Etelä-Karjalan kyliä kiertävä Mallu-auto on esimerkki liikkuvista palveluista, joiden povataan lisääntyvän sote-uudistuksen myötä.
Niukkalan kylänraitti Uukuniemellä on hiljainen ja pakahduttavan kaunis. Luonto on pukeutunut syvään vihreään. Mäeltä avautuu näköala Pyhäjärvelle, joka on kuuluisa kirkkaasta vedestään.
Ollaan Etelä-Karjalan koilliskärjessä. Venäjälle on muutama kilometri, raja kulkee Pyhäjärven poikki.
Pari asiakasta odottaa jo Uukuniemen vapaa-aikatalon pihassa Mallu-autoa, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksoten) liikkuvaa sairaanhoitajan vastaanottoa.
Sieltä Mallu saapuukin, yhtä sinisenä kuin kesätaivas.
Kuljettaja Matti Ahokainen kytkee auton vapaa-aikatalon sähköverkkoon ja panee paikoilleen portaat ja kaiteet.
Sairaanhoitaja Anne Poutanen kutsuu sisään ensimmäisen asiakkaan.
Poutanen desinfioi kätensä ja kyselee kuulumisia Reino Sihvoselta. Sihvonen on ollut klapien teossa, mutta ei yksin vaan ”kavereiden”, siis hyttysten, kanssa.
Sihvosella on Marevan-lääkitys, joten veren hyytymisaikaa eli INR-arvoa on seurattava säännöllisesti. Poutanen nappaa verikokeen Sihvosen sormenpäästä. Tulos on hyvä.
”Voit jatkaa samalla tavalla eli puolikas tabletti torstaisin ja muina päivinä kokonainen”, Poutanen ohjeistaa.
Sihvonen kertoo olevansa paluumuuttaja Lohjalta. Runsas kymmenen vuotta sitten hän ”muuttui huru-ukoksi” ja palasi synnyinseuduilleen Uukuniemelle.
”Täytyy sanoa, että tämä Mallu on hyvä systeemi. Olisi tosi stressaavaa, jos pitäisi yhden veritipan takia ajaa pitkä matka.”
Nykyään lähin hyvinvointiasema sijaitsee 40 kilometrin päässä Parikkalassa. Uukuniemeltä loppuivat terveydenhoitajan ja hammashoidon palvelut vuonna 2010, ja samaisena vuonna Mallu aloitti toimintansa.
Eksote on ollut liikkuvien palvelujen kehittämisessä edelläkävijä, jonka ratkaisuihin on käyty tutustumassa eri puolilta Suomea, ulkomailtakin. Mallun lisäksi Etelä-Karjalassa toimii Malla-auto eli liikkuva laboratorio. Se tarjoaa tavanomaisia laboratoriopalveluja kuten verikokeita, sydänfilmejä ja virtsanäytteiden vastaanottoa.
Yhden hengen liikkuva yksikkö on puolestaan ensihoitoa kevyempi palvelu, joka tuo päivystyspalveluita kotiin. Myös aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluissa on liikkuvaa toimintaa.
Mallu on varsinainen tilaihme. Poutasella on autossa kaikki, mitä hän tarvitsee sairaanhoitajan vastaanottoa varten.
Marevan-lääkitystä käyttävät ovat Mallun suurin asiakasryhmä. Heidän joukkonsa on kuitenkin vähentynyt, kun osa on siirtynyt käyttämään niin sanottuja suoria verenohennuslääkkeitä, joiden tehoa ei tarvitse seurata säännöllisillä laboratoriokokeilla.
Lisäksi Poutanen mittaa verenpaineita ja verensokereita, hoitaa pieniä haavoja, ottaa verikokeita, tarkistaa ihomuutoksia, huuhtelee korvia. Monella asiakkaalla on kohonnut verenpaine, kakkostyypin diabetes tai sydänsairaus.
Tarvittaessa Poutanen voi konsultoida lääkäriä Teamsilla tai puhelimitse. Digikameraa hän käyttää muun muassa ihomuutosten kuvaamiseen. Lääkäri voi antaa muutoksesta lausunnon kuvan perusteella.
