Pitäisikö eutanasia sallia?

20.1.2025
Teksti Marika Lehto | Kuvitus Outi Kainiemi | Kuvat Haastateltavien kotialbumit

Eutanasian laillistamisesta tehty kansalaisaloite on edennyt eduskuntaan. Aiheesta käytävässä keskustelussa tarvitaan sote-alan ammattilaisia.

Keskustelua eutanasiasta ovat perinteisesti käyneet ennen kaikkea lääkärit, papisto ja poliitikot. Sairaanhoitaja Anja Terkamo-Moisio ymmärtää heidän roolinsa merkityksen, mutta hän toivoo hoitajien astuvan esiin, kun Suomessa käydään aiheesta eettistä keskustelua. Terveystieteiden tohtorina ja Helsingin yliopiston lehtorina hän on tutkinut eutanasiaa ja opettanut siitä.

Erilaisia näkemyksiä tarvitaan, vaikka vielä ei tiedetä, mihin asti kansalaisaloite eutanasian laillistamisesta tällä kertaa etenee. Aihe ei joka tapauksessa katoa.

”Sairaanhoitajien mielipidettä on hirveän tärkeä kysyä, sillä he, kuten koko hoitohenkilökunta, ovat yleensä paljon potilaiden kanssa vuorovaikutuksessa.”

Enemmistö sairaanhoitajista vaikuttaa olevan eutanasian laillistamisen kannalla.

Hoitajien kuulemisen tärkeyttä lisää se, että tutkimusten mukaan pyyntö eutanasiasta esitetään yleensä ensimmäisenä heille. Viime keväänä julkaistussa Diakonia-ammattikorkeakoulun, Itä-Suomen yliopiston ja Suomen Sairaanhoitajien eutanasiakyselyssä 46 prosenttia tutkimukseen osallistuneista sairaanhoitajista on joskus ollut tilanteessa, jossa potilas tai hänen läheisensä on ottanut eutanasian tai lääkäriavusteisen itsemurhan puheeksi.

Terkamo-Moision mielestä sairaanhoitajien kannattaisi pohtia omaa kantaansa myös siksi, että he olisivat paremmin valmistautuneita eutanasiapyyntöihin töissä.

”Eutanasiapyynnöt voivat hätkähdyttää. Jos asiasta ei ole puhuttu sen enempää työkavereiden kesken kuin muuallakaan, niin omaa kantaa kannattaa pohtia, jotteivät tilanteet tule niin yllätyksenä.”

Laillistaminen saa kannatusta

Enemmistö sairaanhoitajista vaikuttaa olevan tällä hetkellä eutanasian laillistamisen kannalla. Eutanasiakyselyssä 62 prosenttia sairaanhoitajista oli täysin samaa mieltä väittämästä, että eutanasia tulisi laillistaa Suomessa. Osin samaa mieltä oli 18 prosenttia.

Kyselyyn kutsuttiin Suomen Sairaanhoitajien 30 000 jäsentä, joista noin kuusi prosenttia eli reilut 1800 osallistui. Anja Terkamo-Moision mukaan vastaajia on riittävästi, jotta tuloksilla on merkitystä.

”Toki täytyy laittaa jäitä hattuun sikäli, että tämä on vain otos.”

Mainos alkaa
Mainos alkaa
Kaksi ystävystä katsovat toisiaan auringonsäteiden paistaessa taustalta.
Mainos päättyy
Mainos päättyy
Minna Ukkonen kasvokuva.
Kuva:
Minna Ukkosen kotialbumi

”Eutanasian salliminen on mutkikasta”

Minna Ukkonen

Etelä-Savon hyvinvointialueen palliatiivisen keskuksen vastaava sairaanhoitaja

”Kuolevat potilaat ovat olleet työurallani aina läsnä. Nuorena sairaanhoitajana hoidin keuhkoahtauma- ja keuhkosyöpäpotilaita. Olen kohdannut kuolemaa myös esimerkiksi päivystyksessä ja kotisairaalassa.

