Suurimmalla osalla ihmisistä yksinäisyys on koettua yksinäisyyttä: elämässä saattaa olla muita ihmisiä, mutta ihminen kokee itsensä silti yksinäiseksi. Se on haitallisempaa kuin vapaaehtoinen eristäytyminen.
– Ihminen on laumaeläin. Jos ihminen jää yksin, hän kokee voimakasta sosiaalista kipua, Saari perustelee.
Yksinäisyys on yhteydessä masennukseen, ahdistuneisuuteen, persoonallisuushäiriöihin ja alkoholin liikakäyttöön. Tutkimusnäyttöä on myös yksinäisyyden yhteydestä Alzheimerin tautiin, sydän- ja verisuonitautien riskiin sekä tulehdusherkkyyteen. Ihmisen sosiaaliset kyvyt ja resilienssi eli selviytymiskyky vaikuttavat yksinäisyyden kokemiseen.
Yksinäisyydelle altistavat Saaren mukaan yhteiskunnan lukuisat valintatilanteet. Valitseminen alkaa jo päiväkodissa tai koulun liikuntatunneilla. Sen jälkeen valintojen määrä – ja riski, ettei tule valituksi – vain kasvaa.
Valintojen määrä on lisääntynyt, koska emme elä enää tiiviissä sukulaisyhteisöissä vaan ystäväyhteisöissä. Ystävyyssuhteet on helpompi katkaista kuin sukulaissuhteet.
Sosiaalinen media on valintojen arjessa kaksiteräinen miekka. Moni on löytänyt somesta tärkeän ja tukevan yhteisön, mutta toisaalta toisten elämän seuraaminen voi lisätä yksinäisyyden kokemusta.
Jos yksinäisyys ei ole osa minuutta, ongelma yleensä ratkeaa ajan kuluessa.
– Ihminen löytää puolison tai ystävän, Juho Saari kertoo.
Väestöliitossa työskentelevä psykologi ja ystävyyden tutkija Venla Berg on samaa mieltä.
– Koska yksinäisyys on verrattain yleistä, on tavallista löytää ihminen, jolla on tilausta uusille ystäville ja kavereille, Berg sanoo.
Ystävystymisessä kannattaa edetä Bergin mielestä samoin kuin muissakin tärkeissä ihmissuhteissa: avoimin mielin ja tunnustellen.
– Ystävyys syvenee usein pikkuhiljaa, kun ihmiset alkavat luottaa toisiinsa. Tuttavuus voi olla alkuun kakkureseptien vaihtoa tai autonhuoltoa yhdessä. Ongelmia voi tulla, jos toinen alkaa avata kauhean nopeasti jotain intiimiä, mutta toinen ei kerrokaan henkilökohtaisia asioita itsestään, vaan pitää etäisyyden.
Tutustuessa kannattaa olla kiinnostunut toisen asioista: Kiinnostu, niin sinusta kiinnostutaan. Kysy, niin sinulta kysytään.
– Ihmiset tykkäävät puhua itsestään, Berg muistuttaa.
Miten uutta ihmistä uskaltaisi lähestyä, jos ei koe olevansa puhetaituri? Bergin mielestä kannattaa astua epämukavuusalueelle, mutta kunnioittaa samalla persoonallisuuttaan. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei introvertti ihminen yritä väkisin muuttua ulospäin suuntautuneeksi vitsiniekaksi.
– Ei ole realistista vaatia, että pitäisi muuttua ulospäin suuntautuneeksi. On parempi hyväksyä omat piirteensä ja oppia tulemaan toimeen niiden kanssa kuin yrittää muuttua väkisin, Berg sanoo.
Jos kokee olevansa muiden seurassa jotenkin vääränlainen tai pelkää puhua, kannattaa miettiä, mistä se johtuu. Kuvittelenko, että muut pitävät minua huonona ja tyhmänä? Mikä minua estää puhumasta? Pelkäänkö, että minulle nauretaan? Enkö pidä mielipidettäni riittävän tärkeänä?
– Oikeasti ihmiset ovat hyviä ymmärtämään toistensa erilaisuutta, Berg sanoo.
Ulospäin suuntautuneisuus johtuu osittain geeneistä, osittain elämänkokemuksesta. Millainen elämänkokemus tekee ihmisestä bilehileen, millainen vetäytyvän introvertin, sitä tutkimus ei ole vielä kertonut.
Sosiaaliset suhteet jakautuvat eri kerroksiin. Ydinpiirissä on tilaa noin viidelle ihmiselle. Heihin kuuluvat usein puoliso, omat lapset ja läheisimmät ystävät tai sukulaiset. Heidän kanssaan olemme tekemisissä päivittäin. He tietävät suunnilleen kaikki asiamme.
– Aikuisella tämä ydinkerros on usein ”täynnä”, mutta ydinpiiriin voi tulla muutoksia esimerkiksi eron tai kuoleman takia.
Seuraavaan kerrokseen mahtuu suunnilleen 15 ihmistä. Tässä piirissä monella on tilaa aikuisenakin ja siksi ystävystymiseen on hyvät mahdollisuudet.
Moni solmii ystävyys- ja kaverisuhteita kuitenkin eniten lapsuudessa ja nuoruudessa. Syy on käytännöllinen: silloin niille on tilaa ja menemme ryhmiin, joissa tapaamme muita.
– Nuorille on olennaista harjoitella sosiaalisia suhteita keskenään, Berg kertoo.
Ystävystyminen ei onnistu aina ensimmäisen ihmisen kanssa, mutta toisen tai kolmannen kohdalla saattaa napata. Jos ensimmäinen torjuu tutustumisen, ei kannata ajatella, että itsessä on jotain vikaa. Ehkä hänen elämässään ei ole juuri nyt tilaa uudelle kaverille tai ehkä teillä ei vaan synkannut.
Jonkun toisen elämässä on varmasti aukko, jonka voit täyttää.
– Ihmiset ovat usein ystävällisiä, kun itse on ystävällinen. Lähestymiseen saa harvoin supernegatiivisen vastauksen, Berg muistuttaa.
Missä merkeissä sinun olisi luontevaa tutustua uuteen kaveriin?
Teksti Emmi Oksanen
