Säästää tosi paljon aikaa, sanoo lähihoitaja Jasmin Rönkkö, 27, Turun Tuomiokirkon alueen kotihoidosta. Kun hän ensimmäisen kerran kuuli, että kotihoidossa kokeillaan sähköpyörää, hän suhtautui skeptisesti. Nyt hänen on vaikea keksiä siitä mitään negatiivista.
Hänen työkaverinsa Samira Grönros, 22, sanoo aivan rakastuneensa sähköpyöräilyyn. Hänellä ei ole ajokorttia ja mahdollisuus sähköpyöräilyyn vaikutti jopa työpaikan valintaan, kun hän marraskuussa aloitti nykyisessä työssään.
”On vapauttava fiilis mennä pyörällä, kun on hyvä keli ja tuuli hulmuaa tukassa. Sama matka on kävellen melkein puoli tuntia, mutta sähköpyörällä 6–7 minuuttia.” Yleensä siirtymät alueella ovat sähköpyörällä huristaen 5–20 minuuttia.
Tauotkin tulee pidettyä useammin toimistolla, koska sähköpyörällä välimatka ei kestä niin kauaa.
Sateella varusteena on hyvä sadetakki ja satulaa suojaa tossunsuoja. Jasmin ja Samira pyöräilevät myös talvella. ”Pyörä tuntuu talvella nastojen vuoksi turvallisemmalta kuin kävely”, Samira sanoo. Hän kertoo, että osa pyöräteistä esimerkiksi Kasken kaupunginosassa pysyy sulina talvellakin.
”Kun viime talvena lunta satoi yhtäkkiä 30 senttiä, se meni rämpimiseksi, kun teitä ei ollut vielä aurattu. Muuten talvi meni hyvin”, Jasmin kertoo.
Vähän hankalia kohtia reitissä ovat ne, joissa ei ole pyörätietä, vaan pitää uskaltautua autotielle.
”Yksi työkaveri jännitti sähköpyörän kokeilua, mutta päätti kahden päivän jälkeen ostaa myös itselleen kotiin sähköpyörän”, Jasmin sanoo.