettuja ovat vaikeasta tai keskivaikeasta inkontinenssista eli pidätysvaikeudesta kärsivät. Kyselyn mukaan aikuisvaippoja voi saada joissakin kunnissa ilman ohjausta vaipan käytöstä ja jopa ilman terveydenhuollon ammattihenkilön lähetettä. Vaippalähetteistä saattaa puuttua diagnoosi ja inkontinenssin vaikeusaste.

Asiakkaille valittiin usein vaippavaihtoehdoista paksuin, vaikka ohuempikin olisi riittänyt. Suojia saatettiin käyttää myös päällekkäin.

”Vaipan oikea koko säästäisi ympäristöä ja rahaa ja parantaisi käyttäjän elämänlaatua”, Lahtinen sanoo. Vääränkokoinen vaippa voi aiheuttaa ylivuotoja, hankausta ja iho-ongelmia.

Tuulia Lahtinen on aiemmalta ammatiltaan sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja. Hänellä on gradun aiheesta myös käytännön kokemusta: hän on työskennellyt kolme vuotta hoitotarvikepalvelussa. Tällä hetkellä hän tekee väitöskirjaa inkontinenssin ehkäisystä ja hoidosta äitiysneuvolassa.

Kahdeksan laatikkoa

Hoivakodissa saatetaan tilata kaikille samanlaiset vaipat logistisistakin syistä. On ehkä helpompi, ettei varastosta tarvitse etsiä juuri Maikin tai Erkin vaippoja, vaan kaikki käy kaikille.

Tutkimus hoitotarvikejakelujen käytännöistä oli uraauurtava. Aihetta ei ole aiemmin tutkittu juuri yhtään, vaikka se koskettaa monia. Tuulia Lahtinen ei usko, että hyvinvointialueiden perustaminen olisi juurikaan muuttanut käytäntöjä parempaan suuntaan. ”Hoitotarvikejakelujen toimipisteitä on lopetettu ja palveluja sähköistetty. Vaippoja voi olla vaikeampi saada asiakkaan kokeiltavaksi. Usein tilataan suoraan kolmen kuukauden erä.”

Lahtinen sanoo, että kolmen kuukauden erä voi tarkoittaa esimerkiksi kahdeksaa isoa pahvilaatikkoa. Se on melkoinen varastoitava kotona tai hoivakodissa. Ja se on melkoinen jätemäärä. Harvoin puhutaan siitä, millaiseen roskikseen kotona käytetyt vaipat pannaan, vaikka moni sitä luultavasti pohtii. Vaipoissa liikkuvat myös isot rahat. Vaipat ovat hoitotarvikejakeluiden toiseksi suurin kuluerä heti diabetestarvikkeiden jälkeen.

Erilaiset käytännöt

Suomessa käytetään maailman kolmanneksi eniten aikuisten vaippoja – tilastopalvelu Statistan mukaan 1,3 kiloa asukasta kohden. Esimerkiksi Norjassa vastaava luku on yli puolet vähemmän, 0,58 kiloa per asukas. Mikä tätä selittää?

”Voidaan spekuloida, että Norjassa resurssit ovat paremmat. Hoitajat ehtivät auttaa vanhuksia vessaan, joten vaippoja ei tarvita niin usein. Olen myös kuullut, että Norjassa lantionpohjan fysioterapeuttien palveluja hyödynnetään paremmin”, arvelee Tiina Vaittinen. Hän vetää Koneen Säätiön ja Suomen Akatemian rahoittamaa Vaippahanketta, jonka osana valmistui Tuulia Lahtisen gradu.

Ero vaippojen kulutuksessa vihjaa myös puutteisiin suomalaisissa inkontinenssihoidon käytännöissä. Tuulia Lahtisen mielestä gradun ehkä hälyttävin löydös oli, että yksilöllinen inkontinenssin hoitosuunnitelma oli tehty asiakkaille harvoin (26 prosenttia) tai ei koskaan (22 prosenttia). Monet vastaajat (21 prosenttia) eivät osanneet sanoa, oliko hoitosuunnitelmaa tehty.

