1. Käytä nimeä
Kuuntele, mitä sanoja potilas tai asiakas käyttää itsestään ja läheisistään. Käytä samoja sanoja. Puhuttele potilasta tai puhu hänestä hänen nimellään. Kysy potilaalta, miten hän toivoo itseään puhuteltavan.
Muista, että väestörekisterissä oleva nimi ei välttämättä ole se, jota potilas haluaa käytettävän. Älä käytä sukupuolittavia ilmaisuja, jollet tiedä, miten potilas toivoo tulevansa sukupuolitetuksi.
Kun viittaat läheisiin ihmissuhteisiin, käytä sukupuolineutraaleja ilmaisuja: puoliso, kumppani, vanhempi tai lapsi.
Suomen ”hän” on sukupuolineutraali. Jos puhut ruotsia tai englantia, käytä sukupuoleltaan ei-binääreistä ihmisistä kuten muunsukupuolisista pronominia ”hen” tai ”they”, jos potilas näin toivoo.
Ei-binäärinen on henkilö, jonka sukupuoli-identiteetti ei sovi kaksinapaiseen nainen-miesjakoon.
2. Älä oleta
Ihmisen kokemusta sukupuolestaan ei voi aina päätellä ulkoisen olemuksen tai sosiaalisen roolin perusteella.
Biologinen ja juridinen sukupuoli, sosiaalinen sukupuolirooli, sukupuolen ilmaiseminen ja sisäinen kokemus omasta sukupuolesta eli sukupuoli-identiteetti eivät välttämättä ole yhtenevät.
3. Kirjaa tilanteen mukaan
Tunnista tilanteet, joissa sukupuolella ei ole kliinistä merkitystä. Käytä kirjatessasi ilmaisuja ”potilas”, ”asiakas” tai ”henkilö”. Voit määritellä myös iän tai ammatin avulla: ”45-vuotias kaivinkoneenkuljet-
taja”.
Kun sukupuolella on kliinistä merkitystä, käytä ilmaisuja: ”Syntymässä määritetty sukupuoli on tyttö/poika” ja ”Kokemus omasta sukupuolesta on nainen/mies/muu/ei tietoa”.
Joskus voi lääketieteellisestä syystä olla tarpeen kirjata myös mahdolliset sukupuolenkorjaushoidot. Diagnoosi ja hoito voivat edellyttää tietoa esimerkiksi siitä, ovatko potilaan sukurauhaset ja sukuelimet tallella ja onko käytössä veritulppariskiä lisäävää hormonilääkitystä.