Kuolevien potilaiden kanssa saan tehdä omien arvojeni mukaista työtä ja olla oma itseni. Kuoleman kohdatessa potilaan kanssa ollaan eri tavalla läsnä. Kaikki roolit riisutaan pois.

Luottamus on aina tärkeää potilaan ja hoitajan välillä, mutta viimeisten hetkien koittaessa se on erityisen tärkeää. Silloin potilas voi oikeasti kertoa kaiken tai hoitaja pystyy ymmärtämään häntä ilman sanojakin, kun yhteys on kerran syntynyt.

Olen sitä mieltä, että eutanasia olisi hyvä olla olemassa yhtenä vaihtoehtona. Palliatiivisen hoidon ammattilaisena toki haluaisin, että palliatiivinen hoito riittäisi aina, mutta tiedostan, ettei niin ole. Vaikka potilaalle tarjottaisiin kaikki mahdollinen tuki ja kivunlievitys, hän voi silti haluta eutanasian.

Voisin itsekin kuvitella tekeväni jossain tilanteessa sen päätöksen, etten halua enää elää.

Eutanasian salliminen on kuitenkin mutkikasta. En tiedä, kuka osaisi laatia lainsäädännön ja kriteerit sellaisiksi, että ne olisivat ihmisille tasa-arvoisia eikä väärinkäytöksiä tulisi. On vaikeaa määritellä, millä perustein eutanasian voisi saada. Esimerkiksi psyykkisetkin sairaudet voivat olla elinikäisiä ja viedä ihmiseltä elämän, jota hän haluaisi elää.

Vaikein kysymys on varmaan se, kuka päättäisi eutanasiasta. Minä se en hoitajana toki olisi. Meillekin olisi eutanasiaprosessissa joka tapauksessa työtä, sillä eivät lääkärit laita kanyyleita ja tee monia muitakaan asioita, joita eutanasiassa tarvitaan. Olennaista on, ettei kenenkään sairaanhoitajan ole pakko osallistua eutanasiaprosessiin.

Minulta on pyydetty eutanasiaa. Selitin potilaalle, että emme voi tehdä sitä, mutta autamme muuten.

Potilaat saattavat pyytää vaikka vitsaillen viimeistä piikkiä. Yritämme aina kohdata heidät ymmärtäen.”

Aiheena eutanasia on monisyinen. Terkamo-Moisio ymmärtää, että sairaanhoitajien voi olla vaikeaa muodostaa eutanasiaan yksiselitteistä kantaa sen takia, että pohdittavia asioita on paljon muitakin kuin itse laillistaminen.

Keskeistä hoitajien kannalta on erityisesti se, olisiko heillä itsellään valmiutta osallistua eutanasiaprosessiin ja voidaanko sairaanhoitaja velvoittaa siihen.

Kyselyyn vastanneista sairaanhoitajista 46 prosenttia oli täysin ja 23 prosenttia osittain samaa mieltä siitä, että he olisivat valmiita osallistumaan eutanasiaprosessiin. Enemmistö hoitajista on kuitenkin sitä mieltä, ettei sairaanhoitajaa voida velvoittaa osallistumaan siihen.

Eutanasia on laillista useissa maissa. Sairaanhoitajan rooli ja eutanasiaan oikeuttavat ikärajat ja sairaudet vaihtelevat.

Terkamo-Moision mukaan minkä tahansa ammattikunnan edustajalle olisi haitallista joutua osallistumaan vastoin tahtoaan eutanasiaprosessiin. Hänestä kyselyn tulokset kuitenkin näyttävät, että suomalaisilla sairaanhoitajilla on valmiutta olla mukana.

”Ei ole kyse siitä, onko sairaanhoitaja valmis antamaan kuolemaan johtavan lääkkeen, vaan onko valmiutta keskustella ja tukea potilasta. Sitä valmiutta on.”

