Sote lepää naisten hartioilla – miksi siitä on tärkeää puhua, Anne Kouvonen?

1. Olet sanonut, että sote lepää naisten hartioilla ja siihen kiinnitetään liian vähän huomiota. Miksi siitä on tärkeää puhua? 
Jotta tunnistetaan, ketkä tekevät kuormittavia töitä pienellä palkalla. Naiset kannattelevat terveydenhuoltoa, ja se pitää tehdä näkyväksi. Asiasta puhutaan usein sukupuolettomasti, vaikka esimerkiksi hammashoitajista 99 prosenttia on naisia ja sairaanhoitajista ja lähihoitajista noin 90 prosenttia.
Työelämä on jakautunut poikkeuksellisen jyrkästi naisten ja miesten ammatteihin juuri pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa. Miehet eivät hakeudu alalle osin siksi, koska palkka ja työn arvostus on heikkoa. Kiinnostavaa on, että terveys- ja hyvinvointialan tutkinnon suorittaneista ulkomaalaistaustaisista miehiä on jo 21 prosenttia. Miehiä tarvitaankin alalle lisää.

2. Jo sote-alalle opiskelevat epäilevät jaksamistaan. Mikä nuoria auttaisi?
Raha on ainoa keino purkaa tilanne. Kaiken taustalla ovat huonot resurssit. Nuorissa näkyy, että aliresursointi uuvuttaa nopeasti. Jo harjoittelussa moni huomaa, että tukea ja perehdytystä ei saa tarpeeksi. Nuoret puhuvat näkymättömistä johtajista, joita he eivät tapaa koskaan. Toisaalta johtaminen voi olla liiankin kontrolloivaa. Samat asiat uuvuttavat muitakin työntekijöitä, mutta uran alussa tuen puutteen, liiallisen työmäärän ja eettisen kuorman merkitys korostuu.

3. Millaisena näet sote-alan tulevaisuuden?
Erittäin huolestuttavana varsinkin vanhustyön osalta. Väestön ikääntyminen on ollut tiedossa, mutta asia on sysätty syrjään. Suuret ikäluokat ovat vasta tulossa ikään, jossa palvelujen tarve on suurin, joten kriisi tulee jatkumaan pitkään. Ruohonjuuritasolla sinnitellään päivästä toiseen. Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan, mutta se ei yksin riitä ratkaisemaan hoitajapulaa.

4. Jos saisit muuttaa yhden asian sote-alalla, mikä se olisi?
Nostaisin palkkoja. Palkka on työn vaativuuteen nähden heikko. Kihisen kiukusta, kun puhutaan käsipareista tai siitä, miten kuka tahansa pystyy hoitamaan vanhusta. Työstä puhutaan alentuvasti siihen nähden, miten paljon osaamista se vaatii.

5. Äitisi työskenteli perushoitajana ja isäsi kunnossapitotyöntekijänä. Millaista on ollut edetä duunaritaustalla professoriksi?
Taustani ansiosta ymmärrykseni yhteiskuntaluokista ei perustu vain teoriaan. Korona-aikana monelta unohtui, että suuri osa ihmistä lähtee edelleen lähitöihin eikä yhteiskunta pyöri ilman siivoojia, kuljettajia tai hoitajia. Isäni toimi työpaikkansa työsuojeluvaltuutettuna ja luottamusmiehenä. Oivalsin varhain, että ay-liike on taistellut monet edut, joita ei muuten olisi. Puolisoni on toimitilahuoltaja ja siskoni lähihoitaja. Heidän työnsä on vaativaa ja raskasta, ja siitä maksetaan järjettömän vähän. Teen itse tutkimusta, mutta muistan tämän joka päivä.

Anne Kouvonen, 48

• Sosiaalipolitiikan professori Helsingin yliopistossa. Tutkinut pitkään työoloja ja terveyttä sekä terveyden eriarvoisuutta.
• Perheeseen kuuluu mies ja lapsi.
• Harrastaa pilatesta, aikuisbalettia ja lukemista.