Eerika Väisänen työskentelee kuurosokeiden kanssa – ”Olen tällainen yhden naisen tapahtumatoimisto”

Vapaa-ajanohjaaja Eerika Väisänen pitää työstään, jossa asiakkaat ovat kuulo- ja näkövammaisia, kuuroja tai kuurosokeita. Myös monen kollegan äidinkieli on viittomakieli.

Kuvateksti
Eerika Väisäsen työpaikan pihassa on aistipuutarha, joka ilahduttaa asukkaita ympäri vuoden.
Kuva: Riina Peuhu

Eerika Väisäsestä, 38, on mukavaa, kun Suomen Kuurosokeat ry:n yhteisön jäsenet kysyvät häneltä ensi kertaa tavatessa suoraan, onko hän kuuro vai kuuleva, sokea vai näkevä.

Eerika on kuuleva ja näkevä. Hän työskentelee 70 prosenttia työajastaan vapaa-ajanohjaajana Suomen Kuurosokeiden yhdistyksen asumispalveluissa ja 30 prosenttia yhdistyksen kuntoutuspalveluissa, joita se Kelan palveluntuottajana tuottaa kuulonäkövammaisille lapsille, nuorille ja aikuisille.

Yhdistys tarjoaa Tampereella palveluasumista kerrostalossa ja rivitaloissa sekä ympärivuorokautista hoitoa ryhmäkodissa henkilöille, jotka eivät enää kykene huolehtimaan päivittäisistä toimistaan. Ryhmäkodissa on myös saattohoito-osasto.

Mainos alkaa
Turvan mainos.
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Turvan mainos.
Mainos päättyy

Asukkaita on kaikkiaan noin 80. He ovat kuulo- ja näkövammaisia, kuuroja ja kuurosokeita. Tosin moni asukkaista ei koe itseään vammaiseksi – kukapa meistä haluaisi?

”Pyrin varovaisesti luovimaan puhuessani asiakkaiden aisteista. Saatan puhua viittomakielisistä, kuuroista tai viittomakielen käyttäjistä, jotka eivät välttämättä ole äidinkieleltään ja kulttuuriyhteisöltään viittomakielisiä tai eivät koe kuuluvansa kuurojen yhteisöön. Vähemmistöasioissa on aina turvallista kysyä henkilöltä itseltään, miten hän haluaa tulla kutsutuksi.”

Monipuolinen työnkuva

Eerika on koulutukseltaan lähihoitaja, lasten ja nuorten erityisohjaaja ja sosionomi. Retkillä ja hoitajakollegoja sijaistaessaan hän on voinut hyödyntää lähihoitajan ammattitaitoaan esimerkiksi lääkkeiden annossa ja ensiaputilanteissa.

Asukkaiden mielestä Eerikan tärkein tehtävä on järjestää kesäisin viikoittaisia grilli-iltoja aistipuutarhassa ja mökkireissuja Eräjärvelle. Vuoden kohokohtia ovat myös retket toiminnanjohtaja Risto Hoikkasen mökille savusaunomaan.

”Olen tällainen yhden naisen tapahtuma- ja matkatoimisto. Työnkuvani on ainutlaatuinen, monipuolinen ja luova. Työni perustana ovat hyvinvointialueen ohjeistukset sekä Kelan palvelukuvaukset.”

Saatamme käydä tutustumassa vaikkapa suklaatehtaaseen. Asukkaamme ovat retkeilevää väkeä.

Eerika ohjaa yhdessä yhden asukkaan kanssa kuukausittaista virkistyskerhoa. ”Osallistujat ideoivat toiminnan ja minä autan käytännön järjestelyissä. Saatamme käydä tutustumassa vaikkapa suklaatehtaaseen. Asukkaamme ovat retkeilevää väkeä.”

Ryhmäkodissa asuvat saavat kerran viikossa oman viriketuokionsa.

Eerika vetää viikoittain alueen asukkaille Noin viikon uutiset -klubin, jossa luetaan uutisia ja keskustellaan niistä. Eerika toimittaa ja taittaa myös asukkaiden oman, viikoittain ilmestyvän tiedotuslehden, Omalehden.

Eerika auttaa asukkaita hankkimaan hyvinvointialueelta kuulon- ja näön apuvälineitä, ja käy tarvittaessa selvittämässä niiden vikaantumisia. Apuvälineitä ovat esimerkiksi tärisevät tai vilkkuvat ovikellot, valkoiset kepit, häikäisy- ja suurennuslasit sekä luku-tv:t.

Lisäksi Eerika toimii yhteyshenkilönä Tampereen steinerkoulun suuntaan, joka on yhdistyksen yhteistoimintakoulu. Hän koordinoi myös yhdistyksen tukihenkilötoimintaa ja eläinavusteista toimintaa. Eerika huolehtii siitäkin, että vaalien laitosäänestys onnistuu.

Kommunikoinnin monet keinot

Eerika käyttää työssään monipuolisesti erilaisia kommunikaatiokeinoja aina asukkaan tarpeiden mukaan. Viittomakieli on käytetyin kieli. Yhdistyksellä on kaksi virallista kieltä: suomi ja suomalainen viittomakieli.

Tämän lisäksi käytössä ovat sormiaakkoset, jotka kirjoitetaan taktiilisti vastaanottajan käteen.

”Olen lähettänyt myös yhteistyöluokalle sormiaakkoskortit, jotta oppilaat voivat opetella sormiaakkoset ja viittoa niillä omat nimensä seuraavan kerran tänne tullessaan.”

Myös kosketusviestit ovat ahkerassa käytössä. Näin esimerkiksi hississä jo oleva, selkä oveen päin seisova asukas saa selkään tehdyllä pyyhkäisyllä tiedon siitä, että tilaan tuli joku toinenkin.

”Yksi tämän työpaikan kiehtova asia on kommunikaatio ja sen moninaisuus. Työnantaja tarjoaa säännöllistä viittomakielen opetusta täällä työpaikalla.”

Eerikan työkavereista kymmenkunta on viittomakielisiä. ”Olen etuoikeutettu, kun saan tehdä työtä yhteisössä, jossa moni kollega on itse kokemusasiantuntija, jolta voi kysyä mieltä askarruttavista asioista.”

Vaativaa ja hauskaa

Kuurosokeiden yhteisön erityispiirteet tekevät työstä välillä vaativaa.

”Työn kannalta se, että he eivät näe tai kuule kaikkea ympärillä tapahtuvaa, on välillä myös haastavaa. Jos paikalla on paljon asukkaita, saatan tuntea riittämättömyyden tunnetta siitä, etten voi olla kertomassa samaa asiaa kaikille samalla hetkellä. Kuulevalle voi huikata, että tulen kohta, mutta kuurojen kanssa pitää saada ensin katsekontakti tai kuurosokean luo kävellä viittomaan taktiilisti käteen.”

Vieraan kielen eli viittomakielen käyttäminen työssä lisää vaativuuskerrointa, mutta voi tuottaa myös makeat naurut. Kerran Eerika kysyi retkellä asukkaalta, haluaako tämä grillatun makkaran lautaselle vai taskuun. Aloittelijana hän käytti paidan tasku -viittomaa sen sijaan, että olisi viittonut ”makkaratasku”.

Kuurojen ja viittomakielisten palveluihin on valtakunnallisesti kohdistunut viime aikoina paljon leikkauksia. Esimerkiksi tekstipuhelinpalvelu päättyi viime vuoden lopussa, ja tulkkauspalveluiden rajaukset ovat vielä kysymysmerkki.

Kuurojen yhteisö kokee tärkeäksi Sanna Marinin hallituskaudella aloitetun kuurojen ja viittomakieltä käyttävien totuus- ja sovitteluprosessin. Maamme synkkään historiaan kuuluvat muun muassa takavuosina rotuhygienian nimissä kuuroille tehdyt pakkosteriloinnit, puhumaan pakottamiset ja avioliittokiellot.

Laventelin oksa ja taustalla hankea.
Aistipuutarhassa laventelit odottavat jo kävijöitä. Kukin kasvi on merkitty isokirjoituksella ja pisteillä.
Kuva:
Riina Peuhu

Työviikkoni: Toimintatuokioita ja varaosia

Maanantai. Tutustun Kela-kuntoutukseen saapuvien asiakkaiden ennakkotietoihin ja kuntoutussuunnitelmaan. Valmistelemme toimintaterapeutin kanssa iltapäivän yhteisohjauksemme. Ohjaamme talvista askartelua lapsikuntoutujalle ja tämän sisarukselle ja jatkamme ohjausta leikkihuoneeseen vapaan leikin havainnointiin. Käyn apuvälineasioissa asukkaiden luona. Toiselle vien uuden varaosan induktiosilmukkaan ja toiselle merkintätarroja apuvälineisiin.

Tiistai. Ohjaan yksilöohjauksen kuntoutujan sisarukselle. Ulkoilemme leikkipuistossa ja metsässä, jonne piilotamme edellisenä päivänä värjäämiämme ja jäätymään jättämiämme jäätimantteja. Osallistun kuntoutustyöryhmämme moniammatilliseen palaveriin.

Keskiviikko. Suunnittelen ja valmistelen yhteistoiminta­koululuokan vierailua, ryhmäkotiin toimintatuokiota karjalanpiirakoiden leivonnasta ja lähestyvien vaalien laitosäänestystä. Osallistun moniammatilliseen palaveriin, jonka jälkeen osallistun viittomakielenopetukseen.

Torstai. Suunnittelemme aistipuutarhan puutarhurin kanssa tulevaa kasvukautta ja toimintaa. Ohjaan uutisklubin. Osallistun palveluasumisen asukkaiden kuukausittaiseen talokokoukseen.

Perjantai. Tulostan Omalehden näkevien versiona ja pistekirjoituksena. Ohjaan ryhmäkodin asukkaille Green Care -toimintatuokion. Herättelemme aisteja erilaisilla luonnonmateriaaleilla. Teemme käsien kuorintaa kahvinpuruilla ja virkistämme verenkiertoa käsissä ja jalkapohjissa männynkäpyhieronnalla.