Selkänsä loukannut hoitaja vaihtoi konttorihommiin – työn muokkaaminen voi helpottaa palaamista sairauslomalta

Sairaanhoitaja Henri Kelahaara, 35, oli polviasennossa potilaan edessä ja kiinnitti tälle tukiliiviä. Kookas potilas nojasi rollaattoriin, kun hän menetti yhtäkkiä tasapainonsa ja horjahti Henrin päälle. Selässä rusahti.

Aluksi epäiltiin lihasvammaa. Henri sinnitteli töissä Malmin päivystysosastolla Helsingissä kipulääkkeiden voimin.

Useamman työterveyshuollossa käynnin jälkeen selästä löytyi pari välilevyn pullistumaa ja niiden seurauksena syntynyt hermopinne. Henrin jalka alkoi puutua. Selkä päädyttiin leikkaamaan kiireellisenä puoli vuotta sitten.

Viime kesän Henri oli sairauslomalla ja toipui leikkauksesta. Lääkäri ja fysioterapeutti pitivät omaan työhön palaamista riskinä. ”Päivystystyössä on viikoittain väkivaltatilanteita. Jos jotain sattuisi, toipumisaika pitenisi.”

Toistaiseksi puhelintyötä

Henrin esihenkilö ehdotti syksyksi väliaikaista siirtymistä Husin päivystysapuun. Työ siellä on fyysisesti kevyempää puhelintyötä. Henri oli jo pudonnut Kelan sairauspäivärahalle, joten mahdollisuus työntekoon tuntui hyvältä – kotona oleminen kävi jo vähän hermoille.

Uutta työtä Henri sanoo erilaiseksi ja opettavaiseksi.

”Päivystysavussa tarvitaan päivystyskokemusta ja pelisilmää. Työ on vaativaa ja työkaverit ovat äärimmäisen ammattitaitoisia. Hoidon tarpeen arvioinnissa on oltava tarkka. Ihmisten pahoinvointi näkyy puheluissa, monet puhelut ovat aika pitkiä. Vaivojen kirjo on suuri ja Uudenmaan alueella on palveluissa monia eri toimintatapoja, jotka pitää tuntea.”

Työ on kolmivuorotyötä. Puheluja tulee vuoron aikana 50–60. Ne painottuvat iltaan. ”Kun terveysasemat sulkevat kello 16, meillä vilkastuu.”

Henri kehuu, että päivystysavussa on huolehdittu hyvin ergonomiasta. Käytössä on sähköpöydät, jotta välillä voi myös tehdä töitä seisten. Esihenkilö kannustaa pitämään taukoja ja käyttämään kahvakuulia, jumppakeppiä ja -palloa. ”Käytänkin niitä joka päivä, sillä lapaluiden väli menee herkästi jumiin, kun puheluja ja kirjaamista on paljon.”

Henri sanoo, että hänen tilapäinen siirtymisensä muihin töihin sujui jouhevasti. Hän on omassa työssään päivystysosastolla nähnyt, että vuorotyössä on tarvetta työn muokkaamiselle.

”Päivystysosastolla näkee paljon sitä, miten yötyö rasittaa. Uni ei välttämättä kaikilla tule, vaikka takana olisi pitkä yövuoro. Rasitus voi aiheuttaa rytmihäiriöitä. Yöt ovat rankkoja, koska potilaat ovat raskashoitoisia ja äkillisiä tilanteita kuten elvytyksiä tulee usein.”

Työkykyvastaavat tukevat

Tuki- ja liikuntaelinvaivat ja jaksaminen. Ne ovat tyypillisimmät syyt, joiden vuoksi hoitohenkilökunnan työtä Husissa muokataan. Näin kertovat työsuojelupäälliköt Satu Holmevaara, Päivi Mella ja Susanna Puumi.

Olkapäät, ranteet ja selkä ovat hoitotyössä kovilla. Työtä saatetaan muokata myös vapaa-ajalla sattuneen tapaturman vuoksi. Moni kokee yövuorot raskaiksi erityisesti, kun ikää karttuu. Uupumisia sattuu nuorillekin.

Työsuojelupäälliköillä on Husissa vastuullaan myös työkykyvastaavan tehtävät eli he ovat esihenkilöiden tukena, kun työtä muokataan.

Työkykyvastaavat ovat apuna, kun uutta työtä mietitään.

Mitä työn muokkaaminen tarkoittaa? Valtaosa siitä hoituu yksiköiden sisällä kevyin järjestelyin. Pitkältä sairauslomalta palaava saattaa tehdä aluksi kirjallisia töitä kuten päivittää perehdytysmateriaaleja tai toimia vuorovastaavana. Vuorojärjestelyjä voidaan tehdä uniongelmien tai vaikka perhesyiden vuoksi. Tasan aamuseitsemään töihin tuleminen voi olla hankala lasten päivähoitoon viemisen kannalta, jos perheessä on vain yksi aikuinen. Varpaansa murtanut voi tehdä sairausloman lopulla korvaavana työnä etätöitä kotoa käsin.

Työkykyvastaavat ovat tukena pitkittyneissä tilanteissa. Niissä työn muokkaaminen voi tarkoittaa, että työtä tarjotaan muualta kuin omasta yksiköstä. Esimerkiksi vuodeosastolla työskennellyt sairaanhoitaja siirtyi töihin biopankkiin. Lähihoitajalle löytyi uusi työ aulapalvelusta. Sairaankuljettajan työtä räätälöitiin niin, että hän huolehtii ambulanssien desinfioinnista ja aseman muista juoksevista asioista.

Joskus uuden työnkuvan löytäminen on takkuista, sillä hoitotyön tehtävät ovat usein sekä fyysisesti että psyykkisesti kuormittavia. Löytämisessä auttaa, että Hus on iso organisaatio. Työntekijälle se tarkoittaa joskus sitä, että työmatkasta tulee aiempaa pidempi.

