Lasin takana

Keväällä 2023 Maaritilla tuli pohja vastaan. Hän tajusi, että elämä rakentuu alkoholin ympärille. Riippuvuus piti saada poikki. ”Olin ahdistunut. Minulla oli tunne, että en pysty luottamaan itseeni töissä.”

Maarit työskentelee sairaanhoitajana suuressa sairaalassa. Hän otti yhteyttä työterveyshoitoon, josta järjestyi nopeasti parituntinen Teams-tapaaminen lääkärin kanssa. Työterveyshuolto järjesti ajan päihdetyöntekijän luokse Maaritin kotipaikkakunnan päihdepoliklinikalle. Maarit pääsi myös päihdelääkärin vastaanotolle.

”Päihdelääkärin luona olin itkuinen ja epätoivoinen. Oli tunne, että olen palanut loppuun. Lääkäri lohdutti ja oli erittäin kannustava. Vastaanoton jälkeen aloin vähentää alkoholin käyttöä.”

Päihdepoliklinikalla Maarit tunnusti itselleen, ettei pääse eroon päihde­ongelmastaan, jos ei ota asiaa esiin työpaikalla. Hän soitti esihenkilölle ja kertoi, että haluaisi tavata tämän pian. Tapaaminen järjestyi samalle päivälle.

”Ajattelin, että on ihan sama, saanko lopputilin, mutta näin en pysty jatkamaan. Tieto alkoholiriippuvuudestani oli pudottaa esihenkilön tuolilta.”

Maaritin mukaan esihenkilö oli erittäin ymmärtäväinen ja tiesi, miten toimia. Maaritia kuitenkin hirvitti, kun tämä sanoi, että asia pitää kertoa myös ylihoitajalle. Pelko osoittautui turhaksi.

”Ylihoitaja oli asiallinen ja ymmärtäväinen.”

Piilottelua loppuun asti

Maarit kertoo kasvaneensa päihdeperheessä.

”Takanani on rankka lapsuus. Alkoholi on kuulunut elämääni aina. Olen ollut hyvä seuralainen.”

Maarit on työskennellyt hoitajana 15 vuotta. Täysraittiuden hän aloitti loppukesällä 2023. 

”Ihmettelen, miten pitkään alkoholiongelmaa pystyy peittelemään. Tulin krapulassa töihin. Viikonloppujen jälkeen tuli poissaoloja. Syyksi sanoin esimerkiksi migreenin tai vatsataudin.”

Maarit ymmärtää, että alkoholi­riippuvuutta on vaikea tunnistaa työpaikalla, koska kyseessä on sairaus, jota ­haluaa piilotella viimeiseen asti.

Päihdepalveluita tuottava Rinnekodit Oy julkaisi keväällä 2024 kyselyn, jonka mukaan 19 prosentilla suomalaisista on päihderiippuvainen omassa työyhteisössä ja 34 prosentilla lähimmässä perhepiirissä. Kun päihderiippuvainen oli perhepiirissä, kaksi kolmesta kyselyyn vastaajasta oli ottanut asian puheeksi ja pyrkinyt saamaan läheiselleen apua. Työpaikalla kynnys ottaa asia puheeksi on korkeampi. Harvempi kuin joka toinen kyselyyn vastaajista oli ottanut asian puheeksi, kun oli havainnut riippuvuuden työyhteisössä.

”Työpaikalla ei oikein osata tai uskalleta puuttua päihderiippuvuusepäilyihin, ennen kuin toinen tulee töihin humalassa tai näkyvästi krapulassa. Silloin riippuvuus on usein jo todella pitkällä”, sanoo Rinnekotien ja Diakonissalaitoksen lääketieteellinen johtaja, päihdelääkäri Jarmo Kantonen.

Päihderiippuvainen on tyypillisesti hyvä peittelemään ja selittelemään ­asioita. Moni elää kaksois- tai kolmoiselämää. Hyvinä päivinä tai viikkoina päihderiippuvainen voi tehdä töitä ­toistenkin edestä.

Maaritin mielestä päihderiippuvuuden tunnistamista vaikeuttaa käsitys siitä, että sote-alalla työskentelevä ei voisi olla päihderiippuvainen.

”Vieläkin monet kuvittelevat, että päihderiippuvaiset makaavat tuolla ojan pohjassa. He eivät ymmärrä, että kyseessä on riippuvuus ja sairaus, joka voi iskeä keneen tahansa.”

Alkoholiongelmien Käypä hoito -suosituksen mukaan noin 60–70 prosenttia alkoholiriippuvaisista on mukana työelämässä.

