Jos yhteistä kieltä ei ole, leikki voi alkaa kuvaa osoittamalla. Heli Valjuksen aloitteesta leikkipuistoon saatiin kommunikaatiotaulu.
Kuva: Riikka Malin
Kirjoittaja
Terhi Mäkinen
24.5.2023 klo 8:50
Heli Valjuksella, 40, on harvinainen pesti. Hän työskentelee kommunikaatio-ohjaajana Outokummun kaupungin varhaiskasvatuksessa. Hänenlaisiaan on tiettävästi koko Suomessa vain muutama.
Heli auttaa varhaiskasvatuksen työntekijöitä ja lapsia kommunikoinnissa. Kommunikointia voi vaikeuttaa esimerkiksi kehityksellinen kielihäiriö, autismikirjon häiriö, kuulovamma, kehitysvamma tai vaikka se, ettei lapsen kanssa ole vielä yhteistä kieltä. Vaikeuksia voi olla joko puheen tuottamisessa tai ymmärtämisessä.
Apuna Heli käyttää selkokielistä puhetta, tukiviittomia ja kuvia puheen rinnalla.
”Kommunikointi on yksi ihmisen perustarpeista. Lapsella on oikeus osallisuuteen omassa arjessaan. Hänellä pitää olla mahdollisuus kertoa ajatuksistaan ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Kaikkien lasten pitäisi olla tässä tasaveroisia. Se ajatus ohjaa työtäni.”
Varhaiskasvatusta yleisempiä kommunikaatio-ohjaajat ovat esimerkiksi neurologiassa ja apuvälineyksiköissä.
Tuttu päiväkotimaailma
Helin työhuone on Outokummun kaupungintalolla. Lähes päivittäin hän käy jossakin alueensa päiväkodissa tai esikoulussa, joka on koulun yhteydessä. Talvella hän kulkee välimatkat potkurilla tai jalan ja muulloin sähköpyörällä, joka on työsuhde-etu. Mukana kulkee rinkka täynnä materiaalia.
Päiväkodit ovat minulle ennestään tuttuja. Moni työntekijä on entinen työkaverini.
Pohjois-Karjalassa sijaitsevassa Outokummussa on noin 6 500 asukasta. Kaupunki on tunnettu kaivoksestaan, joka nykyisin on museo. Paikkakunnalla on neljä päiväkotia. ”Tämä on pieni kaupunki. Työtäni on helpottanut valtavasti se, että päiväkodit ovat minulle ennestään tuttuja. Moni työntekijä on entinen työkaverini.”
Heli on tehnyt vuosia töitä lastenhoitajana. Hän on aiemmin opiskellut lähihoitajaksi lasten ja nuorten koulutusohjelmasta ja ollut töissä myös lastensuojelussa ja aikuispsykiatriassa. Outokummussa hän työskenteli aluksi perhepäivähoitajana, minkä jälkeen hän vaihtoi päiväkotiin.
Heli halusi opiskella lisää ja innostui puhevammaisten tulkin erikoisammattitutkinnosta. ”Se tuntui vastaavan niihin ongelmiin, joita oli tullut työelämässä aina välillä vastaan. Oma osaamiseni ei ollut aina riittänyt kommunikoinnin haasteissa.”
Pääsen tekemään hyvää oman kunnan varhaiskasvatukseen. Työni on mielenkiintoista ja ratkaisukeskeistä.
Hän tarvitsi opintoihinsa harjoittelupaikkaa ja kysyi sitä kotikaupunkinsa varhaiskasvatuksesta. ”Harjoittelun aikana huomattiin, miten iso tarve tälle on arjessa.” Heli aloitti kommunikaatio-ohjaajana viime syksynä ja jatkaa ainakin kuluvan vuoden loppuun asti.
”Olen saanut olla luomassa työnkuvaani ja suunnittelen itse kalenterini. Yksi haaveeni käy tässä toteen. Pääsen tekemään hyvää oman kunnan varhaiskasvatukseen.”
Yhdessä opetellen
Heli on paljon läsnä varhaiskasvatusryhmien arjessa. ”Näytän mallia, miten puhetta tukevia ja korvaavia menetelmiä käytetään.”
Kuvatuki puheen rinnalla hyödyttää kaikkia lapsia, Heli korostaa. Hän on esimerkiksi askarrellut noin 60 työntekijälle kuvaviuhkat. Ne kulkevat aina mukana kaulassa tai lenksussa vyöllä. Tavoitteena on, että käytettävät kuvat ovat yhdenmukaisia koko Outokummun varhaiskasvatuksessa. Se helpottaa, jos lapset tai aikuiset vaihtavat yksikköä.
