Helsingin yliopistossa alkoi viime syksynä kauan odotettu terveystieteiden maisteriohjelma. Hakijoita oli lähes 1500, mutta opiskelupaikan sai vain 30. Mistä koulutusohjelman suuri suosio johtuu?
Viime kesänä viitasaarelaisessa hammashoitolassa kuului riemun kiljahduksia. Suuhygienisti ja osastonhoitaja Saana Kaisanlahti sai tiedon opiskelupaikasta Helsingin yliopiston terveystieteiden maisteriohjelmasta.
”Työpaikalla tuli kaikille kerralla selväksi, että olen päässyt opiskelemaan.”
Kaisanlahti oli yksi 30:stä opiskelupaikan saaneesta. Hakijoita uuteen koulutusohjelmaan oli lähes 1 500, mikä teki koulutusohjelmasta hakijamäärissä Helsingin yliopiston suosituimman.
”Olin niin epäuskoinen, että pari ekaa viikkoa epäilin, että on sattunut jokin virhe.”
Helsingin yliopiston terveystieteiden maisterikoulutus alkoi viime syksynä uudelleen parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Koulutus lakkautettiin Helsingistä laman jälkimainingeissa 1990-luvun lopussa, mutta pian sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoille kävi ilmi, että lakkautus oli virhe. Esimerkiksi Tehy vaati pitkään koulutuksen käynnistämistä uudelleen.
Koulutusohjelman johtaja Jaana-Maija Koivisto näkee valtavalle hakijamäärälle ja koulutuksen suosiolle useita syitä. Selkeä tarve on ollut yksi syy. Uudellamaalla on ollut pulaa osaajista. Kaikki kiinnostuneet eivät ole syystä tai toisesta voineet opiskella esimerkiksi Turussa tai Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa, joihin Uudeltamaalta on yleisimmin menty opiskelemaan.
Maisteriohjelma parantaa alueen sosiaali- ja terveysalan osaajien jatkokouluttautumismahdollisuuksia. Opiskelijalla pitää olla taustalla sosiaali- ja terveysalan alempi tai ylempi ammattikorkeakoulututkinto tai sosiaali- tai terveystieteiden kandidaatin tutkinto.
”Esimerkiksi sosionomit voivat hakea meille”, Koivisto sanoo.
Opistoasteen tutkinnolla ei voi hakea, koska Helsingissä ei ole mahdollista suorittaa ensin kandidaatin tutkintoa. Helsingin koulutus tähtää maisterin tutkintoon kahdessa vuodessa.
Maisteriohjelman suosiota selittää Jaana-Maija Koiviston mielestä myös sen sisältö, joka painottuu terveydenhuollon kehittämiseen. Opiskelijat valitsevat kolmesta keskenään vaihtoehtoisesta kokonaisuudesta kaksi. Valittavat kokonaisuudet ovat kliininen hoitotiede, väestön terveys sekä asiantuntijuus sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Koivisto arvelee, että myös Helsingin yliopistolla ja lääketieteellisellä tiedekunnalla on vetovoimaa. Syventävien opintojen vaiheessa opiskelija voi valita kursseja lääketieteellisen tiedekunnan tarjonnasta.
”Meillä ei ole yhtä ainoaa pääainetta, vaan pyrimme monitieteisyyteen.”
Saana Kaisanlahti haki Helsinkiin, koska häntä kiinnostaa terveydenhuollon kehittäminen.
”Moniammatillinen asiantuntijuus ja kehittäminen laajasti kiinnostavat minua.”
Kaisanlahti on suorittanut aiemmin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon (yamk) johtamisesta. Esihenkilötyötä enemmän hän on kuitenkin kiinnostunut kehittämistyöstä ja ennen kaikkea suuhygienistien ja hammashoitajien osaamisen ja työnkuvan monipuolistamisesta.
”Mallia suun terveydenhuollon ammattiryhmien väliselle työnjaolle voisi ottaa sairaanhoitajien työnkuvista”, hän pohtii.
Helsingin yliopiston opinnot on suunniteltu niin, että opiskelu onnistuu osittain työn ohella. Ensimmäisen vuoden opinnot voi suorittaa pääsääntöisesti etänä. Vähintään 50 opintopistettä tutkinnosta suoritetaan verkko-opintoina, mutta opintoihin kuuluu myös lähiopintojaksoja.
Etäluentojen lisäksi on vuorovaikutteisia tehtäviä, virtuaalisia simulaatioita ja podcasteja, jotka ovat Jaana-Maija Koiviston mukaan olleet opiskelijoille erityisen mieluisia.
