Tällä osastolla opiskelijat pääsevät heti tositoimiin

16.11.2023
Teksti Tiina Suomalainen | Kuvat Jaakko Martikainen

Uudessa harjoittelumallissa eri alojen hoitajaopiskelijat pyörittävät sairaalan yhtä osastoa ohjaajien tuella. ”Itsevarmuus kasvaa”, sanovat opiskelijat.

Haava ei näytä haastavalta, joten terveydenhoitajaopiskelija Roosa Niemenlinna pärjää ilman ohjaajan apua. Ensin hän valokuvaa haavan, jotta sen paranemista voidaan seurata kuvan avulla. Sitten hän arvioi haavan kuntoa ja päättää hoidosta. Hän puhdistaa haavan keittosuolaliuoksella, kuivaa sen, laittaa päälle silikoniverkon ja sitoo haavan uudestaan.

Haavanhoidon lisäksi Roosan iltavuoroon kuuluu muun muassa toimenpiteestä tulleen potilaan seurantaa, lääkkeidenjakoa, perushoidossa auttamista sekä tietysti kirjaamista.

Husin Meilahden tornisairaalassa verisuonikirurgian osastolla aloitettiin syksyllä 2022 uudenlainen harjoittelumalli. Monialaisen oppimisyksikön ajatuksena on antaa opiskelijoille enemmän vastuuta ja jäljitellä mahdollisimman pitkälle osaston toimintaa ja ­oikeaa hoitajan työtä.

Opiskelijoita on harjoittelussa yhtä aikaa useita, yleensä 14–20. He ovat terveydenhoitaja-, sairaanhoitaja-, lähihoitaja-, ensihoitaja- ja kätilöopiskelijoita useista eri oppilaitoksista. Työvuorot kiertävät ympäri vuorokauden ja viikonloppuisin. Varta vasten työhön palkatut opiskelijaohjaajat tukevat, auttavat ja valvovat työskentelyä.

Kun saa tehdä itse, itsevarmuus kasvaa ja ammatti-identiteetti vahvistuu.
Opiskelijoiden ryhmäkuva.

Roosa oli tehnyt ensimmäisen harjoittelunsa Porvoon sairaalassa sisätautiosastolla. Toista harjoittelupaikkaa Jobiilista etsiessään hän kiinnitti huomiota Meilahden tavanomaisesta poikkeavaan ilmoitukseen.

”Minua kiinnosti opiskelijalähtöisyyden idea ja se, että saisi tehdä enemmän itsenäisesti. Mietin, että kokemuksesta olisi myös hyötyä tulevan työuran kannalta.”

Oivalluksia yhdessä

Kello 12 monialaisen oppimisyksikön kansliassa käy sutina, kun paikalla ovat sekä aamuvuorolaiset että iltavuorolaiset. Aivan kuin oikeassa työelämässä, aamuvuoro antaa potilaista raporttia iltavuorolle. Tänään opiskelijoita on kaiken kaikkiaan kymmenen.

Alkuvaiheessa opiskelijalla on yksi potilas, ja ohjaaja ohjaa kädestä pitäen. Harjoittelun edetessä opiskelija ottaa itsenäisempää roolia ja potilasmäärä kasvaa kahteen, loppuvaiheessa ehkä kolmeenkin. Oppimismalli vaatii ­oma-aloitteisuutta ja itseohjautuvuutta, koska jatkuvaa yksilöohjausta ei ole.

Potilaat ovat useimmiten iäkkäitä ja monisairaita. Heillä voi olla valtimokovettumataudin lisäksi muun muassa diabetesta, munuaissairauksia ja neurologisia oireita.

Oppimismalli vaatii ­oma-aloitteisuutta ja itseohjautuvuutta.

Ohjaajia on yhteensä yksitoista. Yksi ohjaajista on sairaanhoitaja Helmi ­Koivisto, jolla on vielä tuoreessa muistissa omat opiskeluaikaiset harjoittelunsa.

Helmi vertaa: Tavallisessa, yksilöohjauksessa toteutettavassa harjoittelussa esimerkiksi verensokeri mitataan yhdessä ohjaajan kanssa, tai joskus ohjaaja saattaa vain ilmoittaa opiskelijalle, että hän käy nopsaan mittaamassa verensokerin. Opiskelija seuraa vierestä tai jää odottelemaan, vaikka mielellään oppisi, miten verensokeri mitataan ja miten vastausta tulkitaan.

”Tässä mallissa opiskelija saa aikaa oivaltaa ongelman itse ja keksiä ratkaisun: verensokeri on liian korkea, antaisin tässä tilanteessa insuliinia. Itse tekemällä oppii paljon paremmin kuin vierestä seuraamalla.”