Yksi keino ovat sosiaaliset tarinat. Jos lapsella on hankaluutta vaikka pukeutumisessa, Heli luo lapselle pukemisesta minä-muotoisen positiivisen tarinan, joka ohjaa lapsen toimintaa. Tarina voi alkaa vaikka siitä, että sadesäällä puen ylle kurahousut ja sadetakin. Jalkaan vedän saappaat. Kun päällä on kunnon sadevaatteet, pysyn lämpimänä enkä vilustu.
”Kuljen rinnalla arjessa ja opettelemme yhdessä menetelmiä. Esimerkiksi syksyllä pidin koko henkilöstölle koulutuksen kuvatuesta vakassa.”
Tarvittaessa Heli on mukana vasuissa eli varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluissa.
”Lapsen arjesta iso osa on päiväkodissa, ja huoltajat ovat tyytyväisiä, jos se helpottuu. Tavoite on, että kommunikointi sujuu ilman minuakin ja liu’utan itseni tarpeettomaksi. Silloin olen onnistunut.”
Osalla lapsista on diagnoosi, osalla ei. ”En lähde suunnittelemaan työtäni ja materiaaleja diagnoosi edellä, vaikka toki se auttaa ymmärtämään, mistä on kyse. Tärkein lähtökohta on löytää keinoja, joilla lapsi tulee ymmärretyksi ja kuulluksi.”
Älä tiedä toisen puolesta
Heli on huomannut, että moni ajattelee esteettömyyden tarkoittavan vain fyysistä esteettömyyttä, kuten itsestään avautuvia sähköovia. Mutta esteettömyyttä on myös ymmärretyksi tuleminen.
”Jos ihminen ei tule ymmärretyksi, alamme helposti tietää toisen puolesta. Voidaan sanoa, että ainahan se juo maitoa, vaikka jonakin päivänä lapsi voi haluta vettä.”
Outokummussa päiväkotien ruokakärryissä on kuvat, joista lapsi voi osoittaa, jos haluaa esimerkiksi maitoa tai leipää.
Helin aloitteesta päiväkotien pihoissa, kahdessa leikkipuistossa sekä eskarin ja alaluokkien pihassa on kommunikaatiotaulut, joissa on leikkimiseen liittyviä kuvia. Jos vaikka yhteistä kieltä ei ole, leikki voi alkaa kuvaa osoittamalla. Taulut mahdollistavat myös lausetasoisen kommunikoinnin.
”Idean alkujuuret ovat Hyvinkäällä. Näin siellä opintojeni aikana samankaltaiset taulut ja ajattelin, että tällaiset pitäisi saada pakollisiksi joka päiväkotiin.”
Heli käyttää päiväkodissa aina tukiviittomia puheen apuna eli hän viittoo lauseen ydinsanat. ”Lapset sanovat, että puhun käsilläni.”
Puhevammaisten tulkin tutkinto sekoitetaan joskus viittomakielen tulkin työhön, mutta ne ovat eri asioita. Heli kyllä osaa monta sataa tukiviittomaa ja ymmärtää jonkin verran viittomakieltä. Hän on opettanut tukiviittomia myös päiväkodin aikuisille. Välillä lapsetkin tulevat näyttämään, että viikon viittoma on hallussa.
Työpäiväni: Käyntejä ryhmissä ja materiaalin valmistelua
8 Joskus aloitan työpäivän kotona etänä, joskus työhuoneellani Outokummun kaupungintalolla riippuen siitä, minne päiväkodille olen sinä päivänä menossa. Käyn läpi kalenterini, sähköpostit ja viestit. Joskus tilanteet elävät ja muutan suunnitelmia. Päiväni ovat vaihtelevia. Ilman kalenteria olisin hukassa.
8.45–10.30 Käyn päiväkotikäynnillä tai eskarissa. Käyn samassa ryhmässä aina samana päivänä. Päiväkodeissa vierailee myös esimerkiksi kiertävä varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja olemme sopineet, että emme mene ryhmään samaan aikaan. Tapaamisia on myös yksittäisten lasten kanssa. Työni vaatii paljon etukäteisvalmisteluja ja suunnittelua. Joinakin aamupäivinä valmistan materiaaleja ja valmistelen tulevien viikkojen käyntejä. Viime aikoina olen esimerkiksi tehnyt erääseen laulukirjaan liittyvää kuvatukimateriaalia.
10.30–11 Siirryn toimistolle.
12 Lounas toimistolla.
12–14 Olen usein palaverissa.
14–15.30 Käyn päiväkodilla pitämässä pienryhmä- tai yksilötuokioita.
15.30–16 Päivän päätteeksi katson vielä sähköisen kalenterin.