Varhaiskasvatuksessa työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus vastata siitä, että lapsia on hoitamassa lain velvoittama määrä henkilökuntaa. Laissa ei kuitenkaan säädetä siitä, mitä kieltä työntekijöiden tulisi puhua.
Tehy onkin ottanut yhdeksi tulevaisuuden tavoitteekseen saada varhaiskasvatuslakiin kirjaus riittävästä kielitaidosta varhaiskasvatuksessa. Laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä vastaava kirjaus on. Myös opettajaopiskelijoilta testataan suomen kielitaito.
Tällä hetkellä varhaiskasvatuksessa työnantajan velvollisuudeksi jää arvioida työntekijän kielitaidon riittävyys.
Henkilökunta kuormittuu
Eva Siitonen painottaa, ettei kielikysymyksessä ole kyse siitä, etteikö vieraskielisiä ja monikulttuurisia työntekijöitä haluttaisi mukaan varhaiskasvatukseen. Päinvastoin. Varhaiskasvatuksen tavoitteisiinkin on listattu kielitietoisuus ja monikulttuurisuus.
Kyse on ennen kaikkea vakituisen henkilökunnan jaksamisesta, sillä vaihtuvien, vieraskielisten sijaisten käyttö kuormittaa heitä monella tapaa. Tilanne on kuormittava myös sijaiselle, joka ei ymmärrä suomea eikä pääse esimerkiksi kahvipöytäkeskusteluissa osaksi joukkoa.
Suomenkieliset varhaiskasvattajat voivat joutua hoitamaan kaikki kirjalliset työt.
Käytännössä tilanne näkyy Siitosen mukaan esimerkiksi niin, että suomenkieliset varhaiskasvattajat joutuvat hoitamaan kaikki työpaikan kirjalliset työt. Ja koska myös varhaiskasvatuksen opettajista on kova pula, suomenkieliset lastenhoitajat joutuvat tekemään heidän töitään, jolloin hoitajille itselleen palkataan kouluttamattomia sijaisia.
”Myös lapset reagoivat tilanteeseen. Jos he eivät tule ymmärretyksi yhden hoitajan kanssa, he kääntyvät seuraavan puoleen. Silloin suomenkielinen varhaiskasvattaja joutuu ottamaan vastuulleen entistä isomman kuorman.”
Toisaalta vieraskielisyydestä on hyötyä, jos hoitaja puhuu samaa kieltä hoidettavan eli vieraskielisen lapsen ja tämän vanhempien kanssa. Tällöin hoitaja pystyy kommunikoimaan sekä lapsen että vanhempien kanssa yhteisellä kielellä ja jakamaan päivän kuulumiset.
”Se on totta kai hyvä asia. Kääntöpuolena kuitenkin on, etteivät suomenkieliset kollegat ymmärrä, mitä vieraskielinen hoitaja ja vanhemmat puhuvat. Jos päivän aikana on tapahtunut jotain sellaista, mistä koko tiimin pitää tietää, se kaikki jää auki. Tämä koetaan tehyläisten varhaiskasvattajien keskuudessa hankalaksi.”
Pitääkö olla huolissaan?
Siitosen mukaan varhaiskasvatuksen henkilökuntaa mietityttää sekin, altistuvatko lapset nykytilanteessa riittävästi suomelle tai ruotsille. Mitä heidän kielen kehitykselleen käy, jos heitä hoitavat jatkuvasti vieraskieliset sijaiset?
Helsingin yliopiston suomen kielen didaktiikan yliopistonlehtori Marjo Savijärvi toppuuttelee huolta. Hänen mukaansa lapsi, jonka molemmat vanhemmat puhuvat äidinkielenään suomea, ei menetä kielitaitoaan, vaikka ympäristö puhuisi vierasta kieltä.
”Yksittäisten työntekijöiden kielitaidon puute tuskin vaikuttaa merkittävästi lasten kielenkehitykseen. Muuttaahan suomenkielisiä perheitä ulkomaillekin, eivätkä lapset unohda siellä äidinkieltään”, Savijärvi sanoo.
Savijärven mukaan lapset mallioppivat kieltä sen mukaan, miten sitä käytetään. Kielen ymmärtäminen ja oppiminen perustuvat siihen, että lapset ymmärtävät, miten päiväkodissa toimitaan. Keskeistä tässä ovat rutiinit ja toisto.
