Kuuman jäljet

Sairaanhoitaja Reeta Skyttä leikkaa hopeasidosta Rauno Fröbergin selkään sopiviksi kaistaleiksi. ”Ei tässä mitään”, Fröberg toteaa, vaikka vierestä näkee, että kipulääkkeestä huolimatta sidosten laitto taitaa vähän tuntua.

”Tyypillistä suomalaisen miehen suhtautumista”, sanoo Reeta.

Espoolainen Fröberg kaatui lauantaina kiukaalle ja poltti selkänsä. Hän on ollut palovammakeskuksen vuodeosastolla muutaman päivän. Vammat eivät ole pahimmasta päästä, ja hän pääsee pian kotiin.

Jorvin palovammakeskus on Suomessa ainutlaatuinen paikka. Sinne on keskitetty vaikeasti loukkaantuneiden palovammapotilaiden hoito. Vaikeasta palovammasta puhutaan, jos työikäisen aikuisen ihosta palaa 20 prosenttia. Uhrin oman kämmenen koko vastaa yhtä prosenttia. Lapsella ja vanhuksella rajana on 10 prosenttia. Pienempikin ala riittää Jorviin pääsyyn, jos palovamma on tullut kasvoihin, käsiin tai genitaaleihin.

Moni potilas saa ensihoidon kotipaikkakuntansa terveyskeskuksessa tai sairaalassa, ja jatko hoituu Espoon Jorvissa. Potilaita on ollut läpi maan Ahvenanmaalta Utsjoelle. ”Keskus tunnetaan hyvin, ja meihin osataan ottaa yhteyttä. Konsultaatioita tehdään paljon valokuvien avulla”, kertoo osastonhoitaja Sari Ilmarinen.

Turvallisemmat tupakat

Jopa viidennes palovammakeskuksen potilaiden vammoista on peräisin saunasta. Saunapalovammat ovat suomalainen ilmiö, vahvistavat osastonhoitajat Sari Ilmarinen ja Helena Siivonen.

Kesäisin vahinkoja sattuu mökkien puusaunoissa, missä taiteillaan puukiukaan ja tulikuuman veden kanssa. Palovammojen syntymiseen ei vaadita kuitenkaan aina kiukaalle kaatumista tai kuumaa vettä. Sähkösauna on siinä mielessä puusaunaa kavalampi paikka, että lämpö pysyy, vaikka saunoja pökertyisi. Puolikin tuntia sairaskohtauksen tai sammumisen vuoksi sähkösaunan tasaisen kuumassa 60–80 asteen lämmössä voi paahtaa pahaa jälkeä.

Yksi kesän merkki ovat kulotukseen ja roskien polttoon liittyvät palovammat, joita sattuu yleensä vanhemmille miehille. Grillaajia päätyy palovammakeskukseen joka vuosi. Myös juhannuskokon sytyttämisessä on riskinsä. Lapsilla palovammat liittyvät usein kuumiin nesteisiin kuten kaatuneeseen kahviin. Myös vakavat paleltumat hoidetaan Jorvissa.

Tehohoitoa vaativien palovammojen määrä on laskenut. Se on eurooppalainen trendi. Pitkään palovammakeskuksessa hoidettiin vuosittain noin 50 tehohoitoa vaativan palovamman saanutta. Nykyään heitä on 20–30.

Turvallisuus on parantunut monella tapaa. ”Ennen hoidimme paljon tupakan kanssa sohvalle tai tuoliin nukahtaneita. Tällaisia tapauksia ei enää tule, sillä nykyään tupakat sammuvat itsekseen”, Sari kertoo. Itsestään sammuvat, entistä paloturvallisemmat savukkeet tulivat pakollisiksi vuonna 2010.

Opetushoitaja Katarina Andersson valmistelee sidosten avaamiseen tarkoitetun haavapöydän. Pöytä ei ole steriili, vaan tehdaspuhdas. ”Aina kun teet haavanhoitopöydän, joudut miettimään, mitä välineitä tarvitset.”

Viime vuosina junien katoilla on saatu vakavia suurjännitevammoja. Tavallisesti uhri on junan katolle kivunnut nuori mies, joka ei ole tajunnut vaaraa. Vammat ovat hengenvaarallisia, ja ne aiheuttavat potilaan selvitessäkin usein vammautumisen. Väylävirasto on kampanjoinut onnettomuuksia vähentääkseen teemalla Jätä rata rauhaan.

