Joko vanhustenhoidon kriisi unohtui, Elina Uusitalo?

1. Hallitus ilmoitti tavoitteekseen höllentää ympärivuorokautisen ­palveluasumisen henkilöstö­mitoitusta. Joko vanhustenhoidon kriisi unohtui?

Toivoisin, ettei unohtunut. Aikaisemmin palvelujen laadun ja yhdenmukaisuuden näkökulmasta ongelmana oli, että lainsäädännöstä puuttui tarkka määrittely henkilöstön vähimmäismitoituksesta. Tällä hetkellä lakisääteinen mitoitus on 0,65, ja siihen on päässyt 95 prosenttia palveluntuottajista. Budjettiriihessä hallitus kertoi antavansa esityksen, jossa henkilöstömitoitus lasketaan 0,6:een ja luovutaan 2028 voimaantulevaksi tarkoitetusta 0,7-mitoituksesta.

Riittävää mitoitusta on vähimmäismitoituksesta huolimatta arvioitava aina suhteessa asiakkaiden palvelujen tarpeeseen.

2. Miten palveluntuottajien omavalvonta toimii?

Vuoden 2019 hoivakriisin aikana useissa palvelukodeissa havaittiin samankaltaisia puutteita. Henkilöstön vaihtuvuus oli suuri, ja vanhusten hoito- ja palvelusuunnitelmat olivat tekemättä. Vastuuhenkilöillä oli liian suuret alueet tai liian monia yksiköitä. Perushoivassa oli puutteita eikä lääkehoito toteutunut Turvallinen lääkehoito -ohjeistuksen mukaisesti.

Vanhuspalveluiden tuottajat joutuivat ottamaan omavalvonnallisen laatuloikan. Vanhusten hoitoon liittyvien epäkohtailmoitusten määrä on merkittävästi vähentynyt viiden vuoden takaisesta.

Muutoksen parempaan mahdollisti muun muassa huomion kiinnittäminen työnjakoon eli välillisen ja välittömän työn erottelu. Työnjaon selkiyttämisen tavoitteena oli turvata toimintayksiköissä aikaisempaa paremmin se, että henkilöstön työaika kohdistuisi niihin tehtäviin, joihin heillä on koulutuksensa puolesta ammatillinen osaaminen.

3. Onko yhteisöllinen asuminen ratkaisu vanhustenhoidossa?

Ei yksinään. Yhteisöllinen asuminen on uusi palvelumuoto, joka yhdistää tilattavissa olevat kotihoidon palvelut ja yhteisöllisyyden niin, ettei tarvitse asua yksin. Asumiseen kuuluu toimintaa, joka edistää sosiaalista kanssakäymistä.

Yhteisöllisessä asumisessa palveluntuottaja seuraa asiakkaiden palvelun tarvetta, mutta henkilöstömitoituksia ei ole. Asiakkaiden toimintakykyä ja palveluiden tarvetta on seurattava säännöllisesti. Ympärivuorokautiseen hoitoon pitää päästä, kun ei enää selviä kotihoidossa tai yhteisöllisessä asumisessa.

4. Montako kertaa viikossa vanhuksen pitäisi päästä ulos?

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies antoi vuoden lopussa Itä-Uudenmaan hyvinvointialueeseen liittyvän päätöksen. Sen mukaan asukkaille on turvattava päivittäinen ulkoilumahdollisuus ja riittävässä ulkoilussa on kyse perustarpeiden huolehtimisesta ja siten myös ihmisarvon kunnioittamisesta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä niihin asukkaisiin, jotka eivät kykene liikkumaan itsenäisesti eivätkä pysty ilmaisemaan omaa tahtoaan selkeästi.

Elina Uusitalo, 58

• Valviran ylitarkastaja.
• Yhteiskuntatieteiden maisteri ja laillistettu sosiaalityöntekijä.
• Perheeseen kuuluu puoliso, kaksi aikuista lasta ja Vilma-koira.
• Harrastaa kirjallisuutta, ulkoilua ja pihanhoitoa.

Vanhuspalvelut ja Valvira

• Vanhuspalveluihin kuuluvat ­kotihoito, muut kotona asumista tukevat palvelut, omaishoito, yhteisöllinen asuminen ja ympärivuorokautinen palveluasuminen. 
• Vanhuspalvelut ovat hyvinvointi­alueen järjestämisvastuulle kuuluvaa sosiaalihuoltoa. Sitä valvovat alue­hallintovirastot ja Valvira. 
• Hyvinvointialue tekee päätöksen palveluiden myöntämisestä. Päätös vanhuksen kiireellisesti tarvitsemista sosiaalipalveluiden myöntämisestä pitää tehdä viipymättä. Muut kuin kiireelliset palvelut kuuluu saada viimeistään kolmen kuukauden kuluessa.