Suolistosyövät yleistyvät nopeasti – oireet salakavalia

Suolistosyövät ovat yleistyneet viime vuosikymmeninä selvästi. Nykyään ne ovat Suomen kolmanneksi yleisin syöpätyyppi rinta- ja eturauhassyöpien jälkeen. Uusia paksu- ja peräsuolisyöpiä todetaan vuosittain yli 3 000.

Yksi selitys suolistosyöpien yleistymiseen on se, että elämme koko ajan aiempaa vanhemmiksi. Kun elää vanhaksi, ehtii sairastua syöpään kerran tai useamminkin. Yli 60 prosenttia suomalaisista suolistosyöpiin sairastuneista on yli 60-vuotiaita. Vuonna 2015 syntyneen suomalaisen tytön elinajanodote oli 84,1 vuotta ja pojan 78,5 vuotta.

Jos kyseessä on pinnallinen syöpä, joka ei ole levinnyt paikallisiin imusolmukkeisiin tai lähettänyt kaukoetäpesäkkeitä, ennuste on hyvä ja suurin osa potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua. Potilaiden kokonaisennuste on viime vuosina parantunut. Yli 60 prosenttia potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua syövän löytymisestä.

Suolistosyöpien riskiin voi vaikuttaa elintavoillaan. Runsas punaisen lihan syöminen ja alkoholin juominen, vähäinen kuitujen syöminen ja liikunta sekä ylipaino ja tupakointi liittyvät kohonneeseen sairastumisriskiin. Elintavat selittävät todennäköisesti kolmasosan suolistosyövistä.

Toinen kolmasosa selittyy tulehduksellisilla suolistosairauksilla ja perintö-tekijöillä. Jos suvussa esiintyy paksusuolen polyyppitautia tai periytyvää ei-polypoottista suolistosyöpää, eli Lynchin syndroomaa, ne lisäävät riskiä sairastua suolistosyöpiin. Samoin tulehdukselliset suolistosairaudet eli haavainen paksusuolentulehdus ja Crohnin tauti.

Yhden kolmasosan syy on tuntematon.

–  Luultavasti ympäristötekijöillä on vaikutusta myös erilaisten syöpien synnyssä, sanoo syöpälääkäri Eija Korkeila Tyksistä.

Kun ihminen muuttaa länsimaihin ja omaksuu paikalliset elintavat, suolistosyöpäriski kohoaa.

Suolistosyövät yleistyvät erityisesti länsimaissa. Eniten niitä todetaan tällä hetkellä Australiassa, Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Suomessa suolistosyöpiä on suunnilleen yhtä paljon kuin muissa Pohjoismaissa.

Esimerkiksi Afrikassa ja Intiassa ihmisten riski sairastua suolistosyöpään on alhaisempi kuin länsimaissa. Tosin, kun ihminen muuttaa länsimaihin ja omaksuu paikalliset elintavat, suolistosyöpäriski kohoaa.

– Esimerkiksi Suomea ja Intiaa ei voi kuitenkaan verrata suoraan toisiinsa. Suomalaiset elävät vanhemmiksi kuin intialaiset ja ehtivät myös siksi sairastua syöpiin. Intiassa tapauksia ei ehkä myöskään rekisteröidä yhtä systemaattisesti. Suomessa on ollut syöpärekisteri 1950-luvulta lähtien, Eija Korkeila huomauttaa.

Suolistosyöpien oireet voivat olla salakavalia ja vaihtelevia. Ne saattavat alkaa vähitellen ja hävitä välillä. Ihmiset voivat olla myös liian häveliäitä kertomaan vatsan ongelmista. Hoitoa auttaisi, jos syövät löydettäisiin nykyistä aiemmin.

Eija Korkeila kehottaa hoitajia kysymään iäkkäiltä potilailta vatsan toiminnasta.

– Toimiiko ulostaminen ja virtsaaminen ja onko paino pysynyt? Ne voisivat kuulua ikääntyneiden peruskysymyksiin. Jos potilaalla on väsymystä tai epämääräisiä yleisoireita, kannattaa kysyä suolen toiminnasta.

Jos hoitajan hälytyskellot soivat, on syytä kannustaa potilasta lääkärin vastaanotolle.

Suolisto kannattaa tutkia, jos potilaalla on anemia, verta ulosteessa ja alhainen hemoglobiini. Vaikka potilaalla olisi todettu peräpukamat, tähystystutkimus on yleensä tarpeen.

– Jos hoitajan hälytyskellot soivat, on syytä kannustaa potilasta lääkärin vastaanotolle. Potilasta kannattaa myös kannustaa osallistumaan seulontaan, jos saa siihen kutsun. Ajoissa löytyvä syöpä on todennäköisesti hoidettavissa, Korkeila sanoo.

Jos suolistosyöpään sairastunut on huolissaan jälkeläisten kohonneesta syöpäriskistä, hän voi saada neuvontaa syöpäyhdistyksestä ja tarvittaessa lähetteen perinnöllisyyslääkärille mahdollisen alttiuden selvittämiseksi.

Hoitajien ja muiden tehyläisten ammattilaisten kannattaa neuvoa potilaita terveellisiin elintapoihin, sillä ne ehkäisevät sekä syöpiä että sydän- ja verisuonitauteja.

Eija Korkeilan mielestä suolistosyövistä ei tarvitse puhua välttämättä erikseen, mutta kaikkia voi kannustaa pysymään liikkeellä sekä syömään terveellisesti ja monipuolisesti. Esimerkiksi punaisen lihan syömistä kannattaa vähentää, alkoholia välttää ja tupakointi lopettaa.

– Syöpäkasvaimen molekyylibiologiasta tulee jatkuvasti uutta tietoa. Ravitsemusta ja elintapoja on kuitenkin vaikea tutkia. Pitkäaikaisten seurantatutkimusten toteuttaminen veisi useita vuosikymmeniä, mutta suurin osa ihmisistä ei elä samalla tavalla niin pitkään.

Hoito kehittyy jatkuvasti. Suolisto-syöpä todetaan peräsuolen ja paksusuolen tähystyksessä, jossa otetaan koepala epäilyttävästä suolen seinämän muutoksesta.

Hoitosuunnitelmia pohditaan moniammatillisissa tiimeissä, joihin osallistuvat radiologi, kirurgeja, patologi, syöpälääkäreitä, sädehoitolääkäreitä ja vastuuhoitajia.

Paikallinen suolistosyöpä pyritään aina leikkaamaan. Leikkausta edeltävien tutkimusten ja leikkauslöydösten perusteella arvioidaan, miten syvälle kasvain on kasvanut ja onko se esimerkiksi levinnyt imusolmukkeisiin.

Peräsuolisyövän levinneisyyden selvittelemiseksi tehdään vartalon tietokonetomografiatutkimus ja peräsuolen magneettikuvaus. Lisäksi kirurgi tutkii paikallistilanteen. Arvioiden perusteella annetaan usein lyhyt sädehoito ja potilas leikataan sädehoitoa seuraavalla viikolla.

Osa levinneistä taudeista on aggressiivisia, osa rauhallisempia. Jos taudinkulku on rauhallinen, potilas voi elää levinneenkin syövän kanssa jopa vuosia. Välillä on hoitojaksoja ja välillä hoidon kevennyksiä tai tauotuksia.

Teksti Emmi Oksanen