”Suurjännitteen vaara on hajuton ja näkymätön. Mihinkään ei tarvitse välttämättä edes koskea”, Helena sanoo.

Palovammoja aiheuttavat myös kemikaalit. Esimerkiksi viemärin avaamiseen käytettävällä aineella voi saada pahat palovammat iholle tai sisuksiinsa.

Myös tavallista tehohoitoa

Jorvin osasto U2 muodostuu teho-osastosta, palovammapotilaiden vuodeosastosta, kuntoutuksesta ja poliklinikasta. Myös leikkaussali on lähellä. Hoitajia on kaikkiaan noin 90. U-kirjain nimessä tulee siitä, että osasto on U:n mallinen.

Keväisenä tiistaina palovammakeskuksen teho-osastolla on yhdeksän potilasta, joista yksi on ylipaikalla. Vuodeosastolle mahtuisi maksimissaan kahdeksan potilasta, mutta heitä on siitä puolet eli neljä.

Osastonhoitaja Sari Ilmarinen aloitti palovammahoitajana vuonna 1991. Yksikkö sijaitsi silloin vielä Helsingissä Töölön sairaalassa. Espoon Jorviin palovammakeskus muutti vuonna 2016. Pitkäaikaisia potilaita varten palovammakeskukseen haluttiin iso parveke ja potilashuoneisiin ikkunat.

Palovammatehohoidon kysyntä vaihtelee, koska potilaat tulevat päivystyksellisesti. Siksi osasto U2:n teho-osastolla hoidetaan muitakin kuin palovammapotilaita. Nytkin potilaista suurin osa on muita kuin palovamman saaneita.

Osaston hoitajia käy myös siirtovuoroissa Meilahden Siltasairaalan teholla Helsingissä. Hoitaja voi siis saada vuoron alussa taksikortin ja passituksen naapurikaupunkiin.

Pitkä perehdytys

Kun palovammahoitajan perehdytys alkaa, syvennytään yleensä ensin tehohoitoon ja sitten haavahoitoon. ”Haavahoitoja ei tarvitse tehdä enää päivittäin, koska haavanhoitomateriaalit ovat niin kehittyneitä. Esimerkiksi hopeasidoksen vaihtoväli on 3–7 päivää. Toistoja tulee vähemmän, joten haavahoidon oppiminen vie enemmän aikaa. Palovammahoitajaksi oppiminen voi kestää jopa viisi vuotta”, Sari Ilmarinen kertoo.

Palovammapotilas on hypotermiavaarassa, koska lämpötaloudesta huolehtivaa ihoa ei ole. Siksi huoneen lämpötilaa joudutaan usein nostamaan. Se tietää hikisiä oltavia hoitajille, joten tauotuksesta on pidettävä huolta. Palovammapotilaalle tarkoitetun yhden hengen tehohuoneen lämpötilan saa nostettua 28 asteeseen.

”Isoa haavahoitoa voi tehdä kaksi tai kolme hoitajaa monta tuntia. Tykkään käsillä tekemisestä kuten moni muukin täällä. Meillä on paljon hoitajia, jotka harrastavat vapaa-aikanakin käsitöitä”, Sari sanoo.

Palovammapotilas tarvitsee aluksi nestehoitoa, sillä vakava palovamma aiheuttaa nesteiden pakenemisen kudoksiin. Myös oikealla ravitsemuksella on iso merkitys, koska ilman riittävää ravitsemusta haavat eivät parane. Aseptiikan suhteen on oltava erityisen tarkka, kun infektioilta suojaavaa ihoa ei ole.

”Meidän arjessamme näkyy, miten tärkeää on osata oma erityisala syvemmin. Korona-aikana moni hoitaja koki kuitenkin olevansa vain resurssitaulukossa oleva numero, jota voi siirtää”, Helena Siivonen sanoo. Korona-ajan seurauksena muutama osaston hoitaja kypsyi niin, että jätti tehohoitajan työn. Korona vaikutti osaston toimintaan muutenkin pitkään, sillä koronapotilaita oli tehohoidossa vielä viime talvena. 

