Sote- ja varhaiskasvatusalan työnantajat tyypillisesti lisäävät työsopimukseen ylimääräisiä ehtoja, kuten suostumuksen lisä-, yö- ja sunnuntaityöhön tai varallaoloon. Jos ehdot eivät päde suoranaisesti työhösi, niihin ei pidä suostua.
2. Kysy rohkeasti palkasta
Palkka kannattaa aina ottaa puheeksi. Voit esimerkiksi kysyä, millä perusteilla palkka määräytyy.
Työnantaja maksaa myös erilaisia lisiä. Niitä ei yleensä kirjata työsopimukseen, joten kysy niistä rohkeasti. Tarkista, että työkokemuslisässä on otettu huomioon kaikki oman alan työkokemuksesi.
Koska hoitajista on pulaa, moni työnantaja maksaa rekrytointilisän. Paras perusteesi lisän saamiseksi on se, että työnantaja saa rahalla työpanoksesi.
3. Älä suostu heittopussiksi
Edellytä, että työskentelypaikka määritellään työsopimuksessa tarkasti, mielellään osaston tai yksikön tarkkuudella.
Hyvinvointialueiden myötä työssäkäyntialueet laajenevat. Jos työskentelypaikkaasi ei ole sovittu työsopimuksessa tarkasti, on olemassa riski, että työnantaja määrää sinut työhön pitkän matkan päähän.
Mitä tarkemmin tehtävä on työsopimuksessa määritelty, sen parempi. Pyydä tarkennuksia, jos kuvaus on ylimalkainen, kuten ”sairaanhoitajan tehtävät”.
Kieltäydy myös ”muut työnantajan määräämät tehtävät” -lausekkeesta, joka on työsopimuksessa usein valmiina. Lauseke antaa työnantajalle turhan laajat valtuudet määrätä sinut eri työtehtäviin.
4. Säästä työpaikkailmoitus
Työpaikkailmoitus kannattaa säästää, sillä siinä työnantaja on kertonut, millaiseen tehtävään ja mihin yksikköön se työntekijää tarvitsee. Ilmoituksessa olevien tietojen pitäisi olla myös työsopimuksessa.
Kaikki työnantajat eivät laita ilmoitukseen tehtävästä maksettavaa palkkaa, vaan ilmoituksessa lukee esimerkiksi ”palkka sote-sopimuksen mukainen”. Hyvää henkilöstöpolitiikkaa on ilmoittaa palkka euroina.
Asiantuntijoina Tehyn edunvalvonta-asiantuntija Juha Honkakoski, juristi Mirja Kinnunen ja neuvottelupäällikkö Riikka Rapinoja.