Mitä toivon työelämältä?

Emma Ritala: 

”Ainoa huoleni liittyy kiireeseen”

”Opintoni ovat toistaiseksi tuntuneet tosi hyviltä ja omilta näin ensimmäisen vuoden opiskelijana. Alun perin minusta piti tulla hammaslääkäri, mutta kun kuulin, että suuhygienistiopinnot onnistuvat kotikaupungissani Tampereella, pyrin ja pääsin sisään.

Haluan opiskella alaa, koska pääsen tekemään pikkutarkkaa työtä käsilläni. Pidän siitä, että työajat ovat kohtuulliset ja säännölliset. Suun terveydenhuollon yksiköissä työ on myös moniammatillista.

Ala vaikuttaa antoisalta ja mielenkiintoiselta. Työllistymismahdollisuuksien tulevaisuudessa pitäisi olla hyvät. 

Toistaiseksi ainoa huoleni liittyy kiireeseen. En tiedä, onko vauhti tulevaisuudessa yhtä paha vai vielä pahempi kuin nyt. Tuntuu kurjalta, jos ei ole aikaa hoitaa potilaita oikein ja tehdä töitään tarpeeksi hyvin.

Tässä työssä aito kohtaaminen korostuu, sillä suu voi olla monelle arka ja intiimi paikka. Toivon, että saan tulevaisuudessa auttaa muita ihmisiä ja jakaa ympärilleni hyvää. Haluaisin tehdä töitä erityisesti lasten ja oikomishoidon parissa.

Suuhygienistinä pitää olla hyvät ihmissuhdetaidot. Opinnoissa on korostettu hienotunteisuutta asiakkaiden kanssa – ketään ei pakoteta hoitoon, mutta heille tulee selittää, miksi se olisi tärkeää.”

Minka Schulman:

”Toivon, että saan työpaikan”

”Löysin bioanalytiikan vähän vahingossa. Olen aina ollut kiinnostunut ihmisen toiminnasta solu- ja mikrobitasolla, ja mietin pitkään lääkikseen hakemista. Innostuin heti, kun selvisi, että bioanalytiikkaa opetettiin Turussa. Opinnot Turussa olivat haaveeni. 

Bioanalytiikassa on monta eri suuntautumisvaihtoehtoa, kuten patologia, mikrobiologia ja geno­miikka. Olen kolmannen vuosikurssin opiskelija, mutten vielä tiedä, mitä suuntaa haluan tavoitella. Valinta jännittää, sillä jos valitsen erikoisalan, jossa töitä onkin vain muutamalle, voi työllistyminen hankaloitua.

Minulla on tulevaisuuden työelämästä hieman epävarma olo. Ennen olen ajatellut, että alalle kyllä työllistyy, mutta nykyisin terveydenhuollosta säästetään niin paljon, että jännitän jo kesätöidenkin saamista.

Toivon silti, että työelämäni tulee olemaan monipuolista ja antoisaa. Haluan päästä analysoimaan näytteitä ja kertomaan tuloksista lääkäreille – siis aidosti tekemään töitä.

On hienoa huomata, että sote-alalle hakeutuvat opiskelijat ovat oikeasti kiinnostuneita työelämästä. Opiskelutovereistani näkee, että he haluavat oppia ja kokevat tulevan työnsä tärkeäksi. Sellaisessa ympäristössä on itselläkin kivaa olla.”

Jere Elomaa:

”Lisää aikaa potilaille”

”Hoitotyö on kiinnostanut minua aina, sillä haluan olla avuksi ihmisille. Opiskelen nyt kolmatta vuotta sairaanhoitajaksi, aiemmin olen valmistunut lähihoitajaksi. Opiskeluajan harjoitteluissa olen nähnyt käytännössä, miten työt eroavat. Olen vaikuttunut siitä, että aika monessa paikassa sairaanhoitajilla on iv-luvat.

Olen utelias luonne ja haluan aina oppia lisää. Sitä toivon myös tulevalta työelämältä. Odotan sitä, että vaikka koulu loppuu, oppiminen jatkuu työelämässä.

Odotan myös ihmisten kohtaamisia töissä. Toivon, että tulevaisuuden työelämässä meillä olisi enemmän aikaa potilaille. Käytännön työn ohella pitäisi olla aikaa myös kohdata toinen ihmisenä.

Toivon, että tuleva työyhteisöni olisi motivoiva. Haluaisin pystyä etenemään urallani ja kasvamaan organisaation sisällä esimerkiksi lisäopiskelun ansiosta.

Olen mukana Tehyn opiskelijayhdistyksen hallituksessa. Mielestämme työharjoitteluiden pitäisi ehdottomasti olla palkallisia. Minua järkytti, kun tajusin, etteivät sairaanhoitajaopiskelijat saa mitään korvausta harjoitteluista. Lähihoitajatkin saavat vähintään ruokarahaa.

En tiedä yhtään opiskelijaa omassa koulussani, joka ei joutuisi käymään töissä opiskeluiden ohella. Siihen toivon muutosta.”

