Tiina Kuusraisesta tosiaan tuli sairaanhoitaja, ja nykyään hän työskentelee Porin Satasairaalassa lähellä henkilökunnan ruokalaa. Sieltä kantautuu välillä hyviä ruuantuoksuja.
”Sairaala ei enää tuoksu niin vahvasti. Luulen, että lapsuuden sairaalan tuoksu tuli puhdistusaineista, joita ei ehkä enää käytetä.”
Haistan heti, jos potilas asuu hometalossa.
Opiskeluajoilta Tiina muistaa vanhainkodin vahvan virtsanhajun – siihen ja muiden eritteiden hajuun on vaikea tottua.
Tiina haistaa heti, jos potilas asuu hometalossa, sillä hän on aikoinaan sairastunut sisäilman homeesta. Myös hajusteet saattavat välillä ottaa henkeen.
Nykyään Tiina on töissä naistentautien poliklinikalla. ”Sairaanhoitajan työ on ollut juuri niin ihanaa kuin kuvittelinkin.”
Ihanaa vauvantuoksua
Tehy-lehti kysyi verkkolehdessä lukijoiden hyviä ja huonoja hajumuistoja. Näin kertoo lähihoitaja-potilaskuljettaja: ”Hyviä tuoksumuistoja syntyy, kun vien vuodepotilaita alakertaan röntgeniin ja jo hississä alkaa tuoksua kahvio-kioskin pullat ja kahvi. Joskus olen napannut potilaalle matkaan kahvipullat, ja voi että sitä potilaan riemua. Huonompia tuoksuja on, kun vien vainajan vuodeosastolta patologian laitokselle. Eihän se kylmiön tuoksu ole kovin hyvä.”
”Minulle tulee kotoisa olo astuessani nykyiseen työyksikkööni, jossa tuoksuu propofoli ja käsidesi. Myös insuliinin tuoksu on sellainen, ettei sitä unohda”, kertoo sairaanhoitaja teho-osastolta. Kun Diabetesliitto täytti muutama vuosi sitten sata vuotta, se keräsi tuoksumuistoja, sillä insuliinin tuoksu on niin erityinen.
Eräs toinenkin hoitaja kirjoittaa insuliinista: ”Muistan, kun yli 15 vuotta sitten tyhjensin vanhentunutta insuliinikynää. Samalta haisi syntymäpaikkakuntani terveystalo. Lapsena en tiennyt, mikä haju tämä on, mutta nyt tiedän.”
Eräs hoitaja kertoo, että tunnistaa kohdunkaulansyövän tuoksusta. Tämä ei yllätä professori Mari Sandellia. ”En kuitenkaan usko, että kaikki ihmiset pystyvät samaan. Koiriahan on jo pitkään koulutettu esimerkiksi syövän tunnistamiseen ja pandemian aikana koronan tunnistamiseen. Potentiaalia on paljon, koska koirilla on erittäin tarkka hajuaisti”, professori Mari Sandell sanoo.
Suomessa on vähän alle sata koulutettua hypokoiraa. Hypokoira haistaa diabetesta sairastavan matalan verensokerin.
Vauvantuoksut ovat aina yhtä sydäntä lämmittäviä.
Joillekin vastaajille asiakkaiden tai työkavereiden voimakkaat hajusteet aiheuttivat migreeniä tai jopa astmakohtauksen. Sopiva määrä hyvää hajustetta saattoi jättää lähtemättömän muiston:
”Kehitysvammatyöstä on jäänyt mieleen todella herttaisen ja hurmaavan, iäkkään herran Mennen-partavesi ja maailman paras halaus. Tämä yhdistelmä on ylitse muiden”, kirjoittaa sairaanhoitaja sosiaalihuollosta.
Lastenhoitaja mainitsee ihanina muistoina pikkujoulun piparien tuoksun ja pienten lasten unisen tuoksun, kun he ovat heränneet päikkäreiltä ja painavat pään rintaa vasten.
Sairaanhoitaja ensi- ja turvakodista kirjoittaa: ”Nuo vauvantuoksut ovat aina yhtä sydäntä lämmittäviä. Ihmettelen, miksi toiset vauvat tuoksuvat vauvalta pitempään kuin toiset. Sen tuoksun menettää noin 2–3 kuukauden iässä.”
Sairaanhoitaja lastenklinikalta taas kertoo, että hänen työssään vahvimmin haisevat vauvan kakan eri variaatiot.
”Muut hajut tuntuvat pieniltä”
Eritteet ovat läsnä monen hoitajan työssä. Näin muistelee eräs sairaanhoitaja Tampereen seudulta: ”Aloitin työurani työllistettynä nuorena vuonna 1988 geriatrisessa sairaalassa, ja tuohon aikaan eri huoneissa olevien potilaiden vatsat toimitettiin vuoropäivinä. Ensimmäinen työtehtävä taisi olla avustaa potilaan pesuissa, kun vatsa oli toimitettu. Olen opiskellut lääkintävahtimestari-sairaankuljettajaksi ja opintoihin kuului viikko obduktiossa. Kun on muutaman kerran haistanut hajua, joka tulee, kun suolisto avataan, muut hajut tuntuvat aika pieniltä.”
