Hädän ja häpeän äärellä

Lahtelainen Virve Liukkonen, 49, on aina pitänyt itseään kirurgisena hoitajana. Hän työskenteli kymmenen vuotta sitten kirurgian vuodeosastolla ja haaveili paikasta päivystyksessä. Vaihtelevat potilaat, akuutit tilanteet ja työn ennakoimattomuus kiehtoivat häntä.

Vuonna 2015 Virven työpaikka Päijät-Hämeen keskussairaala avasi sisäisellä haulla sairaanhoitajan paikan vatsakeskukseen. Virve haki paikkaa, sillä hän halusi pois kolmivuorotyöstä. Paikan saadessaan häntä kuitenkin epäilytti.

”Pelkäsin, että työ on tempoltaan hitaampaa. Olen käsillä tekijä ja pelkäsin myös, etten pääsisi enää tekemään niin paljon toimenpiteitä.”

Virve kertoi huolistaan osastonhoitajalle. Tämä korosti, että vatsakeskuksessa on töissä sekä sisätautilääkäreitä että kirurgeja ja työ on toimenpidekeskeistä.

Virve rohkaistui vastaanottamaan paikan. Nyt hän on työskennellyt endoskopia- eli tähystyshoitajana yhdeksän vuotta. ”Olen ollut valintaani äärimmäisen tyytyväinen.”

Vaihtelevia työpäiviä

Virve kuvailee vatsakeskusta hyvin vaihtelevaksi työpaikaksi sairaanhoitajalle. Yksikössä gastrokirurgit ja gastroenterologit tekevät niin päivystyksellisiä kuin suunniteltuja paksusuolen ja mahalaukun tähystyksiä. Lisäksi kirurgit tekevät leikkausosastolla ERCP-tähystystutkimuksia eli sappi- ja haimatiehyen kuvauksia. 

Virven työstä suurin osa on avustamista paksusuolen ja mahalaukun tähystyksissä. Hän tekee myös ERCP-tutkimuksia.

”Tykkään niistä hirveästi, koska ne ovat vaativaa työtä.”

Virve on työskennellyt myös tutkimushoitajana ulosteensiirtoa koskevassa tutkimuksessa.

Nykytyössään hän nauttii siitä, että työssä yhdistyvät akuutit ja yllättävät tilanteet sekä rauhallisemmat, suunnitellut toimenpiteet.

Kiire on suuri esimerkiksi silloin, kun sairaalaan saapuu päiväaikaan verta oksentava potilas ja hänet ohjataan tähystykseen vatsakeskuksen kirurgille. Vuoto voi olla niin vakava, ettei mahalaukussa näy muuta kuin tuoretta verta. Potilaan voinnin heikentyessä Virve voi joutua kutsumaan MET-ryhmän avuksi. MET-ryhmä tarkoittaa sairaalan sisäistä ensihoitoryhmää.

Joskus on hälytettävä leikkaussali ja Virve lähtee juoksemaan sinne potilaan paarien vierellä.

”Se ei ole potilaalle mukavaa, mutta itse nautin adrenaliinin noususta. Se kumpuaa varmaan siitä, että olen aina halunnut akuuttipuolelle.”

Tähystys jännittää

Kiireellisten ja hätätilanteiden vasta­painoksi Virve pitää vatsakeskuksen perusarjesta, joka koostuu ennen ­kaikkea suunnitelluista paksusuolen tähystyksistä. Tähystyksillä seulotaan seulontaohjelman mukaisesti syöpää tai selvitetään potilaan oireiden syytä.

Peräaukon kautta tehtävä tutkimus on potilaan näkökulmasta yksi epämiellyttävimmistä toimenpiteistä. Osa ei toki ole moksiskaan, mutta etenkin nuoret potilaat voivat itkeä jo käytävällä odot­taessaan vuoroaan.

Virve avaa suonensisäisen yhteyden ja antaa tarvittaessa rauhoittavan esilääkityksen ja kipulääkityksen. Tärkeintä on potilaan kohtaaminen ja tukeminen.

”Olen hyvin silittelevä ja luen potilasta, että voiko häntä koskettaa olkapäästä, jos tekee kipeää.”

Virve myös kysyy suoraan, saako koskettaa. Potilaan kipua lievittää usein esimerkiksi se, jos hoitaja tukee tähystyksen aikana alavatsalta.

Kaikkia potilaita ei satu. Virve toivoo, että potilaat uskaltautuisivat tähys­tykseen avoimin mielin ja jättäisivät netin kauhukeskustelupalstat väliin.

”Tähystys on jokaiselle yksilöllinen. Vaikka olisi tähystetty jo viisi kertaa, kuudes kerta voi olla erilainen.”

Pierut nolottavat

Osa potilaista häpeää. Paksusuolen tähystystä varten potilaan paksusuoleen annostellaan kaasua. Sen poistuminen on luonnollista, mutta usein potilas häpeää ja pidättää. Kehon jännittäminen vaikeuttaa tutkimuksen tekemistä.

”Usein häpeä kuitenkin häviää, kun tutkimus alkaa. Potilaat ymmärtävät, että olemme ammattilaisia ja auttamassa häntä. Meitä eivät pienet pierut häiritse”, Virve sanoo.

Potilaita voi huolestuttaa myös se, onko suoli tyhjentynyt kunnolla ennen toimenpidettä. Virve vakuuttaa, että vielä toimenpidehuoneessakin on hyvä välineistö putsata suolta.

Tähystyksen aikana Virve seuraa näytöltä tähystyksen etenemistä ja potilaan vointia. Hän ojentaa lääkärille instrumentteja, kuten limakalvokasvaimien eli polyyppien poistossa käytettävän sopivankokoisen slingan. ”Työ on yhteistyötä.”

Tähystyksen tunnelma riippuu sen etenemisestä. Potilaan toiveesta voidaan kuunnella hänen lempimusiikkiaan. Usein vitsaillaan ja jutellaan mukavia.

Jos kaikki on normaalisti, potilas saattaa liikuttua helpotuksesta. Toisenlaisetkin hetket ovat vatsakeskuksessa arkea. Usein lääkäri ja hoitajat näkevät jo tähystyksen aikana, että limakalvomuutokset ovat syöpää.

Niissä tilanteissa potilaan tuen ja ohjauksen tarve korostuu. ”Lääkäri kertoo, mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta minä käyn asiat hoitajana vielä uudelleen läpi.”

Virve mieleen on jäänyt esimerkiksi tapaus, jossa nelikymppinen mies sai kuulla hänen ikäiselleen harvinaisen syöpädiagnoosin. Yleensä työasiat eivät kuitenkaan jää pyörimään mieleen. Virvestä on kiva tulla töihin, koska hän nauttii työn sisällöstä.

Osa työnimua on ihana työporukka. ”Kiva yhteisö niin lääkäreiden kuin hoitajien kanssa on iso ilontuoja. Nauran täällä joka päivä ihan kunnolla.”