”Miltei kaikki muu on hoitoalalla tuttua paitsi työ päiväkodissa”, sanoo Susanne Etholen-Rättö.
Kuva: Pasi Leino
Kirjoittaja
Ulla Ojala
21.4.2023 klo 9:55
Vapaaehtoistyötä kannattaa tehdä, sillä koskaan ei tiedä, mitä se poikii. Tätä mieltä on Susanne Etholen-Rättö, 50, joka työskentelee koordinaattorina Suomen Punaisen Ristin Nuorten turvatalossa Turussa.
Ennen kuin Susanne aloitti turvatalossa vuonna 2019, hän ehti työskennellä siellä vapaaehtoisena 19 vuoden ajan.
”Valmistuin mielenterveyshoitajaksi vuonna 1995 eli tulin hoitoalalle lama-Suomen jäljiltä. Töitä ei ollut missään, mutta sain jalkani oven väliin tekemällä vapaaehtoishommia turvatalossa.”
Susannen työhön vapaaehtoistoiminnan koordinaattorina kuuluvat vapaaehtoisten rekrytointi ja haastattelut, toimintaan perehdyttäminen, koulutusten järjestäminen ja niistä informoiminen sekä tapahtumien organisoiminen vapaaehtoisille.
Turun Nuorten turvatalolla on noin 50 vapaaehtoista, joista parikymmentä toimii aktiivisesti. Lisääkin ”vapareita” mahtuisi mukaan.
”On tapahtunut kulttuurinen muutos. Tuntuu, että monen elämäntilanteeseen sopii hetken kerrallaan kestävä pop-up-vapaaehtoisuus. Jokainen vapaaehtoispanos on todella tärkeä, mutta on hienoa, että löytyy myös ihmisiä, jotka ovat valmiita sitoutumaan pidemmäksi aikaa. Se on tärkeää tällaisessa toiminnassa, jossa jatkuvuus on olennaista.”
Jokaisen tarina on erilainen
Suomessa toimii viisi Nuorten turvataloa. Turvatalot tarjoavat 12–28-vuotiaille nuorille tarvittaessa tilapäistä kriisimajoitusta ja keskusteluapua, jos kotona on ristiriitoja tai itsenäinen arki ei tahdo sujua.
100–200 nuorta vuodessa tarvitsee majoitusta Turun keskustassa, kävelykadun varrella sijaitsevassa turvatalossa. Yösijoja on viisi. Susannen luotsaamat vapaaehtoiset toimivat kriisi- ja perhetyöntekijän työparina iltaviidestä aamukymmeneen kestävän majoitusrupeaman ajan. He valmistavat muun muassa ateriat nuorille ja viettävät aikaa heidän kanssaan.
”Alaikäinen nuori saattaa tulla tänne majoitukseen muutamaksi yöksi, ja kun tilanne kotona vähän rauhoittuu, hän palaa sinne takaisin. Nuori ei voi kuitenkaan olla meillä piilossa, sillä otamme yhteyttä vanhempiin ja teemme koko ajan yhteistyötä perheen kanssa.”
Itsenäisesti asuva nuori voi hakeutua turvataloon, kun raha-asiat ovat menneet solmuun.
Joskus nuoren ja perheen tilanne vaatii sosiaaliviranomaisten antamaa apua. Tällöin nuori saattaa lähteä turvatalosta lastensuojelun järjestämään sijaishuoltopaikkaan. Sosiaalipäivystys on tärkeä yhteistyökumppani.
Susannen mukaan täysi-ikäisten nuorten asunnottomuus näkyy toiminnassa. Itsenäisesti asuva nuori voi hakeutua turvataloon esimerkiksi silloin, kun raha-asiat ovat menneet solmuun ja asunto on ollut pakko irtisanoa tai on tullut häätö.
”Syitä on monia. Jokaisen nuoren tarina on erilainen. Siksi aloitammekin täällä aina haastattelemalla nuorta ja selvittelemällä, mikä tilanne on.”
Joka paikan höylä
Susanne on turvatalossa todellinen joka paikan höylä. Hoitoalan ammattilaisena hän auttaa välillä turvatalon kriisi- ja perhetyöntekijöitä. ”Se ei ole varsinainen työnkuvani, mutta pystyn tarvittaessa hyppäämään siihenkin rooliin.”