Hoitotarvikejakelun käytännöt vaihtelivat kunnittain ja työntekijöittäin. Kyselyyn vastanneet kunnat kattoivat 56 prosenttia Suomen väkiluvusta. Yleisimmät vastaajien ammatit olivat lähihoitaja ja sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja. Kaikilla ei ollut alan koulutusta. Osassa kunnista vaippojen hoitotarvikejakelu oli osa muita työtehtäviä. Vastaajista alle kolmasosa teki työkseen pelkästään hoitotarvikejakelua.

Kun hoitosuunnitelma puuttuu, vaippoja voidaan käyttää väärin tai ne ovat tarpeeseen nähden vääränlaisia. Puutteellisen diagnosoinnin vuoksi vaippoja saatetaan käyttää jopa turhaan, jos vaiva voitaisiin hoitaa.

”Perusterveydenhuollossa ei tiedetä, ettei inkontinenssin hoidosta tiedetä. Esimerkiksi lantionpohjan fysioterapeuttien osaamista ei hyödynnetä tarpeeksi”, toteaa Tiina Vaittinen.

Kyselyyn vastanneet toivoivat lisää koulutusta tuotteista ja niiden valinnasta. Suurin yksittäinen ongelma oli oikean imukyvyn valinta. Hoitajien koulutuksesta huolehtivat usein vaippoja valmistavat yritykset, ei työnantaja. Vastanneet toivoivat myös parempaa taloudellisuuden ja ekologisuuden huomioimista.

Älyvaippoja kehitetään

Muitakin suojavaihtoehtoja on kuin perinteinen vaippa. ”Kun olin hoitotarvikejakelussa töissä, asiakas saattoi olla hyvin helpottunut, kun hän tutustui erilaisiin malleihin ja sidemallinen suoja riitti”, Tuulia Lahtinen kertoo.

Markkinoilla on myös esimerkiksi urinaalikondomeja sekä vaginaali- ja anaalitamponeja.

Tiina Vaittinen pääsi Hollannissa tutustumaan hoivakotiin, jossa hyödynnettiin älyvaippoja inkontinenssin hoidossa.

”Älyvaipoissa on kosteutta mittaava anturi. Se kerää tietoa, milloin ja millaisia määriä virtsaa tulee. Näin hahmottuu jokaisen henkilökohtainen vaippatarve ja tarve päästä vessaan. Hoivakodissa oli insinööri, joka avusti teknologian hyödyntämisessä, jottei uusi teknologia kuormittaisi henkilökuntaa.”

Hollannissa on myös kokeiltu käytettyjen vaippojen kierrätystä. Australiassa niistä on tehty kissanhiekkaa.

Ei vain vanhoja

Kunpa en vanhana makaisi hoivakodissa vaipoissa muiden autettavana, miettii moni. Mielikuva vaippojen käyttäjistä on usein tämä, vaikka pidätyskykyyn liittyvät ongelmat eivät koske vain vanhuksia. Ongelmaan ei aina kehdata hakea apua tai se tehdään viiveellä.

”Usein ajatellaan, että on normaalia, että raskauden jälkeen jumpassa vähän lirahtaa. Sitä pidetään väistämättömänä, vaikka asian voisi usein korjata”, Tuulia Lahtinen sanoo. Jotkut luopuvat esimerkiksi urheilusta lirahtelun vuoksi. Väitöstään varten hän on haastatellut äitiysneuvoloiden henkilökuntaa.

”Jos 20–40 vuotiaiden naisten inkontinenssiin puututtaisiin, se luultavasti vähentäisi vanhuuden virtsankarkailua ja vaippojen tarvetta”, Tuulia Lahtinen sanoo. Lantionpohjan lihasten harjoittelusta kyllä puhutaan, mutta kaikki eivät osaa tehdä harjoituksia omin neuvoin.

