Kuvattava rentoutuu, kun laskee käden hänen olkapäälleen, sanoo Marika Pohjoisaho-Harju.
Kuva: Jari Lifländer
Kirjoittaja
Reija Ypyä
17.4.2023 klo 14:29
Monet mammografiaan eli rintojen röntgentutkimukseen tulevat naiset jännittävät, osa paljonkin. Yksi pelkää kipua, toisesta on epämiellyttävää olla ylävartalo paljaana ja antaa vieraan ihmisen koskea rintojaan. Kolmas miettii, paljastuuko mammografiasta syöpä. Neljännen mielessä vellovat kaikki.
”Röntgenhoitajan täytyy saada potilas rentoutumaan”, sanoo röntgenhoitaja Marika Pohjoisaho-Harju, 45. Hän työskentelee Tampereen Hatanpäällä yliopistollisen sairaalan rintaklinikalla ja kuvaa tavallisena työpäivänään 30 rintasyöpäseulontaan tulevaa naista
Rentouden luomisessa tärkeää on oikeanlainen kosketus. Aluksi Marika pyytää potilasta riisumaan ylävartalon paljaaksi ja siirtymään seisomaan lattian jalkamerkeille.
”Jos potilas on jännittynyt tai jäykän oloinen, hän pyrkii pikkuisen pois röntgenlaitteelta. Silloin en saa vedettyä rintaa tarpeeksi pitkälle kuvauslevyn päälle. Jotta potilas rentoutuisi, totean ääneen, että aloitetaan kuvaus oikeasta rinnasta ja samalla lasken käden hänen olkapäälleen.”
Kosketus on olennaista kahdesta eri syystä. Ensimmäinen on se, että jännittynyt potilas ei aina tiedä, mitä tehdä, vaikka kuulee ohjeet.
”Kun pyydän rentouttamaan oikean olkapään, potilas saattaa miettiä, kumpi on oikea. Kevyt kosketus toimii sanallisen ohjeen tukena.”
Toiseksi kosketus auttaa olkapään vapauttamisessa ja kertoo hoitajalle, ovatko lihakset rentoina.
”Vasta sitten nostan rinnan levylle.”
Mammografiassa röntgenhoitaja kuvaa kummankin rinnan kahdessa eri suunnassa eli etu- ja viistosuunnassa. Rinta puristetaan kahden levyn väliin. Jotta kuvasta tulee tarkka, puristuksen pitää olla riittävän kova. Se voi olla kuvattavasta hetken epämiellyttävää. Jotkut voivat tuntea kipua.
Marikan mukaan mammografioissa tarvittavaa koskettamista ei juuri opetettu koulussa. Hän itse on oppinut parhaat käytännöt työharjoitteluissa.
”Kun tulin Hatanpäälle työharjoitteluun, minulle sattui mahtava Elina Mikkola ohjaajaksi. Hän tutustutti minut työhön perinpohjaisesti.
Kun näin hänen luontevan tapansa kohdata potilaita ja lämpimän otteen työhönsä, minäkin innostuin mammografiasta.”
Pehmeästi kämmenellä
Opiskelijat sanovat joskus, että vierestä katsoen mammografia näyttää kuin sujuvalta tanssilta. Mutta kun opiskelija pääsee itse kokeilemaan, hän huomaakin tanssin hyvin haastavaksi. Siksi kokeneelta hoitajalta tuleva opastus on tärkeää.
Marikaakin opettanut Elina Mikkola, 66, on työskennellyt mammografioiden parissa 36 vuotta.
”Olen jo eläkkeellä, mutta jatkan sijaisena 60-prosenttisella työajalla, koska työni on niin palkitsevaa. Ohjaan opiskelijoita ja uusia työntekijöitä. Uuden työntekijän tukena olen melkein kuukauden”, Elina kertoo.
Hän on kiertänyt sairaaloissa ympäri Suomea opastamassa mammografiatyöskentelyä. Lisäksi hän on kouluttajana Suomen röntgenhoitajaliiton seulontamammografia koulutuksissa.
”Pidän luentoja ja näytän kädestä pitäen mammografian kuvaamista. Kaikki kurssilaiset ovat vuorollaan potilaina ja hoitajina.”