Vainajan tuoksusta puhui moni – sitä ei unohda.
”Vainajatoiminnasta muistan omaleimaisen kalman hajun, lisämausteena viikoiksi löytämättä jääneet vainajat. Leikkaussalissa diatermian käry vaikutti vahvasti kasvissyöjäksi ryhtymiseen. Haju on sama kuin grillatessa kärähtävä kyljys.”
Haju oli niin paha, että meinasin tahtomattani yökätä.
Hajumuistostaan kertoo sairaanhoitaja, joka nykyisin on töissä teholla. ”Kohtauksen kotonaan saaneen ihmisen uloste kesähelteellä. Haju oli niin paha, että meinasin tahtomattani yökätä, mikä oli mielestäni epäammattimaista.”
Muutama psykiatrinen sairaanhoitaja kuvailee, että työssä törmää monenlaiseen, jos ihminen ei pysty pitämään itsestään huolta ja esimerkiksi peseytymään pariin kuukauteen.
”Sebamed. Se on aine, jota ei ikinä tule minun kotiini. Sen haju yhdistyy kaikkiin eritteisiin”, kiteyttää lähihoitaja ja puhevammaisten tulkki.
Tottuuko hajuihin?
Opiskelijalle hoitotyön hajumaailma voi olla järkytys, mutta moni sanoo tottuneensa siihen ajan kanssa. ”Vanhuspuolella olen tottunut kaikkiin hajuihin. Se on inhimillistä eikä vanhusten itse aiheuttamaa tai valitsemaa.”
Professori Mari Sandell miettii, että teoriassa hajuihin voi tottua, jos altistuu samalle hajulle usein. ”Silti ei voi sanoa, että kaikki tottuisivat.”
Haistaminen on yksilöllistä, ja esimerkiksi omat muistot vaikuttavat siihen, miten hajut koetaan. Ihminen haistaa jo kohdussa. Pienelle lapselle tuo turvaa esimerkiksi vanhemman käyttämä, vanhemmalle tuoksuva t-paita.
”Kulttuurillakin lienee vaikutusta. Pohjoismaissa on ehkä totuttu mietoihin hajuihin. Käsitykset siitä, mikä on puhdas ja mikä ei, vaihtelevat.”
On kesäyö
Sairaanhoitaja kotisaattohoidosta muistelee: ”Osaston parvekkeen ovi on auki kesäyönä: raikas yön kasteen tuoksu! Mieleeni on jäänyt myös syreeni potilaan kotona portin pielessä ja raikas kesäöinen sumun tuoksu ajellessani akuutille kotikäynnille.”
Lastenhoitaja muistelee syksyisen metsän tuoksua päiväkodin retkellä, kahvia ja eväitä.
Laventelin sanotaan usein rauhoittavan, mutta tutkimuksessa tuoksua kuvattiin tyypillisimmin hyttysmyrkkymäiseksi.
Herkästi ajattelisi, että luonto ja sen tuoksut miellyttävät kaikkia, mutta hajumieltymykset ovat hyvin yksilöllisiä. ”Vaikka suomalaisia ajatellaan metsäkansana, kaikille luonto ei ole se juttu. Luonto ja sen tuoksut voidaan kokea myös pelottaviksi”, Mari Sandell sanoo. Hän kertoo oman tiiminsä tutkimuksesta, jossa ilmaan lisättiin laventelin tuoksua. Laventelin sanotaan usein rauhoittavan, mutta tutkimuksessa tuoksua kuvattiin tyypillisimmin hyttysmyrkkymäiseksi.
Eri aistit myös vaikuttavat toisiinsa.
”Jos ihminen näkee tuoksun lähteen, se vaikuttaa aistimukseen.”
Klipsi nenään
Tehy-lehden verkkokyselyyn vastanneet kertoivat erilaisista keinoista kestää hajuja. ”Hajujen kanssa tottuu elämään. Salainen aseeni on Vicks Vaborub -voide, jota laitan nenän alle”, kertoo koulutuskoordinaattori.
Psykiatrian puolella käytetään tarvittaessa nenäklipsejä, päiväkodissa taas huoneilman raikastajia.
”Meillä on mahdollista käyttää sieraimiin laitettavia hajustoppereita. Ilmaan suihkutettavista hajunsyöjistä jouduttiin luopumaan, sillä ne sisälsivät öljyä, joka saattoi aiheuttaa allergisen reaktion pähkinäallergikoille”, kertoo sairaanhoitaja teho-osastolta.
”Työnantaja hankki sieraimiin laitettavia mintuntuoksuisia ”suppoja” niille, joille hetkelliset hajut ovat liian pahoja”, kirjoittaa lähihoitaja-potilaskuljettaja.
Sairaanhoitaja teho-osastolta korostaa puhtauden merkitystä:
”Pahat hajut johtuvat usein ihmiseritteistä, liasta tai huonosta ilmanvaihdosta. Hajut heikentävät viihtyvyyttä, ja siksi pyrin pitämään potilaani ja potilaspaikkani teho-osastolla puhtaana. Puhtaus on ihanaa sekä potilaalle että hoitajalle.”
