Miten lapsuudessa ehkäistään ääriajattelua, Arniika Kuusisto?

1. Ääriajattelu eli ekstremismi ­tarkoittaa ehdotonta ja jyrkkää tapaa suhtautua maailmaan. 
Miten ääriajattelua voi ehkäistä ­lapsuudessa?

Ääriajattelua voi ehkäistä tukemalla lapsen hyvinvointia, kokemusta yhteisön jäsenyydestä ja omasta tärkeydestä. Lapsen ulkopuolisuuden kokemus voi johtaa siihen, että lapsi hakee hyväksyntää ääriyhteisöistä, jos hän ei koe sitä muualla. Vaaralliseksi ääriajattelu muuttuu silloin, jos sitä aletaan edistää väkivaltaisesti.

Varhaiskasvattajat voivat tuoda esiin maailmankuvien moninaisuutta. Moninaisuus ei liity vain maahanmuuttoon. Suomessa on aina ollut vähemmistöuskontoja ja erilaisia ­kotikulttuureja.

2. Miksi lapselle pitää syntyä tunne, että hän kuuluu ”meihin”?

Itsensä hyväksytyksi tunteminen ja joukkoon kuuluminen ovat perustarpeita. Jokaisen lapsen täytyy voida tuntea itsensä tärkeäksi osaksi lapsiryhmää ja ”meitä” – yhteisöä ja yhteiskuntaa.

Aikuisten pitää olla tarkkana, jotta he eivät epähuomiossa sulje puheellaan tai toimintatavoillaan lasta ulkopuolelle. On tärkeää olla luomatta ”oikeiden arvojen ryhmää”, josta lapsi voi kokea jäävänsä ulos esimerkiksi perhetaus­tansa vuoksi.

3. Miten lasta voi tukea kodin ja yhteiskunnan arvojen välillä syntyvissä ristiriidoissa?

Viisainta on todeta lapsen kokema ristiriita, pohtia sitä yhdessä lapsen kanssa ja kertoa, että kaikki kodit ovat yhtä tärkeitä erilaisuudesta huolimatta. Lapsi tarvitsee kaikupohjaa, jonka perusteella hän voi valita omat arvonsa.

Lapsi huomaa, jos aikuinen väistää kysymyksen ja tulkitsee, että aiheesta ei pidä puhua. Lapsi tiedostaa, jos hän kuuluu jollain tavalla vähemmistöön. Näin kokevat lapset tuntevat usein yhteenkuuluvuutta varhaiskasvatuksen tai koulun arjessa.

4. Millaisia perimmäisiä ­kysymyksiä lapset pohtivat?

Lapsi voi ottaa esiin mieltä painavan, ison asian puheeksi esimerkiksi silloin, kun isovanhempi kuolee. Nämä niin sanotut elämänkysymykset koskevat kuolemaa, sotaa ja muita isoja asioita.

Elämänkysymyksen äärelle kannattaa pysähtyä ja pohtia, millä eri tavoilla esimerkiksi kuolemasta voi ajatella. Samalla voi tunnustaa, että aikuisetkaan eivät tiedä kaikkea.

5. Millainen lapsi sinä olit?

Pohdiskeleva ja uusissa tilanteissa hitaasti lämpiävä. Leikeissä olin usein opettaja. Pidin muun muassa kiipeilykoulua pihan lapsille.

Ulkopuolisuuden tunne liittyy lapsella usein arkisiin asioihin. Harvinaista etunimeäni on usein ihmetelty. Olin myös ainoa kasvissyöjä 300 oppilaan koulussa. Muille tarkoitettu makkarasoppa oli isossa kattilassa. Vieressä oli pieni kattila. Siinä oli nimeni maalarinteipillä, johon eroavaisuuteni kulminoitui.

Radikalisoitumisen ehkäisyä

• Arniika Kuusisto johtaa Radikaaliksi kasvamassa? Koulun merkitys nuorten maailmankatsomusten rakentumi­sessa -tutkimushanketta.
• Tarkoitus on selvittää, miten ­oppilaitokset voivat tukea oppilaiden identiteetin ja maailmankatsomusten rakentumista ja ehkäistä ääriajattelua.
• Hanke myös syventää tietoa nuorten maailmankatsomuksesta sekä 
• teki­jöistä, jotka vaikuttavat fundamentalismin tai radikalisoitumisen taustalla.

Arniika Kuusisto

• 46-vuotias varhaiskasvatuksen professori Helsingin yliopistossa.
• Tutkinut pienten lasten arvoja sekä maailmankuvan ja -katsomuksen rakentumista.
• Perheeseen kuuluu kaksi teini-ikäistä lasta ja kissa.
• Harrastaa neulomista, lukemista, ­valokuvausta ja reippailua luonnossa.