Raskauspahoinvointia tutkiva bioanalyytikko Miina Nurmi vastaa neljään väitteeseen.
Totta. Kun vatsassa kasvaa tyttö, äidin veressä on enemmän istukkahormonia. Tyttöä odottavat voivat keskimääräisesti enemmän pahoin kuin poikaa odottavat.
Tutkimuksessamme hyperemeesistä kärsivistä 55 prosenttia synnytti tytön ja 45 prosenttia pojan. Hyperemeesi tarkoittaa sairaalaan vievää rajua pahoinvointia.
Osin tarua. Moni on kuullut tämän fraasin. Kukoistus koittaa tavallisesti keskiraskauden aikaan. Pahoinvointi on silloin enemmistöllä ohi ja loppuraskauden mahdolliset liitoskivut ja muut vasta edessä.
Tarua. Puhekielessä aamupahoinvointi on tavallisempi sana kuin raskauspahoinvointi. Yli 80 prosenttia voi kuitenkin pahoin myös muulloin kuin aamulla. Yöllä oksentaa harva, mutta moni oksentaa pitkin päivää.
Osin totta. Alkuraskaudessa sikiön kehityksestä ei tarvitse olla huolissaan. Ihmisen alku on pippurin kokoinen ja hän ottaa sen energian, mikä on tarpeen.
Foolihappo voi olla ainoa, josta voi tulla pula, jos oksentelu jatkuu pitkään. Siksi B-ryhmän vitamiinit ovat tärkeitä. Jos mikään ei pysy sisällä, vitaminoitujen vesipullojen vedestä voi tehdä jääpaloja ja imeskellä niitä. Neste imeytyy paremmin kuin vitamiinipillerit, jotka imeytyvät vasta pitkällä ohutsuolessa.
Hyperemeesistä kärsivien vauvat ovat keskimääräistä pienempiä, mutta heidän Apgar-pisteensä eivät poikkea keskiarvosta.
Lue lisää: Yhdeksän kuukauden yrjö