Maaritin mielestä kuormittavissa sote-alan ammateissa on erityinen riski riippuvuuteen.

”Työpaineita nollataan alkoholin avulla, koska se rentouttaa nopeasti. Sitten ihminen tajuaa riippuvuutensa, mistä seuraa häpeää ja piilottelua.”

Myös päihdelääkäri Jarmo Kantonen tunnistaa sote-alan riskit. Hän nimeää riskitekijöiksi kolmivuorotyön ja eettisen stressin.

”Vuorotyö sotkee normaalia rytmiä. Eettistä stressiä aiheuttaa se, jos ihminen ei voi tehdä työtään niin hyvin kuin osaisi.”

Vääränlaista kohteliaisuutta

Alkoholiongelmaan puuttuu työpaikalla yleensä esihenkilö, jolla on herännyt epäilyksiä. Vaikka työpaikalla noudatettaisiin varhaisen puuttumisen mallia, asia otetaan puheeksi lähes aina liian myöhään.

”Työelämässä ollaan väärällä tavalla kohteliaita. Ei puututa, kun ajatellaan, että se on jonkun muun – kuten työterveyshuollon – asia. Jos työkaveri on töissä kovin väsynyt, pitäisi kysyä, mistä se johtuu, koska väsymys vaikuttaa työntekoon”, sanoo ehkäisevän päihdetyön yhdistyksen Ehyt ry:n asiantuntija Timo Nerkko.

Nerkon mukaan päihdeongelmaan pitää puuttua jämäkästi, mutta ei ilkeästi. Jämäkkyyttä tarvitaan, sillä useimmat suuttuvat, kun heidän asioihinsa puututaan. Kysyjän ei pidä provosoitua vaan jatkaa vuoropuhelua ja kuunnella.

”Keskustelussa kannattaa muistuttaa, että tässä puhutaan työhön liittyvistä asioista. Sote-alalla on kyse työturvallisuuden lisäksi myös potilasturvallisuudesta.”

Apua monesta ryhmästä

Maarit sopi kesällä 2023 työpaikkansa kanssa vuoden mittaisesta päihdekuntoutusohjelmasta. Siihen kuului hoito päihdepoliklinikalla, laboratoriokokeet ja puhallukset.

Päihdekuntoutuksesta sovittaessa selvisi, että työpaikan päihdeohjelma on 20 vuoden takaa. Ohjelmasta löytyi neuvoja vain niihin tilanteisiin, kun esihenkilö ottaa asian puheeksi.

”Sitä varten ei ollut ohjetta, että työntekijä itse hakee apua ongelmaansa.”

Maaritin kuntoutusohjelma rakentui kahdeksan viikkoa kestäneen avomyllyhoidon ympärille. Maarit osallistui ryhmään, joka kokoontui kolmena iltana viikossa 3–4 tunnin ajaksi. Maarit pitää itseään onnekkaana, kun sai hoitoon maksusitoumuksen kotikunnastaan.

”Ylihoitaja kysyi, onko minulla tarvetta sairauslomalle, mutta en kokenut, että on. Sain sovittua työvuorot niin, että pääsin tapaamisiin.”

Maarit tutustui myös AA:han eli nimettömiin alkoholisteihin, mutta hän ei löytänyt mieluista AA-ryhmää. Hänelle tarjoutuneissa ryhmissä oli lähinnä keski-ikäisiä miehiä. Lisäksi hän kokeili hyväksymis- ja omistautumisterapiaa (HOT), joka on kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan perustuva menetelmä.

”Sekin tarjosi uusia oivalluksia.”

Maarit koki isoksi avuksi myös Versot-vertaistukiryhmät, jotka on suunnattu päihdeongelmista kärsiville sote-alan ammattilaisille. Versot-hankkeen ryhmiä on ollut olemassa parin vuoden ajan.

”Versot-ryhmässä on helppo puhua, koska muut osallistujat ovat sote-alan ihmisiä. Ihmisillä on samankaltainen tilanne ja ymmärrys.”

Maarit innostui Versot-hankkeesta niin paljon, että hän toimii nykyään jatkoryhmän vertaistukiohjaajana.

Versot-ryhmät kokoontuvat verkon välityksellä. Osallistujat ovat eri puolilta Suomea, mikä helpottaa avun hakemista, sanoo Versot-hankkeen projektipäällikkö Suvi Björkqvist. Avun hakemista kotipaikkakunnalla voi vaikeuttaa hänen mukaansa se, että päihdepalveluissa työskentelevät saattavat olla tuttuja. Muut asiakkaat voivat olla puolestaan omia asiakkaita. Omiin asiakkaisiin törmääminen huolettaa monia myös kotipaikkakunnan vertaistukiryhmissä, kuten AA:ssa.

