Teoria heti käytäntöön

”Olen käytännönläheinen ihminen, opin tekemällä”, sanoo sairaanhoitajaopiskelija Janette Kokkola. Siksi uudenlainen tapa yhdistää teoria ja harjoittelu on sopinut hänelle erityisen hyvin.

Tavallisesti sairaanhoitajaopiskelijat opiskelevat opintojensa alussa puoli vuotta teoriaa ja menevät vasta sen jälkeen ensimmäiseen harjoitteluun. Campuskoti Merihelmessä Salossa teoria ja käytäntö limittyvät. Turun ammattikorkeakoulun Salon toimipisteen sairaanhoitajaopiskelijat ovat ensimmäisen lukukautensa pääosin hoivakodissa. Vanhusten pariin oppimaan mennään heti kahden viikon orientaatiojakson jälkeen. Malli on tiettävästi Suomessa ainutlaatuinen.

Janetelle vanhusten kanssa työskentely on luontevaa. ”Tädilläni ja hänen tyttärellään on hoivakoti. Olen pyörinyt siellä vaahtosammuttimen kokoisesta. Myös äitini tekee vanhustyötä.”

Erityinen sijainti

Tapaamme huhtikuun lopulla muutamaa päivää ennen kuin kevätkauden Merihelmessä olleet opiskelijat lopettavat jaksonsa.

Campuskoti Merihelmen sijainti yllättää. Hoivakoti on entisissä Nokian tehtaan tiloissa, nykyisellä Salon kampuksella. Lähistöllä on teollisuutta ja esimerkiksi isoja autokauppoja. 

Toisaalta hoivakodin kookkaalta parvekkeelta aukeavat hienot näkymät kaupunkiin. 

Hoivakodin vakiväkeen kuuluva sairaanhoitaja Sirkku Riikonen kertoo, että kesällä pihaan tehdään kasvimaa ja istutetaan luumu- ja omenapuita. Taimet ovat jo valmiina. Takapihalta pääsee kävelemään Joensuun kartanon suuntaan ja tapaamaan lampaitakin. Asukkailla on esimerkiksi muistisai­rauksia, mutta suurin osa on kävelykuntoisia.

Tilat ovat uudet ja valoisat. Hoivakodissa asuu 30 vanhusta, joista jokaisella on oma huone. Merihelmi aloitti toimintansa lokakuussa 2022, ja se perustettiin nimenomaan hoivakodin ja koulun yhteistyötä silmällä pitäen. Viime keväänä siellä harjoitteli kolmas luokallinen sairaanhoitajaopiskelijoita.

Opittua voi kokeilla heti

Opiskelijat tekevät hoivakodissa aamu- ja iltavuoroja. Viikon aikana vuoroja osuu kullekin opiskelijalle kaksi tai kolme. Opiskelijat on jaettu neljään tiimiin, ja työvuorossa on kerrallaan aina yksi tiimillinen eli 2–5 opiskelijaa.

Joka viikolle on oma teemansa kuten ravitsemus tai ergonomia. Opinnot alkavat aina vuorovaikutuksen teemaviikolla.

”Teorian käytäntöön integroiminen onnistuu aiempaa paremmin. Opittua pääsee kokeilemaan heti. On aivan eri asia avustaa siirtymisessä vanhusta kuin omaa luokkakaveriaan”, sanoo yliopettaja Susanna Mört.

Lehtori Sari Mäkinen kertoo, että jo nyt on tullut palautetta, että Merihelmessä opiskelunsa aloittaneilla opiskelijoilla on seuraavissa harjoitteluissaan ihan eri valmiudet kuin muilla – he kohtaavat potilaat rohkeasti ja perushoito on hyvin hallussa. Varhainen harjoittelu näkyy myös kollegojen kohtaamisessa.

Merihelmen jälkeen opiskelijoiden harjoittelut ja opinnot jatkuvat kuten muillakin opiskelijoilla. Tavallista ­ripeämpi opintojen alku antaa mahdollisuuden valmistua kolmessa vuodessa tavallisen kolmen ja puolen vuoden sijaan, jos opiskelija niin haluaa.

Opettajat kiittävät Salon kaupunkia ja Varsinais-Suomen hyvinvointialuetta rohkeudesta lähteä kehittämään uutta mallia. Malli on jo nyt herättänyt paljon kiinnostusta, ja esimerkiksi Jyväskylän ammattikorkeasta on käyty Salossa vierailulla. Myöhemmin malliin on tarkoitus lisätä moniammatillisuutta ja testata entistä enemmän uutta hoivateknologiaa.

”Haluamme näyttää tuleville sairaanhoitajille vanhustyön arvokkuuden. Ensihoito ja tehohoito koetaan usein mediaseksikkäiksi aloiksi, mutta me haluamme luoda positiivista kuvaa vanhustyöstä. Puolessa vuodessa vanhuksiin ehtii tutustua kunnolla”, Sari sanoo.

”Taistelemme sitä mielikuvaa vastaan, että muistisairaita vanhuksia voi hoitaa kuka tahansa. Niin sanotut käsiparit eivät riitä, vaan hoitaminen vaatii ammattitaitoa”, Susanna lisää.