Sairaanhoitaja Janne Ovaska opiskelee Tampereelta käsin. Hän kiittelee etäopiskelun työkaluja. Hän työskentelee Taysin lastenpsykiatriassa, ja opiskelu on toistaiseksi sujunut hyvin työn ohella. Itsenäisen opiskelun ajan voi valita itse. Useimmista etäluennoista on myös tallenteet, joita voi katsoa silloin, kun omaan aikatauluun sopii.
”Ei ole tarvinnut järjestää erillistä opiskeluaikaa keskelle työpäivää.”
Myös opiskelijoiden ryhmäytyminen on lähtenyt etäopiskelusta huolimatta Ovaskan mielestä hyvin käyntiin.
”Huomaa, että ryhmäytymiseen on panostettu.”
Ovaskalla on vertailupohjaa, sillä hänellä on opiskelupaikka myös Tampereen yliopiston terveystieteissä. Siellä hän aloitti opiskelun syksyllä 2020, jolloin etäopintoihin oli siirrytty koronan vuoksi kertaheitolla.
”Kun opetus oli alun perin suunniteltu lähiopetukseksi, sen muuttaminen etänä suoritettavaksi ei ollut yksinkertaista, ja tämä näkyi opiskelijoillekin.”
Myös Saana Kaisanlahti opiskelee täyspäiväisen työn ohella. Hän on rutinoitunut etäopiskelija.
”Suoritin yamk-tutkinnon Metropoliassa Helsingissä täysin etäopiskeluna.”
Tähänastisissa maisteriohjelman opinnoissa on tutustuttu tutkimustyöhön, luettu tieteellisiä artikkeleita ja etsitty tietoa systemaattisesti. Janne Ovaska on innostunut eniten tieteellisen kirjoittamisen opiskelusta.
”On palkitsevaa opetella kirjoittamaan tieteellistä artikkelia. Kaikki pitää perustella ja merkitä lähdeviitteet huolellisesti.”
Marraskuussa takana oli ensimmäinen periodi, ja Jaana-Maija Koiviston mukaan opiskelijoiden palaute on ollut myönteistä.
”Kehitämme opintoja palautteen perusteella.”
Toisena opiskeluvuonna maisteriohjelmassa on jonkin verran enemmän lähiopetusta, mutta sekin on suunniteltu niin, että opinnot onnistuvat työn ohella. Toisen vuoden opinnoissa painottuvat kehittämis- ja johtamisopinnot, tutkimusmenetelmien opiskelu, tutkielman teko sekä kehittämiseen keskittyvä harjoittelu.
Terveydentieteitä voi opiskella Helsingin lisäksi kuudessa suomalaisessa yliopistossa: Tampereella, Turussa, Oulussa, Jyväskylässä, Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa sekä Åbo Akademissa, jossa on ruotsinkielistä koulutusta.
Helsingissä, Jyväskylässä ja Oulussa opiskelija voi suorittaa maisterin tutkinnon kahdessa vuodessa. Muualla paitsi Helsingissä opiskelija voi suorittaa ensin kandidaatin tutkinnon, mihin kuluu laskennallisesti kolme vuotta.
Terveystieteet on kattokäsite, jonka alla voi opiskella eri pääaineita. Yliopistot myös painottavat opintojen suuntautumista ja opiskelijavalintaa eri tavoin.
"Terveystieteiden opiskelijalla on yleensä taustalla sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto tai opistoasteen tutkinto. Lisäksi erillishaun kautta voivat tulla valituiksi avoimen opintoja suorittaneet”, sanoo Tehyn tutkimuspäällikkö Juha Kurtti.
Jotkut ovat suorittaneet myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon ennen yliopiston maisteriopintoja.
Ylempi ammattikorkeakoulututkinto tuottaa muodollisesti saman tasoisen osaamisen kuin tiedekorkeakoulun maisterin tutkinto. Osaamisprofiili on kuitenkin erilainen, sillä ammattikorkeakoulu on työelämälähtöinen, ja yliopisto antaa valmiuksia tutkimuksen tekoon.
”Työnantajat päättävät itsenäisesti, miten ne eri tutkintoja rekrytoinneissa arvostavat”, Kurtti sanoo.
Terveystieteiden maistereita työskentelee kliinisen hoitotyön parissa asiantuntijasairaanhoitajina ja kliinisen hoitotyön asiantuntijoina sekä esihenkilöinä ja muissa johtotehtävissä.
Maisterit voivat työskennellä myös erilaisissa terveydenhuollon kehittämisprojekteissa, hanketyöntekijöinä tai tutkijoina. He voivat luoda uraa terveysteknologiaa valmistavissa tai digitaalisia palveluita tuottavissa yrityksissä sekä asiantuntijoina esimerkiksi järjestöissä.