Kakkostyypin diabetekseen sairastunut Vesa Hirvi on tullut Mallulle kuulemaan laboratoriokokeiden tuloksia. Kokeet on otettu Parikkalan hyvinvointiasemalla kuukautta aiemmin.
”Hienosti on saatu arvoja parempaan suuntaan lääkityksen aloittamisen jälkeen”, Poutanen kehaisee.
Hän varaa Hirvelle ajan diabeteshoitajalle Parikkalaan muutaman viikon päähän ja muistuttaa häntä ottamaan mukaan verensokerin ja verenpaineen kotiseurantalukemat.
Työskentely yksin Mallussa vaatii asennetta. Vuonna 2017 tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että työskentely liikkuvissa palveluissa edellyttää vastuullisuutta, joustavuutta, ongelmanratkaisu- ja päätöksentekokykyä sekä halua työskennellä itsenäisesti.
Poutaselle työ pyörien päällä on sisällöltään samankaltaista, mitä hän tekee muutenkin sairaanhoitajana Parikkalan hyvinvointiasemalla.
”Mallussa työskentely on antoisaa ja mielenkiintoista ja mukavaa vaihtelua perustyöhöni. Kyliä kiertäessä asiakkaat tulevat tutuiksi – hehän ovat tosi ihania.”
Työ pyörien päällä on samankaltaista, mitä Anne tekee muutenkin sairaanhoitajana.
Poutasen kollega sote-piirin länsiosassa istuu myös Mallun kuskipukille, mutta täällä Uukuniemellä mukana on kuljettaja.
Vaikka Mallun tilat ovat toimivat, hankaluuksia aiheuttavat katkeilevat tietokoneyhteydet ja ergonomia. Talvipakkasilla tilassa käy veto, kun ovea joutuu aukomaan. Tällaisina leppeinä kesäpäivinä olosuhteet ovat toki ihanteelliset.
Sote-uudistus ja hoitotakuun tiukentuminen merkitsevät sitä, että alueilla mietitään kiihkeästi palveluverkon järjestämistä niin, että keskeiset perusterveydenhuollon palvelut voitaisiin turvata lähipalveluna.
Lääkärilehden marraskuisessa artikkelissa pohdittiin, siirtyvätkö terveysasemat pyörien päälle. Lehteen haastateltu Eksoten palvelupäällikkö Satu Simolin kertoi uskovansa, että liikkuvat terveyspalvelut ovat entistä enemmän tulevaisuuden juttu.
Tätä mieltä Simolin on edelleen.
”Vaikka palveluja kehitetään digikärki edellä, myös lähipalveluja on tarjottava, niin kauan kuin maaseudulla asuu ihmisiä. Kaikki eivät voi mennä nettiin”, hän tiivistää.
Simolin lisää, että liikkuvat palvelut ovat kustannustehokkaita ja hyvä vaihtoehto kiinteille terveysasemille.
”Moni vanha terveysasema on remontin tarpeessa ja remontoiminen tulee kalliiksi. Alueilla mietitään varmasti sitä, kannattaako sijoittaa seiniin vai siirtää palveluja pyörien päälle.”
Lääkärineuvos Tapani Hämäläinen sosiaali- ja terveysministeriöstä uskoo, että etäpalvelut tulevat olemaan se kärki, jonka varassa palveluja kehitetään.
”Digitalisaatio sai lisäbuustia korona-aikana. Etäpalvelut ovat ajankäytöllisesti kaikista tehokkaimpia. Liikkuvilla palveluillakin tulee olemaan paikkansa, mutta vaikea sanoa, mikä se on.”
Projektipäällikkö Elina Harju Tampereen ammattikorkeakoulusta vetää hanketta, joka selvittää liikkuvien palvelujen mahdollisuuksia Pirkanmaan hyvinvointialueella. Harju näkee digi- ja liikkuvat palvelut toisiaan täydentävinä.
”On keksittävä erilaisia tapoja toimia, sillä hoitajista on pula kaikkialla ja lääkäripula vaivaa maakunnissa ja syrjäseuduilla.”
Hämäläinen ennustaa, että lääkäreitäkin tulee siirtymään liikkuviin palveluihin. Harju ei tähän usko, vaan hänen mukaansa liikkuvat palvelut tulevat olemaan jatkossakin hoitajavetoisia.
