1. Keräsit hoitajien kirjoituksia alalta lähdöstä. Niitä tuli yli odotusten. Mitä se kertoo?
Hoitajat eivät yksinkertaisesti tule kuulluiksi. Pohdinnat alan jättämisestä olivat rohkeita ja tunnepitoisia, ja niitä tuli lähes kolmesataa. Julkisessa keskustelussa alanvaihto kulminoituu palkkaan, mutta tarinoissa tuli esiin yllättävän paljon muutakin, päällimmäisenä kiire ja johtaminen. Toivoa antaa, että hoitotyö koettiin merkitykselliseksi.
2. Puhut ammatillisen toimijuuden murtumista. Mitä ne ovat?
Hoitajat puhuivat itsestään robotteina tai koneen osina, pelkkinä resursseina. Varsinkin korona-aikana korostui, että hoitajia voitiin siirtää muihin yksiköihin. Työn vaatimaa erityisosaamisen määrää ei nähdä eikä arvosteta. Jokainen voi kuvitella, millaista on tehdä työtä kuin veitsenterällä, osaamisen rajoilla, kun pahimmillaan on kyse ihmishengestä.
Työkavereiden tuki on aina ollut kannatteleva voima, mutta myös sosiaalinen tuki saattaa murentua ja tulla ristiriitoja, kun olot ovat vaikeat.
3. Psykologinen sopimus tarkoittaa työtä koskevia kirjoittamattomia odotuksia. Miksi sopimus rikkoutui hoitajilla?
Hoitajat kokivat antavansa enemmän kuin saavat. Monen haave oli auttaa ihmisiä, mutta arki oli toista: en pystynyt olemaan hyvä hoitaja ja organisaation arvot olivat ristiriidassa omieni kanssa. Sekä hoitajien että potilaiden yksilöllisyys katoaa, jos hoitajat nähdään käsipareina ja potilaat suoritteina. Riittämättömyyden tunne kulutti. Moni haki syytä itsestään – en ehkä sopinutkaan hoitajaksi, koska olen liian herkkä.
4. Mikä oli hoitajille viimeinen pisara?
Tunne siitä, ettei voi tehdä työtään niin kuin haluaisi. Osalla ura loppui työuupumukseen. Lähtijät tunsivat usein syyllisyyttä, sillä he kokivat jättävänsä työkaverinsa pulaan.
5. Mikä auttaisi pysymään alalla?
Hoitotyön johtaminen pitäisi päivittää nykyaikaan, sillä nuorille ei mene läpi saneleva johtaminen. Hoitajia pitäisi kuulla, sillä heidän asiantuntemuksensa on iso käyttämätön voimavara.
Halu auttaa on tärkeä arvo. Sen ei vain pitäisi olla pois hoitajan selkänahasta. Hoitotyö ei ole vähemmän arvokasta, vaikka siitä saisi kunnon korvauksen.
6. Olet psykiatrinen sairaanhoitaja. Miksi sinä jätit alan?
Liukuen ilman dramatiikkaa. Olen aina tykännyt opiskella, ja opiskelin työn ohessa avoimessa yliopistossa. Löysin äitiysvapaan aikana esikoisen syntymän jälkeen terveyshallintotieteen ja aloitin yliopistossa. Gradun tekeminen oli niin ihanaa, että tuntui suurin piirtein kuin olisin tullut uskoon. Tutkijan työ on parasta, mitä tiedän.