U2:lla on myös Jorvin sairaala-alueen met-vastuu, joten useammalla hoitajalla on met-hoitajan koulutus. Met-ryhmä (Medical Emergency Team) on sairaalan sisäinen ensihoitoryhmä. Se hoitaa peruselintoimintojen äkillisiä häiriöitä, jotka tapahtuvat teho- ja valvontaosastojen ulkopuolella.

Säästösyistä yksikköön ei ole viime aikoina saanut palkata uusia työntekijöitä, mutta hakijoita on aina ollut, jos paikkoja on ollut auki.

”Olemme valinneet olla joustavia. On hyvä mahdollistaa työkierto tai mahdollisuus nähdä muitakin työympäristöjä. Muutama hoitajamme on esimerkiksi virkavapaalla töissä Lapissa. Lappi tuntuu nyt kiinnostavan. Ajatuksena on, että ehkä he tulevat tyytyväisinä takaisin. Myös osa-aikatyö on meillä mahdollista”, Sari kertoo.

Monen ammattilaisen voimin

Palovammapotilaan paranemisessa auttaa moniammatillinen tiimi. Kuntoutus alkaa jo tehohoitovaiheessa.

”Arpi on meille se isoin työmaa”, sanoo toimintaterapeutti Anna Mauno.

Kolmannen asteen palovamman tai syvän toisen asteen palovamman saanut potilas tarvitsee yleensä yhden tai useamman leikkauksen. Leikkauksessa kaikki kuollut kudos poistetaan. Potilas tarvitsee aina ihonsiirteitä omasta ihosta. Tilapäisenä ihon korvikkeena käytetään joskus luovutettua ihoa tai keinotekoista ihon korviketta. Arpia jää tavallisesti useita. Arvet tarvitsevat hoitoa, sillä ne saattavat kiristää ja vaikuttaa liikelaajuuksiin. Arvet voivat myös kutista ja haavautua.

Kun palovammahaava on parantunut, voidaan käyttää mittojen mukaan tehtyä yksilöllistä painevaatetta, kertoo toimintaterapeutti Salla Havisalmi. Painevaate estää arpien liikakasvua, ylläpitää ihon kosteutta ja joustavuutta, madaltaa arpia, vähentää kutinaa ja nopeuttaa arven kypsymistä. Vaatetta käytetään vuosi tai kaksikin, ja se otetaan pois vain pesun ja rasvauksen ajaksi.

Paranemisen jälkeenkään uusi iho ei jousta kuten ennen, ja se menee herkemmin rikki. Ihoa pitää rasvata usein, ja se on suojattava hyvin auringolta.

Toimintaterapeutit miettivät kuntoutuksen tavoitteita ja apuvälineiden tarvetta yksilöllisesti jokaisen potilaan kanssa. Jos esimerkiksi potilaan kasvot ovat palaneet, suuta voidaan joutua venyttämään entisiin mittoihinsa yksilöllisen apuvälineen avulla, jotta syöminen onnistuisi muutenkin kuin pikkulusikalla.

Palovammakeskuksessa on myös potilaille tarkoitettu kuntosali. Palovammapotilaan kuntoutus on pitkä prosessi, ja varsinkin alkuvaiheessa fysioterapiaa tehdään usein parityönä, kertoo fysioterapeutti Tuulia Suojalehto.

”Siitä on tutkitusti hyötyä, että potilas kohtaa toistuvasti saman ammattilaisen.”

Kuntosalin nurkassa on pleikkari, jota lapsipotilaat voivat tulla pelaamaan myös ilta-aikaan.

Moniammatilliseen tiimiin kuuluvat myös psykiatrinen sairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä ja sairaalapastori. Palovammalääkärit ovat plastiikkakirurgeja, jotka ovat erikoistuneet palovammapotilaiden hoitoon. Myös sairaalavalokuvaaja käy usein palovammakeskuksessa, sillä paranemista seurataan kuvien avulla.

Persoona löytyy

Vakava palovamma mullistaa koko elämän. Sari Ilmarisesta työn vaikeimpia hetkiä on ollut kertoa vakavasta vammasta omaisille. Antoisinta on nähdä potilaan toipuminen.

”Monet ovat meillä hoidossa kuukausia ja käyvät sen jälkeen vielä kotoa käsin poliklinikalla. Tehovaiheessa potilas voi olla aika lailla poissa pelistä, mutta on palkitsevaa, kun hänen persoonansa alkaa tulla esiin.”