Missä verisuoni?

Monitorin näytöllä näkyvät potilaan käsivarren laskimot, valtimot ja jänteet. Verisuonet näkyvät tummana ympyränä. Kun opetushoitaja Sari Roos painaa ihoa ­kevyesti anturilla, laskimon erottaa ­valtimosta siitä, että laskimo menee ­lyttyyn. Ero on tärkeä, koska valtimoon ei saa pistää.

Ultraäänilaite löytää syvät verisuonet, joita olisi muuten käytännössä mahdoton löytää useiden senttien syvyydestä.

Laite on ollut käytössä Laakson sairaalassa Helsingissä neljä vuotta. Viime vuonna sairaanhoitajat laittoivat sen avulla lähes 600 verisuoniyhteyttä.

Laitteen avulla suonet löytyvät niin hyvin, että ensimmäisistä pistoista onnistuu 98 prosenttia. Ilman laitetta sopivan suonen löytyminen voi olla vaikeaa esimerkiksi siksi, että potilas on kuivunut, suonet ovat rappeutuneet tai ihon alla on runsaasti rasvaa. Myös tatuoinnit voivat vaikeuttaa suonen löytämistä.

Aikaa ja rahaa säästyy

Ennen ultraäänilaitetta jouduttiin turvautumaan erikoissairaanhoidossa työskentelevän anestesialääkärin apuun, jos suoniyhteyttä ei saatu laitettua Laakson sairaalassa.

”Potilas kulki ambulanssissa edestakaisin, odotti päivystyksessä anestesialääkäriä ja altistui lisäksi infektioille”, Roos sanoo.

Nyt yhteydenotosta menee puolisen tuntia, kun osaava sairaanhoitaja lähtee laitteen kanssa potilaan luo.

”Säästämme aikaa ja satojatuhansia euroja, ja lisäksi potilaat saavat suonensisäiset lääke- ja nestehoidot ajallaan.”

Laitteen käytön hallitsee Laakson sairaalassa seitsemän sairaanhoitajaa, ja tarvittaessa koulutetaan uusia. Esihenkilö ottaa työvuorojen suunnittelussa huo­mioon sen, että virka-aikaan on töissä laitteen käytön hallitseva sairaanhoitaja.

Pythagoraan lauseesta hyötyä

Sari Roos kertoo ajatelleensa kouluaikana matematiikan tunnilla, että Pythagoraan lausetta hän ei tule ikinä tarvitsemaan. Lauseen avulla voidaan laskea suorakulmaisen kolmion tuntemattoman sivun pituus, kun kaksi muuta sivua tunnetaan.

”Väärässä olin, sillä tässä siitä on hyötyä. Hahmotan mielessäni kolmion, jonka yksi sivu on suonen syvyys kudoksessa, ja toinen on neulan etäisyys anturista ihon pinnalla. Kolmas sivu on matka, jonka neula kulkee kudoksessa suonta kohti. Monitorin näyttö kertoo sentit, ja niiden avulla pystyn laskemaan suonen sijainnin.”

Laite näyttää myös, miten syvällä ihon alla suoni ja neula ovat. Neula näkyy näytöllä kirkkaana pisteenä.

Yleisimmin ultraäänen avulla laitetaan ääreislaskimokanyyleja. Verisuonikatetri laitetaan, jos potilas tarvitsee suoniyhteyttä pidemmäksi ajaksi.

Roos uskoo, että ultraäänilaitteella olisi käyttöä terveydenhuollossa monissa eri paikoissa.

”Laite tuottaa silkkaa säästöä ja ­nopeasti. Myös potilaat hyötyvät siitä ­valtavasti. Yksi kotisairaalan potilas oli niin vaikuttunut ja kiitollinen, että osti omillaan rahoillaan käyttöömme yhden ultraäänilaitteen lisää.”

”Myös laboratorioiden näytteenotto hyötyisi laitteesta, vaikka niiden henkilökunta onkin äärimmäisen taitavaa löytämään suonia.”

Joskus potilaan kädestä voi löytyä sattumalta laskimotukos. Löydöksistä kerrotaan aina hoitavalle lääkärille, joka arvioi jatkotoimenpiteet.