Eutanasia on laillista useissa maissa. Sairaanhoitajan rooli ja eutanasiaan oikeuttavat ikärajat ja sairaudet vaihtelevat.

Terkamo-Moision mielestä Suomessa on tässä vaiheessa tärkeintä monipuolinen ja moniääninen keskustelu, joka huomioi kaikkia eri ammattiryhmiä ja vaihtoehtoja. Toisten näkemyksiä pitäisi ymmärtää.

”Vaikka eutanasiaa ei laillistettaisi, olisi tärkeää ymmärtää sitä, mistä siihen liittyvät toiveet tulevat.”

Vaikka Terkamo-Moisio pitää tärkeänä, että toiset sairaanhoitajat astuvat mielipiteineen esiin, hän itse ei koe voivansa ottaa asiaan tutkijana suoraan kantaa.

”Minulla ei ole etuoikeutta ottaa kantaa eutanasian laillistamiseen, koska minun on huolehdittava objektiivisuudesta.”

Kati Eilittä kasvokuva.
Kuva:
Kati Eilittän kotialbumi

”Allekirjoitin kansalaisaloitteen eutanasian puolesta”

Kati Eilittä

Lapin hyvinvointialueen Rovaniemen kotisairaalan sairaanhoitaja

”Näin kuolemaa jo urani alussa yli 30 vuotta, kun työskentelin perushoitajana pitkäaikaispotilaiden vuodeosastolla. Silloin kuoleva potilas oli yleensä aina vanhus, joka oli jo pitkään joutunut olemaan muiden armoilla. Kuolema oli kaunis ja luonnollinen.

Nuorena hoitajana en osannut kohdata kuolemaan liittyviä kysymyksiä tai ajatuksia niin kuin tänä päivänä. Jo silloin kuitenkin kiinnostuin potilaan kivun hyvästä hoidosta ja saattohoidosta.

Tässä vaiheessa uraani olen kohdannut monenlaisia elämäntarinoita ja kuolemia. Palliatiivinen hoito ja saattohoito ovat kehittyneet. Siitä huolimatta toivon, että yhteiskunta sallii eutanasian. Olen allekirjoittanut kansalaisaloitteen sen puolesta.

Eutanasiassa merkityksellistä on potilaan oma vahva toive kuolla. Syynä voi olla esimerkiksi se, että hän kokee menettäneensä elämisen arvoisen elämän sairauden takia tai eksistentiaalinen kärsimys, jota ei pystytä hoitamaan lääkkeillä.

Vaikka kannatan eutanasiaa, sen yksityiskohdat mietityttävät. Minua pohdituttaa esimerkiksi se, miten eutanasia Suomessa toteutettaisiin ja miten pitkä prosessi se kaikkine vaiheineen olisi potilaalle.

Itsestäni ei ole antamaan potilaalle kuolettavaa lääkettä, mutta voisin olla muuten mukana eutanasiaprosessissa.

Minulta ei ole koskaan pyydetty eutanasiaa. Muistan kuitenkin yhä potilaan, joka pyysi kuolinapua puolisoltaan. Häntä pelotti hallitsemattomat kivut ja toisten armoille jääminen. Kuolinapu ei toteutunut. Pari sai sairaalan henkilökunnalta paljon tukea ja tietoa esimerkiksi käytössä olevasta tehokkaasta kipulääkityksestä.

Tulevaisuudessa minua huolestuttaa se, onko hoitajalla säästötoimenpiteiden jälkeen enää aikaa kohdata potilas rauhassa. Kohtaaminen on tärkeää kuolevalle potilaalle riippumatta siitä, onko eutanasia laillistettu vai ei. Tärkeää se on myös hoitajalle itselleen.

Hoitaja tarvitsee tukea ja työnohjausta jaksaakseen työskennellä vaikeiden asioiden äärellä.”

Terkamo-Moisio sanoo voivansa elää sekä nykyisessä tilanteessa että Suomessa, jossa eutanasia on laillista.

”Voin tehdä näin, koska luotan siihen, että mahdollisen eutanasialain valmistelu tehdään Suomessa hyvin huolellisesti ja monitahoisesti.”

Vitsiin verhottu pyyntö

Anja Terkamo-Moisio on tehnyt pitkään töitä kuoleman parissa. Nuorena sairaanhoitajana hän oli töissä Saksassa infektio-osastolla, jossa hoidettiin hiv-potilaita. Siihen aikaan sairaus johti vielä usein kuolemaan.

Kiinnostus kuolemasta käytävään keskusteluun syveni myös teho-osastolla ja syöpäpotilaiden kanssa työskennellessä. Terkamo-Moisio päätyi lopulta tekemään väitöskirjan eutanasiasta.

Tilanteen vaativuutta ammattilaisen näkökulmasta voi lisätä se, että traaginen pyyntö saatetaan verhota vitsiin.

”Aihe vei mennessään, koska eutanasiaan liittyy niin paljon mielenkiintoisia eettisiä kysymyksiä eikä oikeita ja vääriä vastauksia ole olemassa.”

Oman taustansa vuoksi Terkamo-Moisio ymmärtää sairaanhoitajien kiperiä tilanteita kuolevien kanssa. Eutanasiapyyntö on hankala, koska hoitaja ei voi lähteä myötäilemään pyyntöä laittomasta asiasta. On kuitenkin selvää, että pohjimmiltaan eutanasiaa pyytävä on hädissään. Tilanteen vaativuutta ammattilaisen näkökulmasta voi lisätä se, että traaginen pyyntö saatetaan verhota vitsiin.

Terkamo-Moisio kannustaa hoitajia keskittymään enemmän potilaan kohtaamiseen kuin ulkoa opeteltuihin vakiovastauksiin.

”Jos potilas tuntee tulevansa kohdatuksi ja kuunnelluksi, hän voi kokea itsensä arvostetuksi ja kunnioitetuksi, vaikka ei saa pyytämäänsä.”

Eutanasian toteutustapa vaihtelee maittain

Eutanasiassa toinen henkilö aiheuttaa toisen henkilön kuoleman tämän pyynnöstä. Avustettu itsemurha tarkoittaa puolestaan sitä, että lääkäri määrää potilaalle tämän pyynnöstä lääkkeet, joiden avulla potilas pystyy suorittamaan itse­murhan.

Vuoden 2024 alussa pelkästään lääkäriavusteisen itsemurhan olivat sallineet Sveitsi, Italia, Itävalta ja Saksa sekä yksitoista USA:n osavaltiota.

Eutanasian on sallinut 11 valtiota. Niissä kaikissa on sallittu myös lääkäriavusteinen itsemurha. Nämä maat ovat Belgia, Alankomaat, Espanja, Portugali, Luxemburg, Kolumbia, Kuuba, Kanada, Uusi-Seelanti ja Equador. Lisäksi eutanasia on sallittu joissain Australian osavaltioissa.

Eutanasian yksityiskohdat vaihtelevat. Esimerkiksi Alankomaissa ja Belgiassa se on sallittu myös lapsille. Kanadassa myös sairaanhoitaja voi olla toteuttamassa eutanasiaa.

Suomessa on sallittua, että elämää ylläpitävät hoidot lopetetaan potilaan tahdon mukaisesti. Tällaisia hoitoja voivat olla esimerkiksi hengitystuki tai ravitseminen.

Suomessa aktiiviseen eutanasiaan ryhtymistä arvioitaisiin tahallisena henkirikoksena. Rikosnimikkeenä olisi joko surma tai tappo.

Lähde: Minilex, Suomen Lääkäriliiton taustaselvitys

Pitäisikö eutanasia sallia?
Choices