Kätilöt olivat edelläkävijöitä käsihygieniassa.
Alkoholi on yleisin käsihuuhteiden vaikuttava aine ja yhä suositeltavin. Muitakin vaihtoehtoja on. Vaikuttavana aineena käytetään muun muassa kvaternäärisiä ammoniumyhdisteitä, klooriheksidiinia, maitohappoa ja hopeayhdisteitä. BHMB ja PHMG ovat käsihuuhteissa EU-alueella kiellettyjä, koska ne ärsyttävät hengitysteitä ja allergisoivat. Alkoholittomista huuhteista puuttuvat pitkäaikaiset käyttökokemukset ja laajat tutkimukset todellisissa olosuhteissa.
Käsihygienian tarkoitus on estää infektiot. WHO:n mukaan terveydenhuollossa parhaat keinot siihen ovat käsien pesu vedellä ja saippualla sekä alkoholipohjaisen käsihuuhteen käyttö. Käsiä pitää desinfektoida vähintään 20–30 sekuntia. Puutteellinen käsihygienia on arkea: akuuttiyksiköissä desinfektointi on puutteellista jopa joka toisella kerralla.
Käsihuuhde käy testistä: kirvely kielii ihovaurioista. Alkoholipohjaista huuhdetta suositellaan silti myös atoopikoille. Vaikka aluksi kirvelisi, se ei ole vaarallista. Se kertoo ihon syvemmissä kerroksissa olevien kipureseptorien reagoinnista, ja kirvely loppuu parissa päivässä. Huuhteen hoitavat aineet muovaavat sarveissolukon pintakerroksia ja reitit kipureseptoreihin sulkeutuvat. Alkoholi kuivattaa, mutta huuhteen glyseroli kosteuttaa.
Mitä paremmin käsidesiä on saatavilla, sen hanakammin sitä käytetään. Toisaalta käsihuuhteen alkoholi houkuttelee myös väärinkäyttäjiä. Yksi ratkaisu on kuljettaa käsihuuhdepulloa työasun taskussa.
Alkoholittomia käsihuuhteita on kokeiltu Suomessa monessa paikassa. Niiden haittapuoliin kuuluu, että ne kuivuvat alkoholillisia hitaammin. Kostein käsin ei voi koskea potilaaseen tai pukea suojakäsineitä.
Käsihygienian historia alkaa 1840-luvun Wienistä. Lääkäri Ignaz Philipp Semmelweis osoitti, että äitien lapsivuodekuolleisuus pieneni 12 prosentista kolmeen prosenttiin, kun lääkärit ja kandit desinfioivat kätensä kloorivedellä. Kätilöiden hoitamalla osastolla lapsivuodekuolleisuus oli alhainen, mutta lääkäreiden ja kandien pyörittämällä osastolla korkea. Semmelweis päätteli, että ruumiinavauksissa opiskelijoiden käsiin päätyi ”kuoleman partikkeleita”.
Asiantuntijana kliinisen hoitotyön asiantuntija Heli Heikkinen Siun sotesta.
