Hoitaja ei pärjää ilman digitaitoja – tutkija jakoi taidot viiteen ryhmään, mitkä ne ovat?

Erika Jarva, väitöstutkimuksessasi tunnistettiin viisi keskeistä digitaalisen osaamisen osa-aluetta. Mitkä ne ovat?

Terveydenhuollon ammattilaisen tulisi osata etäohjata ihmislähtöisesti. Toisin sanoen hänen pitää osata luoda asiakassuhde etänä, olla verkkovuorovaikutuksessa, toimia verkkoetiketin mukaisesti ja tunnistaa etäasiakkuuden mahdollisuuksia ja esteitä.

Toiseksi ammattilaisen pitäisi tunnistaa omat asenteensa erilaisia digipalveluita ja -ratkaisuja kohtaan. Tukevatko digiteknologiat omaa työntekoa ja potilastyötä ja olenko motivoitunut niiden käyttöön?

Kolmanneksi pitäisi hallita konkreettiset ict-taidot ja pystyä ratkomaan mahdollisia tietoteknisiä ongelmia.

Neljänneksi ammattilaisen tulisi osata hyödyntää ja arvioida digitaalisia ratkaisuja, esimerkiksi sitä, mitä erilaisia digipalveluita omassa työssä on mahdollista käyttää. Hänen tulisi myös uskaltaa kokeilla niitä rohkeasti.

Viidenneksi ammattilaisella pitäisi olla digitaalisiin ratkaisuihin liittyvää eettistä osaamista. Ammattilaisen tulisi tunnistaa ja tiedostaa asiakkaan yksityisyys, käsitellä asiakastietoja tietoturvallisin tavoin ja tunnistaa digipalveluiden käyttöön mahdollisesti liittyviä eettisiä haasteita.

Mitkä tekijät vaikuttavat digitaaliseen osaamiseen?

Esihenkilöiltä ja kollegoilta saatu tuki paransi ammattilaisen arviota omasta digiosaamisestaan. Myös ihmisen ammattitausta, valmistumisvuosi ja ikä vaikuttivat osaamiseen. Nämä seikat vaikuttavat kuitenkin eri tavoin digiosaamisen eri alueisiin. Muun muassa ikä oli yhteydessä vain asenteisiin ja valmistumisvuosi asenteisiin ja etäohjausosaamiseen.

Työpaikalla – esimerkiksi kehityskeskusteluissa – tulisi kartoittaa ja arvioida, millaisia kehittämisen tarpeita ammattilaisilla on digiosaamisessa. Tulisiko vaikkapa iäkkäämpien ammattilaisten asenteita tai suhtautumista digipalveluihin kartoittaa jotenkin erityisesti?

Toivoisin, että tutkimukseni myötä ammattilaiset pysähtyisivät pohtimaan omaa digiosaamistaan ja ylipäätään suhtautumista digipalveluita ja -ratkaisuja kohtaan, sillä ne ovat tänä päivänä niin tiiviisti osa ammattilaisen työntekoa. Esihenkilöiden tulisi miettiä, pystyvätkö he omalla toiminnallaan tukemaan ja varmistamaan ammattilaisen digiosaamisen kehittämisen.

Kehitit väitöstyössäsi mittarit, joilla terveydenhuollon ammattilaiset voivat itse arvioida digiosaamistaan ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Miten niitä ja väitöksesi tuloksia ylipäätään voidaan hyödyntää?

Mittareiden avulla kyetään tunnistamaan ja arvioimaan osaamista systemaattisesti. Ne antavat osviittaa siitä, mikä digiosaamisen nykytila on ja mitä tarpeita ja vajeita löytyy. Sen jälkeen voidaan miettiä yksilöllisesti osaamisen kehittämisen menetelmiä ja niiden toteutusta.

Mittareita voidaan hyödyntää myös koulutuksen vaikutuksen arviointiin.

Mittareita käytetään Suomessa kahdella hyvinvointialueella. Lisäksi käynnissä on kansainvälinen tutkimus, jossa on mukana 22 maata eri puolilta maailmaa, pääasiassa Euroopasta ja Aasiasta. Aineisto kerätään kesän aikana, ja syksyllä saadaan nähdä tuloksia.

Tietoa digiosaamisen osa-alueista voidaan hyödyntää korkeakoulutuksen suunnittelussa ja soveltaa koulutuksen vaikuttavuuden arvioinnissa.

Miksi halusit tutkia juuri tätä aihetta?

Kiinnostus aiheeseen lähti käytännöstä. Kun työskentelin ennen koronapandemiaa fysioterapeuttina Oulun yliopistollisessa sairaalassa, kuulin kahvipöytäkeskusteluissa, kuinka kollegat puhuivat uusista teknologioista. He kertoivat, kuinka tulee jatkuvasti uusia opeteltavia ohjelmistoja, joiden hyödyt asiakastyössä ovat epäselviä. Aloin pohtia, miten digitaaliset teknologiat ja uudet ratkaisut vaikuttavat ammattilaisen työhön. Vähitellen aihe muovautui osaamisen näkökulman tutkimiseen.

Haluaisin tutkia myös sitä, onko hoitotyön ammattilaisen identiteetti muuttumassa digiloikan myötä. Miten perinteisesti hoitotyöhön liitetty ihmisläheisyys toteutuu digiympäristössä?

Palveluita kehitettäessä tulisi muistaa ottaa huomioon ihmiset, jotka eivät voi syystä tai toisesta käyttää digipalveluita, muistuttaa väitöstutkimuksen tehnyt Erika Jarva.

TtT, MSc, fysioterapeutti Erika Jarva on Oulun yliopiston tutkijatohtori. Hänen väitöstutkimuksensa voit lukea täältä.