”Älyneula tunnistaa bioimpedanssimittauksella eli kudoksen sähkönjohtavuutta mittaamalla, milloin neulan kärki on ihossa, lihaksessa, rasvassa tai selkäydinnesteessä. Kun neula on oikeassa kohdassa, se antaa äänimerkin”, kertoo työryhmän kanssa älyneulaa kehittänyt professori Riitta Seppänen-Kaijansinkko.
Älyneula sai joulukuussa Euroopan unionin CE-hyväksynnän sille, että sitä voidaan käyttää selkäydinnestepunktioissa kaikenikäisillä potilailla.
Neula voi auttaa myös esimerkiksi MS-taudin ja Alzheimerin taudin diagnostiikassa.
Entä hoitajat?
Seppänen-Kaijansinkon mukaan älyneulaa voidaan soveltaa useisiin käyttökohteisiin, sillä bioimpedanssimittauksella voidaan tunnistaa hyvin monenlaisia kudoksia.
Selkäydinnestepunktioiden lisäksi älyneulaa voitaisiin käyttää muun muassa reumapotilaiden kortisonipistoksissa silloin, kun nivelnestettä on jäljellä hyvin niukasti. Älyneula soveltuisi myös koepalojen ottoon, syöpälääkkeiden injektioihin, selkäydinkanavaan annosteltaviin puudutteisiin ja suonensisäisen lääkityksen antamiseen.
Älyneulasta voisivat hyötyä ensihoitoyksiköt onnettomuuspaikalla.
Seppänen-Kaijansinkon mukaan älyneulasta voisivat hyötyä esimerkiksi ensihoitoyksiköt onnettomuuspaikalla.
”Shokissa olevan ihmisen verisuonta on vaikea löytää, mutta älyneula kertoo heti, milloin se on verisuonessa. Älyneula toisi arvokkaan avun myös sydänpussin tamponaatiossa eli tilanteessa, jossa sydänpussiin kertyy verta tai kudosnestettä. Ylimääräisen veren poistamiseksi tarvitaan pisto, joka on hyvin vaikea tehdä ilman ultraääntä tai röntgeniä.”
Älyneulasta voisivat hyötyä myös sairaanhoitajat. Esimerkiksi syöpäpotilaalta voi olla vaikea löytää verisuonta sytostaattien antamiseksi, jos hoidot ovat jatkuneet jo pitkään.
”Ja kyllähän hoitajaa helpottaa jo se, että vauva- ja lapsipotilaat selviävät toimenpiteistä mahdollisimman vähällä eikä selkäydinnestenäytettä tarvitse yrittää ottaa montaa kertaa. Tämä heijastuu toki myös lapsipotilaiden vanhempiin.”
Seppänen-Kaijansinkko pohtii, että älyneulan avulla myös hoitajat voisivat ottaa selkäydinnestenäytteitä.
”En oikein ymmärrä, miksi hoitajat eivät voisi tehdä näitä toimenpiteitä, jos heidät koulutetaan siihen. Hehän tekevät jo nyt esimerkiksi silmäpistoksia.”
Kaikki alkoi puudutusvahingoista
Riitta Seppänen-Kaijansinkko on suu- ja leukasairauksien translationaalisen tutkimuksen professori. Translationaalisessa lääketieteessä yhdistyy bio- ja luonnontieteen osaaminen kliiniseen lääketieteelliseen osaamiseen.
Alun perin älyneulaa alettiin kehittää hammaslääkäreiden avuksi puudutuksiin 2000-luvun alkupuolella. Nykyään Helsingin yliopistossa työskentelevä Seppänen-Kaijansinkko työskenteli tuolloin Tampereen yliopistossa ja teki muun muassa lausuntoja Potilasvakuutuskeskukselle.
Hän sai eteensä monia tapauksia, joissa oli sattunut puudutusvahinkoja. Niitä voi sattua, kun neula osuu hermoon. Vahinko voi tapahtua myös esimerkiksi silloin, kun neula joudutaan ottamaan pois ja työntämään uudestaan kudokseen, jolloin elimistöön voi päästä mikrobeja.
Selkäydin osoittautui kriittisimmäksi paikaksi, jossa älyneulaa tarvittaisiin.
Seppänen-Kaijansinkko alkoi kehittää älyneulaa sähkötekniikkaa opiskelevan hammaslääkärin Katja Paassillan ja lääketieteellisen teknologian professori Jari Hyttisen kanssa.
”Pohdimme, mitkä ovat ne kaikista kriittisimmät paikat, joissa tällaista älyneulaa tarvittaisiin. Konsultoimme myös muita lääkäreitä.”
Kriittisimmäksi paikaksi osoittautui selkäydin. Potilaskokeet aloitettiin aikuisilla ennen kuin siirryttiin vastasyntyneiden ja vauvojen keskushermostoalueen infektioiden diagnostiikkapunktioihin.
”Sitten aloimme saada leukemiaa sairastavia lapsia hoitavilta lääkäreiltä viestiä, että heilläkin olisi huutava tarve älyneulalle.”
Jos leukemiapotilaan veressä olevia syöpäsoluja joutuu selkäydinnestenäytettä otettaessa selkäydinkanavaan, syöpä voi levitä keskushermoston alueelle. Tällaiset traumaattiset punktiot voivat huonontaa leukemiapotilaan ennustetta merkittävästi.
Tutkimus jatkuu
Suomalaisinnovaatiolle povataan suuria markkinoita maailmalla. Suomessa älyneula on toistaiseksi käytössä kliinisissä tutkimuksissa ja lääkäriopiskelijoiden koulutuksessa Tampereen Taitokeskuksessa, jossa laite on yhtenä vaihtoehtona perinteisten selkäydinnestepunktioiden rinnalla simulaatioharjoituksissa.
Kesällä on alkamassa jatkotutkimus, jossa vertaillaan perinteistä neulaa ja älyneulaa verisyöpiä sairastavien lasten selkäydinnestepunktioissa. Tutkimus tehdään Suomen kaikissa viidessä yliopistosairaalassa.
”Tutkimus kestää kahdesta kolmeen vuotta. Sen jälkeen neula on toivottavasti niin vakiintunut käyttöön, että ainakin hemato-onkologian osastot ottavat sen käyttöönsä. Neonataalipuolella odotan, että käyttö käynnistyy vuosien 2022–2023 aikana”, toteaa älyneulan tutkimusta, kehittämistä ja markkinointia varten perustetun Injeq Oy:n kliininen asiantuntija Maarit Forstén.
