Päivin kokoama materiaali ja suositukset menevät lääkärille, joka laatii vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen suunnitelmat. Kela päättää suunnitelman hyväksymisestä. Kuntoutussuunnitelma päivitetään vuosittain, joten Päivi tapaa lasta ja hänen perhettään toistuvasti.
”Aloitin työni vasta huhtikuussa, mutta odotan jo, että näen lasten kasvavan ja saan seurata heidän kehityskaartaan.”
Mietitään tavoite
Päivi tekee viikoittain useita kotikäyntejä. Auton mittariin kertyy kilometrejä, sillä alue ulottuu Sipoon reunamille asti ja kattaa myös Loviisan ja Myrskylän. Välillä näkyy lehmiä laitumella ja sikala voi tuoksahtaa.
Työni on myös lapsen itsetunnon tukemista. Hän on hyvä sellaisena kuin on ja oppii omassa tahdissaan.
Joillain käynneillä mukana on myös sosiaaliohjaaja. Kotikäyntiin Päivi varaa tavallisesti aikaa tunnin tai puolitoista, sillä tunti alkaa olla usein maksimi, minkä lapsi jaksaa keskittyä.
”Kerron usein kuvien avulla, miksi tulin. Havainnoin lasta ja hänen toimintakykyään. Miten hän leikkii tai käyttää käsiään? Kyselen, millaisia tavoitteita lapsella on – mikä hänelle olisi tärkeää? Mitä hän haluaisi oppia? Aina lapsi ei pysty sanoittamaan sitä ja vanhemmat auttavat.”
Monelle lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen on se juttu. Pienemmän lapsen tavoite voi olla, että hän oppii syömään itse. ”Puhun lapsen kuullen lähinnä vain hänen vahvuuksistaan. Monet vanhemmat tekevät samoin.”
Jotkut lapset ovat saaneet diagnoosin heti syntymän jälkeen. Toisilla se voi olla tuore. Jos diagnoosi on uusi, perhe voi hyötyä sopeutumisvalmennuksesta.
Vanhemmat voivat olla elämäntilanteensa vuoksi kuormittuneita.
”Kehitysvammaisuus aiheuttaa usein univaikeuksia tai lapsi voi kaivata lähes kokoaikaista valvontaa. Silloin on mietittävä, miten perhettä voisi tukea. Tässä työssä on oltava hyvä kuuntelija.”
Myös palvelujärjestelmän tunteminen on Päivin työssä tärkeää, jotta hän osaa opastaa vanhempaa hakemaan tarvittaessa esimerkiksi vammaistukea tai vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta.
Hyvä itsenään
Päivi käy havainnoimassa lapsen arkea usein myös päiväkodissa tai koulussa. Jotkut lapset käyvät koulua tavallisella luokalla, toiset erityisluokalla. Lapsi tarvitsee usein myös aamu- ja iltapäivähoitoa ja usein myös loma-ajan toimintaa.
Lapsi voi tarvita myös puheterapiaa, toimintaterapiaa, fysioterapiaa tai musiikkiterapiaa. ”Kommunikointi on usein se avain. Kun lapsi pystyy ilmaisemaan itseään, se auttaa ja vähentää turhautumista”, Päivi sanoo.
Vanhemmilla voi olla iso huoli siitä, miten lapsi tulee pärjäämään.
Jotkut lapset käyttävät näppärästi tablettia ja sen ohjelmia kommunikointiin. Toiset voivat olla hyvin taitavia kuvakansion kanssa. Päivi miettii yhdessä perheen kanssa myös lapsen apuvälineiden tarvetta.
Apua tarvitaan erityisesti elämän siirtymävaiheissa. Ysiluokkalaisen kanssa pohditaan jatko-opintoja – löytyisikö polku työelämään vai miten toimeentulo turvataan? ”Työni on myös lapsen itsetunnon tukemista. Hän on hyvä sellaisena kuin on ja oppii omassa tahdissaan.”
Välillä vanhempien huoli ja suru riipaisevat Päiviä. Vanhemmilla voi olla iso huoli siitä, miten lapsi tulee pärjäämään. ”Usein tieto auttaa. Kehitysvammainen nuori voi opiskella ja työllistyä tai osallistua päivätoimintaan. Tuemme sitä, että hän voi itsenäistyä suurin piirtein samaan tahtiin kuin muut nuoret.”
Iloa yhdistyksestä
Päivi aloitti työt Porvoossa alkuvuodesta samaan aikaan kuin hänen työparinsa Julia Dromberg. Päivi on koulutukseltaan kuntoutuksen ohjaaja ja Julia toimintaterapeutti. ”Osaamisemme täydentävät toisiaan ja opimme toisiltamme.” Julian asiakkaita ovat aikuiset kehitysvammaiset, mutta työnkuvat hakevat vielä muotoaan, koska toimet ovat uusia. Julian lisäksi Päivin lähimpiin työkavereihin vammaispalveluissa kuuluu kaksi palveluohjaaja, jotka työskentelevät ruotsinkielisten asiakkaiden parissa.
Aiemmin Päivi kulki vuosia Porvoosta töihin Helsinkiin, missä hän toimi kuntoutusohjaajana Laakson sairaalassa.
Ennen kuntoutuksen ohjaajaksi opiskelua Päivi oli töissä lähihoitajana kehitysvammaisten asumisyksikössä. ”Sydämeni jäi kehitysvammatyöhön. Asiakkaani ovat ihania. Näin lähihoitajana, mitä hyvää kuntoutuksen avulla voidaan tuoda vammaisten ihmisten elämään, ja se oli yksi syy, miksi kiinnostuin opiskelusta. Pystyin opiskelemaan unelma-ammattiini työn ohessa.”
Asumisyksikössä Päivi teki kahdeksan vuotta töitä ruotsiksi. Nykyisessä työssään hän on päässyt verestämään ruotsiaan. ”Kaksikielisyys on työyksikössäni tosi luontevaa, ja olen siitä iloinen”, sanoo Porvoosta kotoisin oleva Päivi.
Päivi kuuluu valtakunnallisen Kuntoutusohjaajat ry:n hallitukseen. Yhdistys järjestää esimerkiksi joka vuosi koulutuspäivät.
”Yhdistyksen kautta pystyn vaikuttamaan ja tuomaan yhdessä muiden kanssa kuntoutusohjaajien ääntä kuuluviin. Kuntoutuksen ohjaajan koulutus ei ole niitä tunnetuimpia, mutta haluamme tehdä siitä tunnetumman. Se antaa monipuoliset mahdollisuudet työskennellä erikoissairaanhoidossa, vakuutusyhtiössä, ammatillisessa kuntoutuksessa tai vaikka Kelassa.”
