”Deliriumin ehkäisy vaatii pitkäjänteistä, systemaattista työtä”, sanoo Satu Poikajärvi, joka oli mukana hoitosuosituksen laatineessa työryhmässä. Poikajärvi toimii ylihoitajana Husin leikkaus- ja tehohoitokeskuksessa. Hän on väitellyt sekavuustilassa olevan potilaan hoitotyöstä.
Lisäksi sekavuustilaa voivat ehkäistä muun muassa musiikin kuuntelu, hyvä uni, varhainen mobilisaatio ja silmälasien ja kuulolaitteen käyttö.
2. Tue hyvää unta
Laadukas ja riittävä uni tukee kehon paranemisprosesseja ja immuunijärjestelmää. Teho- ja valvontahoitoympäristössä potilailla on usein unihäiriöitä muun muassa melun, valon tai hoitotoimenpiteiden vuoksi. Huono uni voi vaikuttaa kognitiivisiin toimintoihin ja aiheuttaa sekavuustilaa, mikä pidentää sairaalassaoloaikaa ja lisää pitkäaikaisen kognitiivisen heikentymisen riskiä. Riittämätön uni voi myös johtaa ahdistukseen tai masennukseen.
Jokaisen potilaan unentarve on yksilöllinen, ja sen tarve pitää arvioida yksilöllisesti.
Hyvän unenlaadun tukeminen teho-osastolla on hankalaa. Jokaisen potilaan unentarve on yksilöllinen, ja sen tarve pitää arvioida yksilöllisesti. Myös unenlaatua parantavat keinot ovat yksilöllisiä. Tepsiä voivat esimerkiksi turhan keinovalon ja melun välttäminen, korvatulppien ja unimaskin käyttö, luonnonvalon mahdollistaminen verhoja avaamalla ja potilaan mobilisaatio päiväsaikaan sekä turhien hoitotoimenpiteiden välttäminen. Kirkasvalohoito voi vähentää sekavuustilan ilmaantuvuutta, erityisesti muiden menetelmien lisänä.
3. Liikkeelle mahdollisimman pian
Pitkittynyt vuodelepo voi johtaa lihasheikkouteen ja lihasten surkastumiseen. Mobilisointi auttaa ylläpitämään lihasten voimaa ja massaa. Varhaisen mobilisoinnin keinoja ovat passiivinen ja aktiivinen liikehoito, toiminnallinen sähköinen stimulaatiopyöräily, istumaan ja seisomaan nousu sekä kävely. Liikkuminen edistää myös mielen hyvinvointia ja tukee toimintakykyä ja neurologisia toimintoja. Varhainen mobilisointi on yhteydessä lyhyempään sairaalahoitoon, mikä vähentää kustannuksia ja komplikaatioita sekä edistää potilaiden elämänlaatua.
Kriittisesti sairas potilas kannattaa sijoittaa mahdollisuuksien mukaan yhden hengen potilashuoneeseen, sillä se saattaa vähentää sekavuustilan ilmaantuvuutta ja lyhentää sen kestoa.
4. Mahdollista läheisten läsnäolo
Läheisen läsnäolo vähentää sekavuustilan ilmaantuvuutta. Läheisten osallisuus potilaan hoitoon on yhteydessä parempiin hoitotuloksiin. Osallisuutta parantavat joustavat vierailuajat, selkeät vierailukäytänteet ja yöpymismahdollisuus. Läheinen voi olla potilaaseen yhteydessä myös etänä.
5. Tue orientoitumisessa
Kriittisesti sairaan kognitiivinen tila vaihtelee. Orientoitumisen tukeminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kello ja päivämäärä ovat näkyvillä, potilaalla on mahdollisuus lukea lehteä ja kuunnella radiota. Virikkeitä vähennetään yöaikaan.
Musiikin kuuntelua varten voidaan käyttää sairaalan tai potilaan omia laitteita. Musiikkiterapiasta voi olla hyötyä ahdistuksen, stressin ja kivun vähentämisessä.
Potilaan tehohoidon aikana sattuu usein sedaatiota vaativia tilanteita, kuten kriittinen happeutumishäiriö, kohonnut kallonsisäinen paine, immobilisaatiota vaativat hoitotoimenpiteet tai lääkkeiden ja huumeiden sekakäytön laukaisema lääkepsykoosi. Näyttö sedaatiotaukojen tai sedaation vähentämisen vaikutuksesta sekavuustilaan puuttuu.
Sedaatiotaukoja käytetään sedatiivisten lääkeaineiden haittavaikutusten rajaamiseksi ja potilaan neurologisen tilan arvioinnin takia. Sedaatiotaukojen pitäminen tai sedaation vähentäminen ei ilmeisesti vaikuta sekavuustilan esiintyvyyteen.
Osastolla on tärkeää hallita sekavuustilan arviointi, muistuttaa Satu Poikajärvi. ”Sekavuustila pitkittää tehohoitojaksoa ja tehohoito on kallista.” Sekavuustilan ehkäisyllä on vaikutuksensa myös osaston henkilökunnan työturvallisuuteen.
Tällä kertaa esittelyssä: Kriittisesti sairaan aikuispotilaan sekavuustilan lääkkeettömät ennaltaehkäisy- ja hoitomenetelmät.