Riikka Voutilainen:

”Haaveilen työstä lasten ja urheilijoiden kanssa”

”Olen monimuoto-opiskelija, mikä tarkoittaa, että olen joka toisen viikon tunneilla fyysisesti ja joka toisen viikon etänä. Se auttaa minua sovittamaan yhteen opiskelut ja kilpaurani kumparelaskijana. Välillä yhdistäminen on helpompaa, välillä vaikeampaa. Haluan kuitenkin tehdä molempia.

Opiskelu myös tukee urheilua: fysioterapiaopinnoissa tulevat tutuiksi vammamekanismit ja niiden kuntoutus, mistä on hyötyä urheillessa. Olen nyt toisella vuosikurssilla.

Tulevaisuudessa toiveenani on työskennellä fysioterapeuttina sekä lasten että urheilijoiden kanssa. Olen aina pitänyt lapsista ja ollut töissä ryhmäperhepäivähoidossa.

Urheilijoiden kanssa vahvuuteni on, että pystyn samaistumaan heihin. Tiedän omakohtaisesti, miten paljon töitä vaatii, että pääsee kilpailemaan ja mitä siitä voi keholle seurata.

Fysioterapeuteille on kuulemma tällä hetkellä hyvin tarvetta työelämässä. Todennäköisesti pyrin tulevaisuudessa töihin yksityiselle sektorille. Mielikuvani on, että siellä pystyy suuntautumaan helpommin tiettyihin osa-alueisiin.

Toivoisin, että ihmisten tietämys fysioterapiasta alana laajenisi. Moni mieltää sen pelkäksi hieronnaksi, vaikka se on vain pieni osa kokonaisuudesta. Fysioterapiassa tehdään myös esimerkiksi terapeuttista harjoittelua, harjoittelun ohjaamista ja lihasmanipulaatiota, tarvittaessa erilaisilla laitteilla.”

Katrin Turunen:

”Toivon joustavia työaikoja”

”Olen opiskellut aiemmin lähihoitajaksi, mutta halusin hankkia myös terveydenhoitajan pätevyyden, koska siinä keskitytään ennaltaehkäisevään työhön. Mitä enemmän olen harjoitteluissa päässyt testaamaan työtä käytännössä, sitä enemmän ala tuntuu omalta.

Minulla on vahva kutsumus auttaa ihmisiä ja tehdä merkityksellistä työtä. Olen luonteeltani sosiaalinen ja minulle on luontevaa lähestyä ihmisiä lapsista vaareihin. Teen vapaaehtoistyötä muun muassa ukrainalaisten maahanmuuttajien kanssa. Olen itse kotoisin Virosta, joten kielitaitoni taipuu heidän suuntaansa.

Suomessa olen asunut puolet elämästäni, tulin tänne alun perin miehen perässä. Minulla on myös kolme lasta, jotka ovat 10-, 12- ja 14-vuotiaita.

Olen juuri valmistumassa ja siirtymässä työelämään. Toivon, että tulevissa töissäni on joustavat työajat, jotka mahdollistavat tasapainon työn, perheen, harrastusten ja oman hyvinvoinnin parissa. Toivon myös, että tuleva työympäristöni on terve ja että työntekijöitä arvostetaan.

Tällä hetkellä minulla on mielikuva, että työllistymisen mahdollisuudet ovat hyvät. Tutkintoni mahdollistaa työt sekä sairaanhoitajana että terveydenhoitajana, joten kenttä on laaja.”

Kati Keränen:

”Toivon, että työelämä on kivaa” 

”Olen ollut töissä ympäristölaboratoriossa vuodesta 1996 lähtien. Kaipasin muutosta. Röntgenhoitajan ammatti oli kytenyt jossain syvällä pitkään, sillä käydessäni röntgenissä olin usein pohtinut laitteiden tekniikkaa ja hoitajan tietoutta niiden taustalla.

Päätin hakea opiskelemaan alaa 30 vuotta vanhalla ylioppilastodistuksella ja pääsin sisään. Tuntuu vähän hassulta, että osa ryhmäläisistäni on syntynyt 2000-luvulla. Meillä on kuitenkin mahtava ryhmähenki, eikä ikä vaikuta siihen.

Minulla on rauhallinen olo alanvaihdostani, sillä itsetuntemukseni ja itseluottamukseni työelämässä ovat hyvät. Vielä 20 vuotta sitten en olisi ollut valmis tähän.

Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijana olen saanut opinnoista vasta pintaraapaisun, mutta minulla on valtava tiedonjano ja haluan oppia lisää. Onneksi opettajamme ovat loistavia. He ovat paitsi asialleen omistautuneita tietopankkeja myös mukavia ja ystävällisiä.

Teen monimuoto-opintojeni ohessa edelleen myös 40-prosenttista työaikaa. Sen lisäksi uusperheeseeni kuuluu mies sekä viisi lasta, jotka ovat 14–21-vuotiaita. Ilokseni he ovat kaikki tukeneet minua ja sanoneet olevansa minusta ylpeitä.

Tulevaisuuden työelämältä toivon, että se on kivaa. Jo ensimmäinen työharjoitteluni terveyskeskuksessa vaikuttaa sen suhteen lupaavalta: ympärilläni olevat työntekijät ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että töihin on mukava tulla.”