”Itse auttamaan tottuneen ammattilaisen voi olla vaikea hakea apua. Kynnys on korkea.”

Sote-alalla pelkokerrointa kasvattaa ammatinharjoittamisoikeuksien menettäminen. Alkoholin takia oikeudet menettää vuosittain yli 70 henkilöä.

”Tämä luku on vain jäävuoren huippu. Se ei kerro ongelman todellista laajuutta”, Björkqvist painottaa.

Versot-ryhmät kokoontuvat viikoittain kymmenen viikon ajan. Yhteen ryhmään otetaan enintään 10 osallistujaa. Yleisimmin ryhmistä haetaan apua alkoholin takia, mutta mukana on myös huume- ja lääkeriippuvuuksista kärsiviä.

Tapaamisissa puhutaan päihteettömästä elämästä, itsemyötätunnosta, sisäisestä motivaatiosta, omista rajoista ja häpeästä. Jakson aluksi ja lopuksi tehdään alkoholin käyttöä selvittävä Audit-kysely tai huumeiden käyttöä selvittävä Dudit-kysely.

Laitoshoitoa tarvitaan

Maarit löysi itselleen avun ilman laitoshoitoa, mutta moni päihderiippuvainen tarvitsee hoitojakson kuntoutuslaitoksessa.

”Osa tulee kuntoutuslaitokseen varhaisessa vaiheessa, mutta suurimmalla osalla riippuvuus on kehittynyt pitkälle. Taustalla on salailua, häpeää ja valehtelua”, kertoo päihdehoitokeskus Kantamossa työskentelevä psykiatrinen sairaanhoitaja Minna Kossila.

Kantamossa järjestetään Minnesota-malliin perustuvaa päihdehoitoa. Neljän viikon hoitojakson aikana ihminen pääsee käymään läpi elämäänsä ja sitä, kuinka riippuvuus on siihen vaikuttanut. Hoitojakson aikana puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Hoidossa ihminen oppii ymmärtämään riippuvuuttaan.

”Hyvin harva on ymmärtänyt aiemmin, että päihderiippuvuus on krooninen sairaus. Tämä tieto on monelle huojentava ja eheyttävä.”

Kuukauden mittaisen intensiivijakson jälkeen seuraa 11 kuukauden jatkohoito. Se tapahtuu viikoittain omalla paikkakunnalla tai etäyhteyden kautta Kantamon omassa jatkohoitoryhmässä.

Pomoille kiitos

Raitistumiseen voi liittyä myös surua, sanoo Versot-hankkeessa työskentelevä Suvi Björkqvist. Päihteet tarjoavat käyttäjälleen äkillistä mielihyvää ja lohtua, ja raitistumisen jälkeen niiden tilalle pitäisi löytää jotain aidompaa ja pitempiaikaista. Muutos voi vaatia kaveripiirin ainakin osittaista vaihtamista.

”Elämä on kohdattava selvin päin, vaikka matkan varrella tulee hankalia tunteita ja vastoinkäymisiä.”

Maarit kertoo kuluttavansa nykyään päihteiden sijasta taidetta ja kulttuuririentoja. Hänestä on upeaa, että ­esimerkiksi jotkut muusikot ovat ­ryhtyneet päihteettömyyden keulakuviksi.

Maarit korostaa, että toipuminen alkaa ongelman myöntämisestä.

”En usko, että olisin tässä, jos minulle olisi sanottu ulkopuolelta, miten minun pitää toimia. Nyt päihderiippuvuuden hoito on minulle ykkösasia elämässäni. Se on sitä elämäni loppuun asti.”

Maarit kertoo ymmärtäneensä päihdepoliklinikalla, että kohtuukäyttö ei ole hänelle vaihtoehto.

”Alkoholiriippuvuus on ollut suurin rasite elämässäni. Minulla on riippuvuus, josta pitää päästä. Siksi ainoa vaihtoehtoni on täysraittius.”

Maaritin riippuvuus on pysynyt työpaikalla hyvin salassa. Hän otaksuu, että esihenkilö ja ylihoitaja ovat edelleen ainoat, jotka tietävät siitä. Nyt hän miettii, kenelle työkavereista voisi kertoa.

Esihenkilöitään Maarit kiittää asiallisesta ja ymmärtäväisestä suhtautumisesta.

”Liputan sen puolesta, että ihmiset itse hakevat apua. Minun onneni on ollut, että minulla on sellaiset esihenkilöt, jotka tiesivät, miten reagoida ja toimia.” 

Maaritin nimi on muutettu.