”Me työkykyvastaavat olemme apuna, kun uutta työtä mietitään. Siihen vaikuttavat hoitajan osaaminen, motivaatio ja rajoitteet. Teemme kaikkemme, että sopiva työnkuva löytyisi”, sanoo Satu Holmevaara.

Osa päätyy opiskelemaan uutta ammattia. Jos ihmissuhdetyö kuormittaa nuorta hoitajaa, ratkaisu voi olla opiskelu oppisopimuksella välinehuoltajaksi. Usein työkykyvastaavat tekevät yhteistyötä Kevan, Kelan ja vakuutusyhtiöiden kanssa sekä työterveyshuollon kuntoutussuunnittelijan kanssa.

”Emme jätä kiviä kääntämättä. Työkyvyttömyyseläkemaksut ovat meillä pienempiä kuin sairaanhoitopiireissä keskimäärin”, Susanna Puumi toteaa.

Poissaolot puheeksi

Jaksamisen ongelmat ja tuki- ja liikuntaelinten vaivat kehittyvät usein pikku hiljaa. Sen vuoksi sairauspoissaoloja seurataan. Husissa esihenkilö käy työntekijän kanssa työkykykeskustelun viimeistään silloin, kun sairauspoissaoloja on yli 30 päivää tai 5 kertaa vuoden sisällä.

Keskustelussa selvitetään, mitä poissaolojen taustalla on. Esihenkilö kysyy työntekijän ajatuksia tämän työkyvystä, työtyytyväisyydestä ja osaamisesta. Myös päihteiden käyttöä voidaan sivuta. Syy poissaoloihin voi olla yksinkertainen: sairauspoissaoloraja voi ylittyä, jos on vaikka murtanut ranteensa. Tarvittaessa esihenkilö voi pyytää työterveyshuoltoa tekemään työkykyarvion.

Työterveysneuvottelussa on mukana myös työterveyshuolto ja neuvottelussa keskitytään siihen, millaisin käytännön toimin työntekijän työkykyä tuetaan. Terveystietoja käsitellään vain, jos työntekijä tuo ne esille. Kaikilla neuvotteluun osallistuvilla on keskustelussa saatujen tietojen salassapitovelvollisuus.

Viime vuonna työkykykeskusteluja käytiin Husissa 4 100 kappaletta – joku voi käydä sellaisessa useita kertoja vuodessa. Työkykyarvioita tehtiin 350.

Esihenkilöiden tueksi on Husissa laadittu muistilistoja muun muassa työn muokkaamisen keinoista ja työhön paluun tuesta.

”Työtä muokataan usein määräajaksi ennakoiden, jottei tulisi esimerkiksi vakavia uupumisia. Muun työyhteisön asennoituminen ja ymmärrys on tärkeää”, Päivi Mella sanoo.

Paluu päivystykseen

Näillä näkymin Henri Kelavaara työskentelee päivystysavussa tammikuun loppuun asti. Sitten hän palaa takaisin omaan työhönsä Malmin päivystysosastolle.

Tapaturmasta on kulunut yli vuosi. Henrin jalka ei vielä entisensä. ”Tunto ei ole palannut kunnolla. Kävellessä jalkaan pitää kiinnittää tietoisesti huomiota.”

Henrillä on tulevaisuuteen ehkä muitakin suunnitelmia kuin hoitajan työt. Lääkikseen pääsy jäi viime kevään haussa pienestä kiinni.

Työterveyslaitoksen verkkosivuilla on ohjeet esimerkiksi työterveysneuvotteluun valmistautumisesta.

En pysty työhöni, mitä voin tehdä? Tehyn työelämäasiantuntija Heli Kannisto vastaa:

”Esihenkilön velvollisuus on seurata työntekijöiden työkykyä. Tämä perustuu työturvallisuuslakiin ja työnantajan yleiseen huolehtimisvelvoitteeseen.

Monilla työpaikoilla on käytössä varhaisen tuen keskustelu. Jos sairauslomia kertyy, työntekijän kanssa keskustellaan niiden syistä.

Jos oma työkyky huolettaa, asia kannattaa ottaa puheeksi esihenkilön kanssa. Tämä vaatii luottamusta. Apua voi kysyä myös työterveyshuollosta, työsuojeluvaltuutetulta tai luottamusmieheltä. Joskus myös työkaveri voi huomata, ettei kaikki ole kunnossa.

Työntekijä voi pyytää työterveysneuvotteluun tueksi työsuojeluvaltuutetun, luottamusmiehen tai vaikka työkaverin.

Työpaikoilla olisi hyvä miettiä malleja työn muokkaamiseen jo etukäteen. Työurat pitenevät ja hoitajapula on päällä, joten tälle on tarvetta. Monilla työpaikoilla on jo ohjeita esimerkiksi pitkältä sairauslomalta palaamiseen.

Tehyläisiltä tulee joskus yhteydenottoja työn muokkaamiseen liittyvistä asioista. Usein syynä on, että sopivaa uutta työnkuvaa ei ole löytynyt eikä asia etene. Isommilla työpaikoilla on työn muokkaamiseen enemmän mahdollisuuksia kuin pienillä.

Joskus työyhteisössä voi olla vaikea hyväksyä, että yhden työtä kevennetään. On hyvä muistaa, että kelle tahansa voi sattua jotakin, jonka vuoksi työtä pitää muokata. Kyseessä voi olla psyykkinen tai fyysinen sairastuminen tai muu elämän kriisi. Terveystiedot ovat arkaluonteisia eikä esihenkilö saa niistä työyhteisössä kertoa.”