Monialaisen oppimisen yksi perusajatus on vertaisoppiminen. Opiskelijat pohtivat ryhmässä potilaan hoitoon liittyviä asioita ja oppivat toisiltaan. Sitä he tekevät nytkin: istuvat päät yhdessä ja pohtivat diabeetikon verensokerin seurantaa, muutoksia antibioottilääkityksessä, dialyysin etenemistä ja jatkohoidon askelmerkkejä.

Itsevarmuus kasvaa

Alussa vähän jännitti, että miten tämä käytännössä toimii, sanovat Roosa ja toisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija Pauliina Pousi, jotka ovat nyt harjoittelujaksonsa loppuvaiheessa.

”Tuntui tosi oudolta, koska olin kolmessa aiemmassa harjoittelussa tottunut siihen, että kuljen ohjaajan perässä. Mutta nopeasti tuli itsevarmuutta. Huomasin, että kyllähän minä osaan”, kertoo Pauliina.

Mainos alkaa
Mainos alkaa
Sattuu ja tapahtuu -palstan juttuesimerkki tekstinä.
Mainos päättyy
Mainos päättyy

Koska ohjaajat eivät anna valmiita vastauksia, opiskelijat joutuvat hakemaan tietoa itse internetin eri tieto­kannoista ja Husin ohjeistuksista. Verisuonikirurgian käsikirjakin on kovassa käytössä.

”Kun saa tehdä itse, itsevarmuus kasvaa. Se lisää motivaatiota ja vahvistaa ammatti-identiteettiä”, sanovat Roosa ja Pauliina.

”Vastuuta ei ole kuitenkaan niin paljon, että se ahdistaisi. Me saamme olla opiskelijoita”, Roosa lisää.

Mallin yhtenä vahvuutena pidetään sitä, että koska ohjaajia on useita, opiskelija näkee monia erilaisia tapoja tehdä ja voi napata yhdeltä yhtä ja toiselta toista. Pauliina pohtii, että tämä voi olla myös hämmentävää.

Harjoittelun edetessä opiskelijan potilasmäärä kasvaa kahteen, loppuvaiheessa ehkä kolmeenkin.

”On niin monia erilaisia tapoja tehdä asioita kuten vaikkapa se, kuinka usein vitaalit otetaan tai miten Apottia käytetään. Kun saa ohjaajilta erilaisia ohjeita, voi se olla opiskelijalle haas­tavaa.”

Ulkopuolisen mieleen nousee kysymys, onko vaarana, että opiskelijajoukkoa käytetään hoitajapulassa ilmaisena työvoimana? Kukaan paikan päällä haastatelluista opiskelijoista ei ole tätä mieltä. He sanovat, että koska hoitoalan opintoihin kuuluva harjoittelu on kaikesta huolimatta palkaton, saman tien voi tehdä harjoittelun, josta saatu hyöty on iso.

”Meillä on oppimisyksikössä kahdeksan potilasta ja vuorossa kahdesta kolmeen hoitaja-ohjaajaa. Meillä on siis hoitajaa kohden hieman vähemmän potilaita kuin normaalilla vuodeosastolla”, Helmi korostaa.

Hän uskoo, että hoitajapulaa voidaan lievittää pitkäjänteisesti juuri sillä, että harjoittelupaikkoja tarjotaan entistä isommalle joukolle ja opiskelijat saavat laadukasta ohjausta.

Tulevaisuuden oppimismuoto

Monialaisen oppimisyksikön ohjaajat ovat taustaltaan sekä sairaanhoitajia että lähihoitajia. Ohjaajia rekrytoitaessa ­haettiin nimenomaan ammattilaisia, joita kiinnostaa opiskelijaohjaus ja siinä kehittyminen.

”Olemme halunneet tähän työhön. Opiskelijat hyötyvät meidän innostu­neisuudestamme”, Helmi sanoo.

Keväällä 2023 monialaisessa oppimisyksikössä aloittivat myös lääkäriopiskelijat. Helsingin yliopiston lääketieteen opiskelijat suorittavat yksikössä yhden opintopisteen eli kolmen työvuoron verran opintoja. Näin he pääsevät perehtymään sairaanhoitajan työhön, ja samalla luodaan ­pohjaa työelämän tiimityöskentelylle.

Opiskelijat harjoittelevat kansliassa.
Terveydenhoitajaopiskelija Roosa Niemenlinna (vas.) ja kätilöopiskelija Suvi-Senni Rongas ovat kotiuttamassa potilasta. Lähihoitajaopiskelija Meri Lassila-Vilches ja sairaanhoitaja Helmi Koivisto seuraavat.

Monialaisuutta kehitetään ottamalla harjoitteluun mukaan farmasian, ­ravitsemusterapian ja fysioterapian ­opiskelijoita.