Terveystieteiden maisteri voi myös ryhtyä tutkijaksi yliopistoon tai tutkimuslaitokseen.
Helsingin yliopiston koulutusohjelmalla on terveydenhuollon kehittämisen professuuri, joka paneutuu esimerkiksi kansainvälisen tutkimusyhteistyön ja tohtoriohjelman kehittämiseen. Lisäksi koulutusohjelmalla on koulutussuunnittelija, joka ohjaa opiskelijoita käytännön asioissa. Yliopistonlehtorin tehtävään oli haku marraskuussa käynnissä.
Maisteriohjelman opiskelijoille pyritään löytämään pääkaupunkiseudulta harjoittelupaikkoja, joissa he pääsevät kehittämään esimerkiksi palveluprosesseja tai digitaalisia tuotteita. Paikkoja voisivat tarjota Helsingin kaupungin, Husin ja lähihyvinvointialueiden lisäksi esimerkiksi terveysteknologiayritykset ja ammattikorkeakoulut, joissa on paljon erilaisia kehittämishankkeita.
Vuosi sitten aloittaneet hyvinvointialueet vaativat paljon erilaista tutkimusperusteista kehittämistä. Koulutusohjelma rakentaa eri hyvinvointialueiden kanssa yhteistyötä esimerkiksi harjoitteluissa.
Hyvinvointialueilla tapahtuvat kehittämistyö ja yhteistyö kiinnostaa myös Saana Kaisanlahtea, joka työskentelee Viitasaaren hammashoitolassa Keski-Suomessa.
”Yhteistyötä on toki tehty Keski-Suomessa aiemminkin, mutta nyt koko alueen paras osaaminen ja kokemus saadaan yhteiseen käyttöön.”
Saana Kaisanlahti on pohtinut myös tutkijan tai opettajan työtä.
”Kaikkein eniten haluaisin päästä työhön, jossa voisin kannustaa suuhygienistejä ja hammashoitajia kehittämään osaamistaan.”
Janne Ovaska toivoo pääsevänsä valmistuttuaan tekemään tutkimus- ja kehittämistyötä lastenpsykiatriassa. Siihen on hyvinvointialueella periaatteessa mahdollisuuksia, mutta resursseista ei ole vielä tietoa.
”Yhteistoimintaneuvottelut Pirkanmaalla päättyivät vastikään, ja myllerrys on kova. Kukaan ei vielä tiedä, mitä tapahtuu konkreettisesti tulevaisuudessa.”
Osa Helsingin yliopiston terveystieteen opiskelijoista on hakenut opintovapaata ja opiskelee aikuiskoulutustuella. Yksi heistä on bioanalyytikko Saara Kokkonen Helsingistä.
”Opinnot sujuvat tosi hyvin, kun olen pystynyt keskittymään niihin täysipainoisesti.”
Hallituksen kaavailema aikuiskoulutustuen lakkauttaminen on Kokkosesta huono ajatus.
”Opiskella voi myös töiden ohella, mutta se on hitaampaa. Olisi ollut taloudellisesti hankala jäädä opintovapaalle ilman aikuiskoulutustukea.”
Hän on suorittanut myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon vuonna 2016 ja ollut työssä Veripalvelussa ja yksityisessä genetiikan laboratoriossa, josta on nyt opintovapaalla. Hän halusi saada uusia mahdollisuuksia työskennellä myös laboratorion ulkopuolella esimerkiksi erilaisissa projekti- ja kehittämistehtävissä.
”Olen ollut mukana erilaisissa projekteissa muun työn ohella, mutta haluaisin, että projekti olisi se päätyö.”
Kokkonen haki Helsingin yliopistoon, koska mahdollisuutta valmistua maisteriksi kahdessa vuodessa ei muualla ole.
Opiskelupaikka oli hänelle yllätys.
”Kun näin hakijamäärän, ajattelin, että joudun hakemaan ensi vuonna uudestaan. Pääsykoekin oli niin haastava ja nopeatahtinen.”
8.1.2024 klo 10.05 poistettu Jyväskylän yliopiston kohdalta "toimintaterapia". Lisätty tieto, että myös Oulussa ja Jyväskylässä voi suorittaa maisterin tutkinnon kahdessa vuodessa.
8.1. klo 11.17 Korjattu Oulun pääainevaihtoehdot.
8.1. klo 11.24 muutettu "terveyskasvatus" "terveyden edistämiseksi".
8.1. klo 11.30 tarkennettu kohtaa, jossa puhutaan terveystieteiden opiskelusta. Muualla paitsi Helsingissä voi suorittaa myös kandidaatin tutkinnon.