Susanne jatkoi opintojaan ja valmistui vuonna 2000 sosionomiksi. Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli vanhuspsykiatrisella osastolla mielenterveyshoitajana, mutta sen jälkeen pääasiassa avopuolella muun muassa päihdeasiakkaiden sekä kehitys- ja liikuntavammaisten parissa.
”Miltei kaikki muu on tuttua paitsi työ päiväkodissa.”
Susanne kokee vahvuudekseen sen, että hän on tehnyt töitä laaja-alaisesti. ”Kun tässä työssä tulee eteen erityistarpeisia asiakkaita, minun on helpompi asioida heidän kanssaan taustani takia.”
SPR:n turvatalojen koordinaattoreilla on jokaisella hieman erilaisia vastuualueita. Susannen vastuualueena on viestintä yhdessä SPR:n viestintäyksikön kanssa. Helmikuussa hän kirjoitti somessa esimerkiksi yksinäisyyteen liittyvistä myyteistä.
Nuorille pitäisi olla tuetun asumisen talo.
Susanne myös ohjaa sote-alan opiskelijoita turvatalossa, jossa he voivat tehdä opintojensa ohessa majoitusvapaaehtoisen vuoroja tai asiakastyötä verkon Sekasin-chatissa.
”Olen vähän myös sisustusvastaava. Kun uusimme tänne kalusteita, kävin pyytämässä niistä tarjouksia.”
Työssä innostavinta onkin vaihtelu. Työpäivät eivät koskaan ole samanlaisia.
Haastavimmalta taas tuntuu tulevaisuus: Mikä on järjestöjen rooli hyvinvointialueiden palveluverkossa? Mikä taho vastaa mistäkin palvelusta jatkossa? Entä riittävätkö yhteiset varamme ylipäätään ylläpitämään hyvinvointiyhteiskuntaa?
Haaveena tuetun asumisen talo
Susannesta yhteiskunnan turvaverkossa on reikiä. Jokaisen nuoren tilanteeseen ei löydy oikeanlaista palvelua, vaikka auttajina on niin viranomaisia kuin järjestöjenkin ammattilaisia.
Susannen mielestä nuorille pitäisi olla tarjolla tuetun asumisen talo, johon nuori voisi mennä asumaan vaikkapa kolmeksi kuukaudeksi. Paikassa olisi koko ajan saatavilla ihmisiä, jotka auttaisivat ja opastaisivat asumisen ja elämisen perustaidoissa. Niitä ei kaikilla ole täysi-ikäisyydestä huolimatta.
”Nuorelle voisi opettaa alusta pitäen, miten siivotaan ja tiskataan, mistä asioista olet vastuussa vuokralla asuessasi tai miten haetaan Kelan tukia. Moni nuori on innoissaan päästessään asumaan omilleen, mutta silloin ei ensimmäisenä tule mieleen, että vessan lattiakaivo olisi hyvä puhdistaa suihkun jälkeen.”
Nuorten turvataloon voi tulla majoitukseen muutamaksi yöksi.
Työviikkoni: Teamsia ja livekokouksia
Maanantai. Aamulla palaveri, johon sisältyy työnohjaus. Päivällä viikonlopun aikana tulleiden sähköpostien läpikäynti ja vastaaminen niihin sekä mahdollisiin muihin yhteydenottoihin. Teamsin läpikäyminen. Iltapäivällä työpalaveri esimiehen kanssa.
Keskiviikko. Aamulla ja päivällä Nuorten turvatalojen johtajien kanssa laajempi kokous, jossa koordinaattorit yhdessä johtoryhmän kanssa pohtivat tulevan vuoden toimintoja ja vastuita. Iltapäivällä vapaaehtoisille viestiminen talon vapaista majoitusvuoroista, mahdolliset muut yhteydenotot, Teamsin viestit.
Torstai. Aamulla sähköpostien ja some-tilien hoito, vapaaehtoisten laivaristeilyn järjestelyjä. Päivällä viestinnän sparrausryhmä, jossa suunnitellaan turvatalojen yhteistä viestintää. Iltapäivällä toisen järjestön harjoittelija tutustuu turvataloon.
Perjantai. Aamulla kokous nuorten kanssa työskentelevien järjestöjen kollegojen kera. Päivällä koordinaattorikokous Teamsissa. Iltapäivällä viimeiset sähköpostin tarkistukset ja viestit.