Syksyllä 2023 Husiin perustettiin kolme monialaista oppimisyksikköä lisää. Yksi vatsakeskukseen ja kaksi tukielin- ja plastiikkakirurgialle. Toiminta laajenee myös muihin yksiköihin.

”Tämä on tulevaisuuden oppimismuoto”, sanoo Husin hoitotyön kliininen opettaja Leena Timonen.

”Uuden oppimismallin hyödyt ovat todella moninaiset. Meillä on pääkaupunkiseudulla valtava pula hoitotyön harjoittelupaikoista. Tällä mallilla saamme harjoittelupaikkapulaa lievennettyä. Olemme myös pystyneet avaamaan sairaansijoja, jotka ovat olleet henkilöstöpulan takia suljettuna. Harjoittelijoista olemme saaneet rekrytoitua meille uusia työntekijöitä.”

Meillä on pääkaupunkiseudulla valtava pula hoitotyön harjoittelupaikoista. Tällä mallilla saamme harjoittelupaikkapulaa lievennettyä.

Meno monialaisen oppimisyksikön kansliassa on rauhoittunut, kun aamuvuoro on lähtenyt kotiin ja seuraava vuoro ottanut kopin.

Roosa istahtaa tietokoneen ääreen kirjaamaan. Kätilöopiskelija Suvi-Senni Rongas ojentaa Roosalle hoitajakutsu­puhelimensa, koska hän menee käymään eristyshuoneessa potilaansa luona.

”Nämä viimeiset harjoitteluviikot ovat hyvin palkitsevia. On ihanaa, kun näkee, että vitsi, opiskelijat osaavat ja tietävät”, sanoo ohjaaja Helmi.

12.1.2024 korjattu tieto, mihin syksyllä 2023 perustettiin monialaisia oppimisyksiköitä.

Harjoittelumalli poikineen

Hoitoalan uudemmissa harjoittelumalleissa pyritään kokonaisvaltaiseen oppimiseen, ei vain yksittäisten tehtävien suorittamiseen.

Perinteisessä yksilöohjauksessa opiskelijalla on nimetty ohjaaja. Coaching-mallissa osastolla on puolestaan muutamia vastuuohjaajia, mutta opiskelijaa ohjaa kuka milloinkin työvuorosta riippuen. Pariharjoittelussa opiskelijat muodostavat pareja ja he tukevat toisiaan ja oppivat toisiltaan.

Pariharjoittelua voidaan pitää jo osana opiskelija­moduuliharjoittelua. Opiskelijamoduuliharjoittelussa vähintään kaksi opiskelijaa työskentelee tiiminä, joka vastaa heille osoitettujen potilaiden hoidon kokonaisuudesta mahdollisimman itsenäisesti ohjaajatiimin tukemana. Vastuuta lisätään asteittain osaamisen mukaan. Potilas on oppimisen lähtökohta ja vertaisoppimisella on mallissa keskeinen rooli.

Opiskelijamoduuliharjoittelua on eri puolilla Suomea. Malli on lainattu Ruotsista, jossa vastaavantyyppinen malli on käytössä Karoliinisen instituutin Huddingenin sairaalassa.

Husin monialainen oppimisyksikkö on harppaus eteenpäin opiskelijamoduulimallista. Monialaisessa oppimisyksikössä on enemmän opiskelijoita kerralla. Se toimii kellon ympäri ja tuo yhteen useita eri ammattiryhmiä.

”Monialainen oppimisyksikkö on kehitetty monen eri koulutusalan ja tieteenalan yhdistäväksi harjoitteluympäristöksi. Hoitotyön, lääketieteen, farmasian ja fysioterapian opiskelijat harjoittelevat aitoja työelämän tiimitaitoja, ja yksikössä pilotoidaan uusia tietoteknisiä innovaatioita potilaiden parhaaksi”, Vatsakeskuksen erikoissuunnittelija Helena Raappana selventää.

Monialaisen oppimisyksikön, kuten myös opiskelijamoduuliharjoittelun, pedagogisena kehyksenä on transformatiivinen eli uudistava oppimisteoria. Tavoitteena on, että opiskelijat eivät opi vain tekemään yksittäisiä tehtäviä vaan kokevat kokonaisvaltaisemman muutoksen.

”Opiskelijat ottavat vastuuta oppimisestaan. He oppivat kohtaamisten kautta ja potilaita hoitamalla. Isossa roolissa oppimisprosessissa ovat keskustelut, konsultointi, suunnittelu ja reflektointi. Menetelmällä tuetaan tulevien ammattilaisten päätöksentekokykyä sekä moniammatillisia tiimityötaitoja”, Helena Raappana sanoo.

Juttuun on haastateltu myös Varsinais-Suomen hyvinvointialueen opetuskoordinaattoria Merja Nummelinia.