”Varhaiskasvatuksen tavoitteiden mukaan lapsilla tulee olla päiväkodissa jatkuvuuden kokemus. Oleellisinta on, että lapsi tulee ymmärretyksi itselleen tärkeissä asioissa. Lienee epätodennäköistä, että vastuu koko varhaiskasvatuksesta olisi ainoastaan vieraskielisten sijaisten varassa.”
Henkilökunta ei välttämättä huomaa, jos lapsi ei osaa suomea riittävästi.
Savijärvi on tutkinut toisen kielen oppimista kielikylpypäiväkodissa. Tutkimuksesta käy ilmi, että jo silloin, kun lapset eivät vielä ymmärrä kielikylpykieltä, he ymmärtävät toimintaa. Lapset ovat myös taitavia toimimaan toistensa mallin mukaan.
Lapsesta voi olla vaikea erottaa, milloin hän tulkitsee kieltä ja milloin hän ennakoi ja toimii mallin mukaan. Tämän vuoksi on mahdollista, ettei henkilökunta huomaa, jos lapsi ei osaakaan suomea riittävästi. Vaikka päiväkotiaika menisi hyvin, asia voi kostautua kouluiässä.
”Jos maahanmuuttajataustainen lapsi osaa kieltä vain pintasujuvasti, oppiminen koulussa vaikeutuu huomattavasti. Koulussa käytetyt käsitteet kun eivät enää ole konkreettisia, vaan abstrakteja. Siksi kaikille varhaiskasvatukseen osallistuville lapsille tulisi taata hyvät suomen oppimisen lähtökohdat.”
Rakenteet uusiksi
Marjo Savijärvi ja Eva Siitonen ovat yhtä mieltä siitä, että yksittäisten työntekijöiden tehtävä ei ole opettaa kieliä toisilleen.
”Työyhteisöön tarvitaan rakenteet, jotka tukevat vieraskielisten suomen oppimista. Miten työyhteisön käytänteet tukevat sitä, että vieraskielisten työntekijöiden ja lasten kielitaitoa tuetaan? Miten autetaan työntekijöitä oppimaan suomea, jotta käsitteet ovat kaikkien saatavilla?” Savijärvi kysyy.
Siitosen mukaan parasta olisi, että vieraskielisiä kollegoita voitaisiin palkata varhaiskasvatukseen ikään kuin ylimääräisiksi: heitä ei siis laskettaisi osaksi lain vaatimaa henkilöstömäärää, vaan sen päälle.
”Näin tilanne ei kuormittaisi vakituisia työntekijöitä, vaan auttaisi. Se olisi win-win-tilanne kaiken muun paitsi rahakirstun suhteen. Monikulttuurisesta taustasta tulevilla ihmisillä on paljon annettavaa varhaiskasvatukseen.”
Ajatus vieraskielisten palkkaamisesta ikään kuin ylimääräisiksi on Savijärven mielestä nerokas. Yliopistossa on hänen mukaansa varhaiskasvatuksen monimuotokoulutus, jossa voi pätevöityä alalle työn ohessa.
”Tällä tavalla työllisyys kasvaisi, vieraskieliset ihmiset integroituisivat ja alalle saataisiin lisää työntekijöitä. Olisi investointi sekä nykyhetkeen että tulevaisuuteen, jos vieraskieliset voisivat työskennellä päiväkodissa siten, että kielituki olisi järjestetty ja samaan aikaan voisi kouluttautua alalle.”
Mikään ei muutu, jos kukaan ei puutu.
Sellaiseen tilanteeseen on kuitenkin vielä matkaa. Siksi Siitonen muistuttaa, että jos nykyinen työntekijä on kielikysymysten vuoksi ylikuormittunut, kyseessä on työsuojelullinen asia. Jos tämä taas kokee, ettei lapsen etu työpaikalla toteudu tai tämän turvallisuus vaarantuu, kissa pitää nostaa pöydälle.
”Asiat pitää ottaa rohkeasti esille ja keskustella niistä työnantajan kanssa. Laki edellyttää tekemään ilmoituksen, jos varhaiskasvatuksessa tulee vastaan epäkohta tai sen uhka. Mikään ei muutu, jos kukaan ei puutu.”