”Ehkä esimerkiksi papa-kokeen yhteydessä voisi testata, onko lantionpohjan lihaksissa supistusvoimaa. Joissain kunnissa papa-kokeen ottaa terveydenhoitaja, joka on saanut koulutuksen synnytyksen jälkitarkastukseen”, hän sanoo.

Lantionpohjan lihaskunnon lisäksi inkontinenssia voi hoitaa esimerkiksi elintapamuutoksilla, virtsaputken tuella, lääkkeillä tai leikkauksella.

Virtsainkontinenssi vaivaa joka viidettä 40–60-vuotiasta suomalaisnaista. Yli 70-vuotiaista suomalaisnaisista siitä kärsii jopa puolet, ja miehistäkin joka neljäs. 

Säännöllinen virtsainkontinenssi lisääntyy iän myötä. On ennustettu, että virtsa- ja ulosteinkontinenssin ilmaantuvuus kasvaa tulevina vuosina jyrkästi.

Torissa kaupataan

Aikuisten vaippoja näkee myynnissä Torissa ja Facebookin Roskalavaryhmissä.

”On selvä, että käyttämättömiä tuotteita jää valtavat määrät”, sanoo Tuulia Lahtinen. Vaippoja jää käsiin esimerkiksi silloin, jos käyttäjä ei viivy hoivakodissa pitkään tai kuolee.

Lahtinen kysyi gradussaan, mitä käyttämättömille vaipoille tapahtui. Käytännöt olivat kirjavat. Jotkut hoitotarvikejakelut ottivat niitä vastaan. Paikoin niitä oli annettu hyväntekeväisyyteen ulkomaille.

Yhdyskuntajätteestä noin viisi ­prosenttia muodostuu aikuisvaipoista. Kun siteet ja lasten vaipat lasketaan mukaan, vaipat muodostavat Suomessa yli 40 prosenttia kierrätykseen ­kelpaamattomasta sekalaisesta jät­teestä.

Häpeän kimppuun

Kun Vaippahanke keräsi vaippoihin liittyviä tarinoita, puolet yhteydenotoista tuli työikäisiltä miehiltä. He tuntuvat jäävän ongelmansa kanssa erityisen yksin.

”Asia on todella raskas monelle miehelle ja aiheuttaa esimerkiksi itseinhoa. Miesten vessoissa ei useinkaan ole roskiksia tai käsisuihkua, mikä vaikeuttaa arkea. Mieheyteen liittyy erilaisia odotuksia kuin naiseuteen. Miehen kuuluu olla kontrollissa. Naisen keho on se, joka vuotaa”, Tiina Vaittinen kuvailee.

Vaittinen kehuu eturauhassyöpä­yhdistys Propon vertaistoimintaa, mutta muuten inkontinenssin kanssa elävien vertaistoimintaa on vähän. Vaittinen tietää, että avannepotilasjärjestö Finnilco käynnistelee juuri tukihanketta anaali-inkontinenssin kanssa eläville.

”Vaippa on sinänsä hieno väline ja mahdollistaa monelle normaalin elämän”, Vaittinen muistuttaa.

Ulosteen pidättämiseen liittynee vielä enemmän häpeää kuin virtsanpidätysvaikeuksiin. Suomalaisista 8–9 prosenttia elää ulosteinkontinenssin kanssa. Suuri osa heistä on alle nelikymppisiä. Iso syy ovat suolistosairaudet, jotka ovat lisääntyneet ja lisääntyvät yhä.

”Pidätysvaikeuksiin voi liittyä tabua tabun sisällä esimerkiksi silloin, kun aiheuttajana on seksuaalinen väkivalta, kidutus tai silpominen”, Vaittinen sanoo.

Vaippahankkeen yksi iso tavoite on vähentää aikuisvaippoihin liittyvää häpeää.