Opettajat ovat paljon läsnä hoivakodissa, ja myös teoria opiskellaan siellä. Opiskelijoilla on oma ryhmähuone, jossa opiskellaan kahtena päivänä viikossa, yleensä maanantaisin ja perjantaisin. Huoneessa on iso ruutu, jonka ansiosta opintoihin voi osallistua myös etänä.

Jos opiskelijalla on ennestään lähihoitajan tutkinto, hänen tutkintonsa luetaan hyväksi eikä hänen tarvitse osallistua käytännön harjoitteluun.

Hoivakodista pääsee sisäkautta myös Turun ammattikorkeakoulun tiloihin. Opiskelijat harjoittelevat ammattikorkeakoulussa joitakin kädentaitoja kuten katetrointia ja injektioiden antamista.

Kehittymistä kiva seurata

”Tykkään perehdyttää ja kehittää, siitä se lähti”, sanoo sairaanhoitaja Sirkku Riikonen. Hän haki Merihelmeen töihin juuri opiskelijayhteistyön takia. Aiemmin hän työskenteli pooliosastonhoitajana terveyskeskussairaalassa.

Sirkusta on ihanaa nähdä, miten paljon opiskelijat kehittyvät ja oppivat puolen vuoden aikana. ”Kaikki eivät ole välttämättä olleet lainkaan tekemisissä vanhusten kanssa. Puolen vuoden aikana kohtaamisesta on tullut kaikille luontevaa.”

”Opiskelijat toimivat harjoittelussa tiimeinä ja kannustamme heitä etsimään tietoa. He kantavat myös itse vastuuta oppimisestaan.” Tavallisesti opiskelijat seuraavat harjoittelussa ohjaajaansa ja oppivat mallista.

Erilaista on myös se, että opettajat ovat mukana harjoittelun väli- ja loppuarvioinneissa. Siitä on apua myös ohjaajille. Henkilökunnan ja opettajien kesken on puhuttu paljon myös siitä, millaiseen ihmiskäsitykseen hoivakodissa uskotaan. Mitä hyvä hoito meillä on?

”Asukkaat saavat meillä hoitoa viimeisimpien oppien mukaan. Haluamme kuunnella asukkaiden toiveita, emmekä jämähtää tiettyihin kaavoihin. Koska opiskelijoiden työpanos tulee tavanomaisen mitoituksen päälle, asukkaiden kanssa vietetään enemmän aikaa”, Sirkku kertoo.

Osastolla on töissä esihenkilö, kaksi sairaanhoitajaa, 15 lähihoitajaa, hoiva-avustajia ja puolikas fysioterapeutti. Vaihtuvuus on ollut minimaalista – kukaan ei ole lähtenyt hoivayksikön perustamisen jälkeen.

Tutoroinnin merkitys korostuu

Joka perjantai opiskelijat tapaavat tutor-opettajansa. Hetki on tärkeä, sillä silloin puretaan viikon mittaan kertyneet ihmetyksen aiheet ja harjoitteluun liittyvät tunteet.

”Moni saattaa alussa pelätä, että satuttaa vanhusta esimerkiksi pukiessa, jos vaikka käsi taittuu. Myös vanhuksen kaatuminen voi pelottaa”, kertoo Sari Mäkinen, joka on toinen tutor-opettajista.

Tutoroinnilla on iso merkitys, ja hävettävätkin asiat on tärkeää saada sanottua ääneen. Susanna Mört muistaa oman vanhustyön harjoittelunsa vuo­sien takaa. ”Minulle oli nuorena järkytys syöttää ensimmäisiä kertoja huonokuntoista vanhusta, kun ruoka ei meinannut pysyä sisällä. Tällaisista tunteista olisi hyvä puhua.”

Tutor-tunneilla opetellaan puhumaan läpi myös työyhteisössä mahdollisesti tapahtuneet kärhämät, etteivät ne jää painamaan mieltä. Tarkoitus on jatkossa ottaa myös ohjaajat mukaan perjantain tunnille.

”Me haluamme varmistaa, että opiskelijoista on turvallista ja mukavaa tulla tänne”, Sirkku sanoo.

Ainakin keikkailemaan

Ilmassa oli huhtikuun lopulla haikeutta. Janette Kokkolalla oli enää muutama harjoitteluvuoro Merihelmessä.

”Alussa vei aikaa oppia talon tavoille. Kiinnyn helposti ihmisiin, ja asukkaista varsinkin Kyllikki on tullut täällä läheiseksi. Myös opettajat ovat olleet tosi ihania. He ovat auttaneet ja tsempanneet. Lähden Merihelmestä haikein mielin.”

Janeten seuraava harjoittelupaikka sisätaudeilla on jo varmistunut. Vaikka ensihoitajan työ on ollut hänen haaveensa jo kymmenen viime vuotta, hän pitää mahdollisena, että ainakin ­keikkailisi tulevaisuudessa vanhustyössä. 

Yhteistyömallia koulun ja hoivakodin välillä kehitetään edelleen Osaamismalli ikääntyneiden hoitotyön vetovoimaksi -hankkeessa. Se on Turun ammattikorkeakoulun Arvokas vanhuus -tutkimusryhmän vetämä hanke, jota rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto.