Yrtit saavat vettä. Vanhukset ottavat ruokansa itse. Hoivakoti Wilhelmiinassa asukkaiden aktiivisuutta lisätään muistimontessorin avulla.
Ensin omaan astiaansa tipahtelevat keltaiset helmet, sitten punaiset helmet ja viimeisenä valkoiset ja siniset. Markku Närhinen käyttää pinsettejä keskittyneesti. Lähihoitaja Marianne Vierelä kurkkaa välillä, miten homma etenee.
Hoivakoti Wilhelmiina Taavetissa Helsingin Pikku Huopalahdessa on käytetty muistimontessori-menetelmää muutaman vuoden ajan. Marianne korostaa, että kyseessä eivät ole yksittäiset temput, vaan tapa tehdä työtä.
”Mahdollistamme asukkaiden omatoimisuuden. Jokainen saa herätä omaan tahtiinsa, valita vaatteensa, pedata sänkynsä ja osallistua pesuihin kykyjensä mukaan. Me olemme täällä yhdessä, emme jaottele ihmisiä hoitajiin ja asukkaisiin”, Marianne sanoo. Hän on ryhmäkoti Vellamon montessorivastaava. Marianne kertoo viettävänsä kahvihetkensäkin mielellään vanhusten parissa.
Jokaiselle asukkaalle on mietitty oma rooli. Markku esimerkiksi huolehtii aina toisesta ruokakärrystä. Toinen asukas on juuri laittanut keittiössä kahvit tulemaan. Jokainen vanhus kohdataan yksilönä ja hänelle mietitään mieleistä tekemistä. Markku on nuorempana koonnut pienoismalleja, ja tarkkuutta vaativa helmien lajittelu muistuttaa siitä.
Muistimontessori-menetelmää päätettiin Wilhelmiinassa kokeilla kolmisen vuotta sitten, koska asukkaiden arjesta haluttiin aktiivisempaa. Toimintaterapeutti Henna Jalovaara tunsi menetelmän jo entuudestaan, ja sitä päätettiin pilotoida ensin kahdessa ryhmäkodissa. Yhteensä Wilhelmiina Taavetissa on ryhmäkoteja kahdeksan.
Montessoria on käytetty Suomessa päiväkodeissa ja koulussa, mutta vanhustyössä se on melko uutta. Menetelmän ydintä on toisen kunnioittaminen, kohtaaminen ja omannäköisen elämän eläminen.
Kunnioitus koskee sekä ihmisiä että ympäristöä. ”Asennetta kuvaa se, että montessoripäiväkodissa lasta opetetaan laittamaan tuoli pöydän ääreen nätisti, ei kolauttaen, vaan nostaen. Muut otetaan huomioon, eikä aiheuteta turhaa mölyä”, Henna kertoo.
Wilhelmiinassa kaiken lähtökohta on vanhukseen tutustuminen – kuka hän on ollut? Vanhuksen läheiseltä pyydetään apua Muistojen kirjan tekemisessä. Kirjassa elettyä elämää kuvataan valokuvien ja lyhyiden tekstien avulla.
”Montessorilla on yhtymäkohtia esimerkiksi kuntouttavan hoitotyön, validaation ja kinestetiikan kanssa. Hyvän perushoidon arvo pysyy.”
Wilhelmiinassa on kaksi fysioterapeuttia ja kaksi toimintaterapeuttia. He miettivät yhdessä hoitajien kanssa keinoja vahvistaa omatoimisuutta.
”Joskus ikääntyneen henkilöhistoriassa on tarpeen mennä pidemmälle kuin viimeisiin aktiivivuosiin. Joku on voinut olla maatalon tyttö, ja sieltä on jäänyt monenlaisia taitoja. Moni sanoo, että ennen lauloin, mutta en enää. Usko itseen on usein laskenut. Meidän tehtävämme on kannustaa ja rohkaista”, kuvailee toimintaterapeutti Leena Valasma.
Esimerkiksi Alzheimerissa taitomuisti säilyy, vaikka tapahtumamuisti katoaa. Jos vanhus on harrastanut virkkausta, hän voi tehdä sitä yhä, mutta ehkä suuremmalla koukulla ja paksummalla langalla.
”Toiminnan pilkkominen ja oikeiden välineiden löytäminen on toimintaterapeuttien osaamista. Myin sieluni muistimontessorille, kun kuulin siitä. Se on mielestäni täydellinen lisä toimintaterapiaan”, Leena toteaa.
Arjen tehtävistä voi tulla tärkeitä. Eräs rouva joutui Laakson sairaalaan. Hoitaja Laaksosta soitti ja kysyi, miten ryhmäkodin kukat jaksavat. Rouva oli miettinyt, kuka ne kastelee, kun hän on poissa. Hän oli tottunut olemaan kukkavastaava.
Hoivakoti Wilhelmiinan omistaa Miina Sillanpään Säätiö. Hoivakoti kertoo muistimontessorista kotisivuillaan, ja asiakkaan näköinen elämä on kirjattu talon strategiaan.
”Uuden toimintatavan juurruttaminen ei onnistuisi ilman johdon tukea. Menetelmän sisäistäminen vaatii aikaa. Kun menetelmä toimii, se vapauttaa myös hoitajien aikaa. Jos asukas viikkaa pyykkinsä, hoitajan ei tarvitse sitä tehdä”, Leena sanoo.
Viime aikoina on mietitty esimerkiksi ruokailua. Ryhmäkodeissa jaettiin ennen asukkaille valmiit annokset. Nyt tätä on purettu. Kun asukkaat saavat valita itse, mitä ottavat ja paljonko, ruoka maistuu paremmin. Ruuan pystyy hakemaan itse myös pyörätuolilla ja rollaattorilla, kunhan saa apua.
”Hyvä kotikasvatus saattaa olla hidaste muistimontessorin omaksumisessa. Meillä on aika syvässä se, että ikäihmisiä passataan.” Mutta jos vanhus esimerkiksi hakee itse mehua jääkaapista, samalla tapahtuu paljon: askelia, tasapainoilua, valinnan tekeminen, kaataminen.
Montessorimenetelmä sisältää myös materiaaleja ja välineitä, jotka tarjoavat aivotreeniä. Wilhelmiinassa on valmistettu asukkaita varten monenlaisia kuvakortteja, joissa voi esimerkiksi yhdistää Suomen presidenttien kuvat heidän nimiinsä.
Tavoitteena on tuoda montessoria tutummaksi myös omaisille. ”Muistisairaan kanssa voi olla vaikea keksiä yhteistä tekemistä. Palapelin tekeminen, kortit tai Muistojen kirjan katselu voisivat tarjota sitä.”
Lähihoitaja Venla Nissinen juttelee Alli Brotheruksen kanssa yrteistä. Välillä maistellaan. Oliko se basilika, joka sopi pastan kanssa? Allista se korostaa makua liharuuassakin. Hänen roolinsa on huolehtia ryhmäkoti Simeonin yrteistä.
Venla aloitti Wilhelmiinassa puolisentoista vuotta sitten. Ensin kesätöissä ja keikkalaisena. Keväällä hän valmistui lähihoitajaksi.
”Minun ei pitänyt valita vanhustyötä, mutta sydämeni suli täällä.”
Syksyllä yksi muistimontessori-menetelmän uranuurtajista Jennifer Brush Yhdysvalloista oli kouluttamassa Wilhelmiinan väkeä, ja hän antoi lisävinkkejä muun muassa eri aistien hyödyntämiseen. Venla onkin juuri edellisenä päivänä järjestellyt toimintaterapeutti Hennan kanssa sopivasti asukkaiden ulottuville tuoksupurkkeja, värikkäitä nappeja lajiteltavaksi ja erilaisia kortteja.
Korteissa kysytään muun muassa vanhuuden parhaita puolia ja uskooko rakkauteen ensisilmäyksellä.
”Puhuin erään asukkaan kanssa pitkään rakkaudesta. Opin tuntemaan häntä syvällisemmin. Kysymykset ovat hyviä, ettei aina tule kysyttyä vain arkisesti, mitä kuuluu tai nukuitko hyvin.”
Venla ja Henna miettivät myös ryhmäkodin tiloja. Vuodenaika voisi näkyä paremmin ehkä vaihtuvina kuvina, sillä moni vanhus ei pysy perillä, mitä vuodenaikaa eletään.
”Viihdyn täällä, koska Wilhelmiinassa ollaan joustavia ja saan vaikuttaa työhöni. Työ on paljon muutakin kuin avustamista perushoidossa. Tämä on ihmisten koti. Kaikille asukkaille ei tarjota samaa, vaan jokaisella on omat juttunsa. Vaikka olen vasta 18 vuotta, minulle on annettu vastuuta”, Venla sanoo. Hän on ryhmäkoti Simeonin montessorivastaava.
”Koen, että voimme pienillä asioilla tehdä arjesta parempaa. Esimerkiksi vaatteet ja niiden valinta on iso osa identiteettiä. Vanhuksen hymystä tulee itselle niin hyvä mieli.”
Muistimontessori-menetelmä keskittyy toimintakyvyn puutteiden sijaan siihen, mihin vanhus vielä pystyy. Lähtökohtana on ihmisen historian, mieltymysten ja nykyisen toimintakyvyn tunteminen ja tukeminen.
Jokaiselle etsitään yhteisössä mielekäs rooli, jota voi vaihtaa, jos se kyllästyttää tai ei muuten ole sopiva. Pakkopullaa se ei saa olla. Tehtävä voi koskea ympäristöä, toisia ihmisiä tai itsestä huolehtimista – se voi liittyä pöydän kattamiseen, ruokalistan lukemiseen tai tarkoittaa vaikka hampaiden pesua seisten.
Menetelmä ei rajoitu toimintatuokioihin, vaan on filosofia, joka ohjaa kaikkea toimintaa. Montessori on alun perin lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen tukemiseen luotu kasvatusmenetelmä, jonka kehitti italialainen lääkäri ja opettaja Maria Montessori.
Olennaista on ympäristö, joka tukee muistisairaan tarpeita. Ärsykkeitä on rajattu määrä. Sopivaa tekemistä kuten kuvakortteja on esillä. Hoivakoti Wilhelmiinassa sekä henkilökunta että jatkossa myös asukkaat käyttävät selkeitä nimilappuja. Tarkoitus on helpottaa kommunikointia asukkaiden kesken – tiedän kenen kanssa puhun.
Onnistumisen kokemukset ovat menetelmässä tärkeitä, sillä ne kohottavat itsetuntoa – muistetaan elämänilo!
Menetelmää on käytetty parikymmentä vuotta erityisesti Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa, ja siitä on saatu hyviä kokemuksia: sekä muistisairaiden että hoitajien hyvinvointi on parantunut.
