Hulivilistä mestariksi
2010-luvun alkupuolella Jani työskenteli sairaanhoitajana ortopedian ja traumatologian osastolla, kun sähköpostiin kilahti viesti, että olisiko kenelläkään kiinnostusta lähteä opiskelemaan kipsimestariksi.
Jani sanoi hep, koska häntä kiinnostivat kädentaidot. Kipsimestarin koulutukseen hänellä ei kuitenkaan ollut vaadittua kokemusta.
”Niinpä opiskelin ensin kipsaajan perusammattitutkinnon eli minusta tuli kisälli. Sitten jatkoin erikoisammattitutkintoon ja valmistuin kipsimestariksi vuonna 2015.”
Ala on kuin Janille tehty. Siitä kertovat muun muassa kisavoitot: vuonna 2012 hän sai kipsauksen kisällipalkinnon ja vuonna 2016 hän voitti kipsauksen Suomen mestaruuden.
Jos on peukalo keskellä kämmentä, tämä työ ei oikein onnistu.
Se, miten Jani oli alun perin päätynyt hoitoalalle, oli sattumusten summa ja ihmettelyn aihe Janin läheisille.
”Perushoitajana työskentelevä mutsini sanoi, että olin meidän katraasta se viimeinen, jonka hän olisi ajatellut valitsevan hoitoalan. Olin nuorempana aikamoinen hulivili.”
Janin nuoruuteen kuului hanttihommia ja pitkiä työttömyysjaksoja. Työllisyystyöt kotipalvelussa synnyttivät kuitenkin kipinän hakea lähihoitajaopintoihin. Hän tähtäsi ensihoitoon, ja lähihoitajaksi valmistuttuaan hän jatkoi ensihoidon opintoja ammattikorkeakoulussa Lappeenrannassa.
Polvi- ja selkäkremppojen vuoksi hän ei vienyt ensihoitajan opintoja ihan loppuun asti, vaan sairaanhoitajaksi valmistuttuaan hän siirtyi työelämään.
Koko elämän kirjo
Jani pyörittää kolmen kipsimestarikollegansa kanssa kipsipolia seitsemänä päivänä viikossa aamu- ja iltavuorossa. Potilaita tulee sekä ajanvarauksella että päivystyksellisesti eri puolilta Etelä-Karjalan hyvinvointialuetta. Yöllä murtumapotilaita auttavat päivystyksen hoitajat, jotka on koulutettu tekemään perustuentoja.
Kipsaajien työssä näkyy koko elämän kirjo. Yleisimpiä ovat nilkka- ja rannemurtumat.
”Lapset saavat niitä trampoliinilla, keinuessa, pyöräillessä. Syksyisin meille tulee marjastajia ja sienestäjiä, jotka kaatuilevat metsässä. Yksi potilasryhmä ovat kesämökkeilijät erityisesti syksyisin ja keväisin, kun mökkejä laitetaan kuntoon. Tavallinen tarina on se, että ränninpuhdistaja tulee tikkaiden kanssa alas”, Jani kuvailee.
Sähköpotkulaudat ovat lisänneet kipsipolin asiakasmääriä. Sähköpotkulautaonnettomuuksissa murtuvat tavallisimmin kyynärpäät ja ranteet, kun laudalla kaatuja ottaa kädellä vastaan.
Murtumien lisäksi tuentoja tehdään muun muassa jalkojen virheasentoihin, kuten vauvojen kampurajalkoihin, ja palovammoihin asentohoidoksi.
Tuentoja on monia erilaisia – on umpikipsejä, yksilöllisiä ortooseja eli irrotettavia kipsejä, lastoja, teippauksia ja valmistukia.
”Kipsaajan ammattitaitoa on, että hän osaa valita oikeanlaisen tuennan.”
Lantio-alaraajakipsi on ehkä haastavin tuenta, jonka Jani on tehnyt. Sellaista voidaan tarvita, jos esimerkiksi murtunutta lonkkaa ei voida syystä tai toisesta leikata.
Neonkeltaisesta mustaan
Kipsipolin hyllyllä on värisuora. Valkoista kipsiä ei enää tehdä, koska se kellastuu ja likaantuu helposti, vaan tarjolla on kaikkea mahdollista neonkeltaisesta pinkkiin ja mustaan.
Umpikipsin tekemiseen menee noin puoli tuntia ja ortoosin tunnista puoleentoista.
”Tuenta tehdään potilaan anatomisten mittojen mukaan. Se ei saa vaivata, puristaa tai painaa eikä aiheuttaa lisää vammoja. Kohtalokkain virhe on, jos tuettu kohta jää väärään asentoon. Väärin tehdyllä tuennalla voi pahimmillaan aiheuttaa loppuelämän vammat. Älä tee, jos et tiedä, mitä olet tekemässä”, Jani sanoo.
Tavoitteenamme on, että potilas lähtee täältä hyvällä fiiliksellä.
Kipsaajalta vaaditaankin hyvää hahmotuskykyä.
”On osattava ajatella moniulotteisesti. Hyvät kädentaidot ovat tietysti myös tarpeen. Jos on peukalo keskellä kämmentä, tämä työ ei oikein onnistu.”
Hyvät ihmissuhdetaidot ovat kipsaajan työssä eduksi. Lapsipotilaita on paljon, ja tilanne on potilaalle aina hankala, on hän sitten lapsi tai aikuinen.
”Koskaan ei ole hyvä aika saada murtumaa. Meidän hoitoon ollaan kuitenkin tyytyväisiä, vaikka muuten tietysti ketuttaa. Tavoitteenamme on, että potilas lähtee täältä hyvällä fiiliksellä.”
Kipsipoli tekee yhteistyötä ortopedian poliklinikan kontrollipolin kanssa. Kipsatut potilaat kiertävät pääsääntöisesti kontrollipolin kautta, vaikka osa kipseistä voidaan poistaa myös terveysasemilla.
”Me näemme suurimman osan kipsatuista potilaista uudelleen. On kiva nähdä työnsä lopputulos ja se, että potilaat paranevat.”