Rinta nostetaan pehmeästi kämmenellä. Sormilla ei saa koskaan nyppiä tai kiskoa.
Kosketuksen opettaminen on osa koulutusta.
”Rinnasta pitää ottaa kiinni reippaasti ja varmoin ottein, mutta lempeästi. Rinta nostetaan pehmeästi kämmenellä. Sormilla ei saa koskaan nyppiä tai kiskoa.”
Hoitajat ovat erilaisia koskettajia. Elinan mukaan reippaimpia ja ehkä vähän kovaotteisiakin voivat olla hoitajat, jotka eivät itse ole tunteneet kipua mammografiassa.
Koulutuksissa Elina korostaa, että hoitajan täytyy hinautua ihan kiinni potilaaseen. Kuvasta ei tule hyvää, jos hoitaja on liian kaukana.
”Täytyy vain tottua siihen, että tässä minä nyt ’halaan’ ventovierasta. Vain niin saa hyvän otteen.”
Jos hoitaja on rento, usein potilaskin rentoutuu. Elina juttelee aika paljon potilaiden kanssa. Silti hiljaisempikin hoitaja voi saada potilaan luottamuksen ja hienoja kuvia. Jokainen tekee työtä omalla persoonallaan.
Elina opettaa myös ergonomiaa. Ottaessaan viistokuvaa hoitaja usein keskittyy käsiinsä ja kumartuu. Silloin Elina saattaa mennä niin lähelle hoitajaa, että hän ei pääse pyllistämään ja ottamaan huonoa työasentoa.
”Saatan naurahtaa, että nyt selkä suoraksi, sillä muuten selkäsi on parinkymmenen vuoden kuluttua jumissa!”
Laatua tarkkaillaan
Hatanpään rintaklinikalla mammografiakuvien laadun tarkkailu on Elinan vastuulla. Hän lähti vuonna 2003 Norjaan töihin kolmeksi vuodeksi ja toi sieltä Suomeen Norjassa pitkään käytetyn kuvien laatumittariston.
”Norjassa huomasin, että meillä Suomessa laahataan kuvien laadussa. Tilanne on sittemmin parantunut merkittävästi. Mitä paremmat kuvat, sitä paremmin rintasyöpä huomataan. Epätarkka kuva voi johtua siitä, että rinta on huonosti puristettu laitteen levyjen väliin. Rinta tulee kuvata niin hyvin, että kuvassa näkyy lihastakin.”
Naiset tekevät ikävän karhunpalveluksen toisilleen kertomalla kauhukokemuksia mammografiasta.
Elina kerää rintaklinikalla mammografiakuvia kahdesti vuodessa ja tekee niistä yksilöllisen arvioinnin kullekin röntgenhoitajalle yhdessä arviointitiimin kanssa.
”Arviointitulos ei mene ylemmälle tasolle tiedoksi eikä tarkoitus ole osoittaa jonkun hyvyyttä tai huonoutta.”
Tarkoitus on auttaa hoitajia kehittymään kuvaamisessa.
Jotta mammografiat sujuisivat hyvin, Marikalla on toivomus myös kaikille seulonnoissa käyville naisille.
”Naiset tekevät ikävän karhunpalveluksen toisilleen kertomalla kauhukokemuksia mammografiasta. Kivun tunteminen on nimittäin yksilöllistä. Moni ei koe lainkaan kipua. Joskus potilas tutkimuksen jälkeen tokaisee, että eihän tämä ollutkaan kauheaa. Muistutan aina kertomaan sen työpaikan kahvitauolla!”
Naisten yleisin syöpä
Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä. Noin joka kahdeksas nainen sairastuu siihen.
Seulonnalla rintasyöpä löytyy yleensä varhain, jolloin hoitoennuste on hyvä. Syövän varhainen toteaminen myös lisää mahdollisuuksia hoitoihin, jotka säästävät rintarauhaskudosta.
Rintasyövän tavallisin oire on kyhmy rinnassa. Se voidaan todeta mammografian eli rintojen röntgenkuvauksen avulla jo paljon ennen kuin lääkäri tai nainen itse havaitsee sen käsin tunnustelemalla.
Suomessa 50–69-vuotiaat naiset kutsutaan seulontoihin kahden vuoden välein. Seulontaan osallistuu noin 83 prosenttia kutsutuista.