”Jos sairaanhoitaja voi ottaa kuvan tulehtuneesta varpaasta ja lähettää kuvan lääkärille, joka kirjoittaa reseptin, niin sehän on täydellistä. Ei siihen tarvita paikan päälle menoa. Mutta esimerkiksi hampaita on mahdotonta hoitaa etänä.”
Harju korostaa, että liikkuvat palvelut puoltavat paikkaansa, jos niistä saadaan todellista säästöä. Jotta käyttöaste olisi korkea, on palvelun oltava juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
”Ei ole mitään järkeä ajaa jonnekin kauas, jos sinne tulee vain muutama asiakas.”
Tulevaisuuden liikkuva palvelu voi olla Harjun mukaan vaikkapa sellainen, että kylätaloon tai vastaavaan perustetaan pariksi viikoksi vastaanottotila, jonne ”syöttöauto” tuo välineitä ja ammattilaisia.
Tarpeiden muuttuessa myös Mallun toiminta on muuttunut. Kylät autioituvat vanhusväestön vähentyessä, ja Mallun kierroksia on supistettu. Nykyään se kiertää tietyissä Lappeenrannan kaupunginosissa ja Ylämaalla viikoittain, Parikkalan kylillä kerran kuukaudessa.
Tarve on lisääntynyt toisaalla. Kolmena päivän viikossa Mallu muuttuu suun terveydenhuollon liikkuvaksi palveluksi ja kiertää haja-asutusalueiden kouluja. Hammashoitajat tarkastavat lasten ja nuorten hampaat paikan päällä.
Simolin pohtii, että väen vähentyessä Mallu tulee tekemään useita lyhyitä pysähdyksiä reitin varrella. Tällä hetkellä Mallu pysähtyy pidemmiksi ajoiksi esimerkiksi kylätalojen pihoille, jonne osa asiakkaista pääsee kävellen, osa tulee omilla autoilla tai taksilla.
Vahvasti suomalainen, lukee Erkki Tikkisen lippalakissa. Hän istahtaa hoitotuolille ja kertoo Poutaselle viettäneensä taannoin vaimonsa kanssa rautahäitä eli 70-vuotishääpäivää. Juhlat olivat pienet ja ne pidettiin vanhainkoti Käskynkässä, jossa Tikkisen vaimo asuu.
Tikkisen INR on hyvällä tasolla. Seuraavaa kontrollia varten pitää mennä Parikkalaan, sillä Mallu on jäämässä kesätauolle. Se ei ole Tikkiselle ongelma – hän pääsee Parikkalaan poikansa kyydissä. Samalla he voivat hoitaa muutkin asiat, kuten käydä kaupassa ja pankissa ja katsomassa Tikkisen vaimoa.
Ulkona vapaa-aikatalon tuulikello kilisee ja tienvierustan terijoensalavat havisevat. 92-vuotias Tikkinen ottaa sauvat ja lähtee sauvakävelylenkille.
Poutanen ja Ahokainen pitävät lounastauon vapaa-aikatalon tiloissa ja starttaavat sen jälkeen seuraavalle pysäkille, Tarnalan kylätalolle.
Liikkuvilla palveluilla on monta määritelmää. Niiden voidaan ajatella kuuluvan kiinteiden ja kotiin vietävien palvelujen välimaastoon, kuten on tehty esimerkiksi vuonna 2017 valmistuneessa tutkimuksessa, joka tutki liikkuvien hyvinvointipalvelujen kehittämisen edellytyksiä ja haasteita.
Tai sitten liikkuviin palveluihin voidaan katsoa kuuluvan kaikki palvelut, joissa terveyden- tai sosiaalihuollon työntekijä liikkuu autolla. Näin määritellen liikkuviin palveluihin kuuluvat myös kotiin vietävät palvelut kuten kotihoito, kotikuntoutus tai vaikkapa psykiatrinen kotisairaala.
Määritelmästä riippuu myös liikkuvien palvelujen tarkoitus. Se voi olla palvelujen turvaaminen haja-asutusalueiden asukkaille tai myös esimerkiksi akuuttien tilanteiden hoito ja arjen tuki.
Eri puolilla Suomea on erilaisia liikkuvia palveluja. Tässä kolme esimerkkiä:
