Stressi laukaisi psykoosin
Kun parikymppinen Marianna sairastui muutama vuosi sitten psykoosiin, vaikutti tilanteen taustalla kova stressi ja unettomuus. Marianna suoritti samaan aikaan ammattikorkeakoulussa harjoittelua ja opinnäytetyötä, minkä lisäksi hän oli saanut uuden, vaativan esihenkilötyön.
Näin jälkeenpäin Marianna tajuaa vetäneensä itsensä liian tiukille, mutta silloin hän päätti vain purra hammasta ja jatkaa.
”Ajattelin, että olin selvinnyt stressistä ennenkin, miksen siis nytkin. Samaan aikaan minulla oli kova tarve näyttää uudella työpaikallani, että pystyn esihenkilötyöhön”, Marianna kertoo.
Stressi oli kuitenkin niin voimakasta, että siitä seurasi Mariannalle fyysisiä oireita, kuten oksentelua, keskittymiskyvyttömyyttä ja unettomuutta.
Kun hän oli valvonut viikkoja putkeen, hän meni isänsä luo yökylään. Siellä Marianna herätti isänsä keskellä yötä ja kertoi, että uudella työpaikalla on häntä vastaan salaliitto. Isä pelästyi ja ymmärsi tyttärensä olevan harhainen.
Psykoosi oli kokonaisvaltainen kokemus, jossa reistaili mielen lisäksi myös keho. Lihakseni olivat ihan veltot.
Erilaisten käänteiden kautta Marianna päätyi lopulta psykiatrian akuuttiosastolle Auroran sairaalaan. Vielä ambulanssissa Marianna oli varma, että häntä oltiin viemässä poliisilaitokselle.
”Ajattelin, että minä olen oikeassa ja muut eivät vain ymmärrä sitä. Psykoosi oli kokonaisvaltainen kokemus, jossa reistaili mielen lisäksi myös keho. Lihakseni olivat ihan veltot. Olin poikki eikä kehoni jaksanut yhtään mitään.”
Akuuttiosastolla hoito ja lääkitys alkoivat tehota. Noin kuukauden jälkeen Marianna pääsi avohoitoon ja myöhemmin seurantaan. Hän sai lähetteen lyhytterapiaan, jonka yhteydessä hän ja hänen isänsä kuulivat ensimmäistä kertaa BFT-perhetyöstä.
Marianna ja isä kävivät tunnin mittaisissa tapaamisissa noin kymmenen kertaa. He treenasivat erilaisten harjoitusten avulla yhteisiä vuorovaikutustaitojaan, myönteisen palautteen antamista ja sitä, miten kuunnellaan toista. Muita tapaamisiin ei osallistunut, sillä Mariannan äiti on kuollut.
”Isälläni oli alkuun ennakkoluuloja tapaamisten suhteen, mutta loppujen lopuksi me molemmat koimme saavamme niistä paljon irti. Saimme esimerkiksi paljon tietoa siitä, millaisia merkkejä pitää tarkkailla, jos psykoosi uhkaa uusiutua. Vaikka aihe oli vakava, tunnelma tapaamisissa oli rento. Välillä vitsailimme ja nauroimme yhdessä. Olen kokemuksesta todella kiitollinen”, Marianna sanoo.
Kotikäyntejä ja Teamseja
Sirpa, Maija ja Sini järjestävät BFT-työssään tapaamiset tavallisesti niin, että koko potilaan lähipiiri on paikalla samaan aikaan. Yleensä tapaamiset hoidetaan kotikäynteinä, mutta niitä voidaan järjestää myös terveyskeskuksissa psykiatrian poliklinikoilla tai verkossa Teams-palavereina. Maija muistaa, että eräälle perheelle hän veti tapaamisen niin, että osallistujat olivat neljässä eri maassa.
Kotikäynnit ovat kuitenkin yleisin tapaamismuoto. Hoitajat matkustavat niihin yleensä julkisilla kulkuvälineillä, mutta myös oman auton käytöstä koituvat kulut korvataan.
”Omassa elinpiirissään ihminen on rennompi ja vastaanottavaisempi. Kun menemme ihmisen kotiin, menemme sinne tasavertaisina yksilöinä keskustelemaan. Vaikka olemme ammattiroolissa, olemme paikalla ihmisenä ihmiselle”, Sini kuvailee.
BFT-perhetyö ei ole varsinaista terapiaa. Sen sijaan tarkoituksena on lisätä potilaan ja läheisten ymmärrystä siitä, mikä psykoosi on, mikä sen laukaisee ja millaisiin oireisiin tulevaisuudessa tulisi kiinnittää huomiota.
”Joskus ihmisillä on odotuksia, että alamme perheterapian tapaan käydä seikkaperäisesti läpi 20 vuoden takaisia tapahtumia, mutta siitä ei BFT:ssä ole kyse. Me keskitymme hoidossa nykyhetkeen ja tulevaisuuteen”, Maija toteaa.
Sirpa on samoilla linjoilla: työssä on oltava jämäkkä. Psykoosi on koko lähipiirille niin iso asia, että tunteet purkautuvat usein pettymyksinä ja pahana mielenä. Tilanne on voinut olla akuutti jo pitkään, ja lähipiiri saattaa olla hyvin väsynyt.
”Tämä työ vaatii vahvaa ammattitaitoa ja paineensietokykyä, sillä välillä perheiden odotukset työtämme kohtaan ovat liian kovia. Silloin pitää vain pitää oma pää kylmänä ja kertoa, mitä meidän tarjoamamme apu sisältää. Muuta emme voi.”
Helsingissä tilanne on kuitenkin parempi kuin monella muulla paikkakunnalla. Siitä on kokemusta Markuksella, jonka veli on sairastanut pitkään skitsofreniaa. Myös Markuksen nimi on muutettu.
Poliisit paikalle
Kun nelikymppisen Markuksen veli alkoi kymmenisen vuotta sitten nähdä harhoja ja kuulla ääniä, tilanne tuli koko lähipiirille yllätyksenä. Veli saattoi yhtäkkiä lamaantua tuntikausiksi ja tuijottaa tyhjin silmin seinää. Toisinaan hän taas käyttäytyi uhkaavasti.
Kerran veli muuttui niin väkivaltaiseksi, että Markus ja hänen vanhempansa joutuivat soittamaan poliisit. Psykiatrian akuuttiosastolla veljellä todettiin psykoosi.
Tilanne jatkuu Markuksen perheessä edelleen, vaikka välillä on ollut parempiakin aikoja. Toisin kuin Marianna, Markus ja hänen vanhempansa eivät ole saaneet apua BFT-perhetyöstä, sillä heidän kotikaupungissaan ei ole sellaista tarjolla.
Meillä on käynyt niin, että potilas on suurimman osan ajasta meidän vastuullamme.
”Perheen mukaan ottaminen olisi psykoosisairaan hoidossa ihan hirvittävän tärkeää, sillä läheisten tuen tarve on suuri. Ainakin meillä on käynyt niin, että potilas on suurimman osan ajasta meidän vastuullamme. Ilman toimivaa hoitokontaktia tilanne voi olla todella pelottava”, Markus sanoo.
Jos BFT-perhetyöhön osallistuminen olisi Markuksen kotikaupungissa mahdollista, hän osallistuisi siihen heti. Hän kuitenkin miettii, olisiko siitäkään apua, jos tilanne on äitynyt tarpeeksi pahaksi.
”Äitini on traumatisoitunut syvästi. Olen itsekin elänyt pitkään katastrofitilassa, enkä ole ehtinyt enkä halunnut pysähtyä asian äärelle. Minusta tuntuu, että olemme yksin eikä kukaan auta.”
Elämän arpajaiset
Sirpa, Maija ja Sini törmäävät työssään usein epätoivoon ja suruun. Kärjistynyt tilanne perheessä on saattanut jatkua vuosia. Jos hoitajat huomaavat, että läheiset ovat uupuneita, he ohjaavat näitä eteenpäin etsimään omaa hoitoa.
Hoitajat tiedostavat myös, että psykoosi on vaikeasti samaistuttava asia ihmiselle, joka ei ole siihen aiemmin törmännyt. Se voi tuntua oudolta, kummalliselta ja pelottavalta.
”Myös mielikuvat psykoosisairaasta voivat olla raflaavia. Silti pitäisi muistaa, ettei ihminen koskaan ole itse syyllinen sairastumiseensa. Sitä ei voi valita”, Sini huomauttaa.
”Joku sairastuu syöpään, toisen mielenterveys järkkyy. Eräs asiakkaani totesi viisaasti, että sellaiset ovat elämän arpajaiset”, Maija pohtii.
Välillä työ on raskasta hoitajille itselleenkin. Parasta työssä ovat asiakkaiden vilpittömät kiitokset. Niitä he eivät tosin aina osaa ennalta ennustaa. Joskus hoitajista on tuntunut siltä, ettei perhetyöstä ole ollut mitään hyötyä, mutta asiakkaat ovatkin tulleet viimeiseen tapaamiseen kukkien ja vuolaiden kiitosten kera.
”Lopulta jokaisella ihmisellä on tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi. Jos voimme tarjota perheille sitä tämän työn avulla, olemme onnistuneet. Haluamme luoda heille uskoa tulevaan: kyllä tästä selvitään”, Maija sanoo.
BFT-perhetyö pähkinänkuoressa
- Alkaa koko perheen tarpeiden arvioinnilla. Jokainen perheenjäsen haastatellaan yksin, jonka jälkeen sairaanhoitaja tapaa koko perhettä yhdessä.
- Tapaamisia yleensä 7–14. Tunnin mittaiset tapaamiset järjestetään joko perheen kotona tai poliklinikalla.
- Työssä keskitytään nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Tavoitteena on jakaa tietoa sairastumisesta ja toipumisesta, parantaa vuorovaikutusta perheenjäsenten välillä sekä löytää ongelmanratkaisukeinoja.
Mikä on psykoosi?
- Psykoosi on yleisnimitys mielenterveyden häiriöille, joissa todellisuudentaju vääristyy. Sairastuneella on silloin vaikeuksia erottaa, mikä on totta ja mikä ei. Psykoosiin voi liittyä harha-aistimuksia ja poikkeuksellista käyttäytymistä.
- Yleisin psykoosisairauksista on skitsofrenia. Muita psykoosisairauksia ovat muun muassa harhaluuloisuushäiriö, lyhytkestoinen psykoosi ja skitsoaffektiivinen häiriö.
- Psykoosisairauden vaiheet, kesto ja sopivat hoitomuodot ovat yksilöllisiä.
Lähde: Terveyskirjasto.fi
