Klassinen selkärankareuma alkaa miehillä usein armeijan aikoihin tai ainakin alle 45-vuotiaana. Se kuuluu niin sanottujen aksiaalisten spondylartriittien tautiryhmään, johon kuuluvat muun muassa nivelpsoriaasi ja suolistotulehdukset. Ne voivat alkaa myöhemminkin, ja myös silmän värikalvontulehdus on yleinen. Oireet liittyvät elimistön systeemiseen tulehdustilaan.
Selkärankareumaa ja aksiaalista spondylartriittia sairastaa Suomessa 15 000–40 000 ihmistä. Miehet tarvitsevat naisia enemmän sairaalahoitoa ja kuntoutusta. Hoitamattomana tauti jäykistää selän, kun nikamien väliin kehittyy luusiltoja.
Vuosien kuluessa selkä voi jumittua toiminnallisesti huonoon asentoon, luutuneeksi ”bamburangaksi”. Ryhti voi olla niin kumarassa, ettei potilas pysty katsomaan eteensä. Nykyajan hoidolla tämä on kuitenkin erittäin harvinaista.
Spondylartriitti pyritään löytämään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Hoito on syytä aloittaa nopeasti, jotta taudin kulkuun voidaan vaikuttaa ja selkärangan virheasennot estää. Spondylartriitti diagnosoidaan, kun alle 45 vuoden iässä alkanut selkäkipu on jatkunut vähintään kolme kuukautta ja röntgen- tai magneettikuvissa on nähtävissä risti- ja suoliluun välisen nivelen tulehdus eli sakroiliitti.
Diagnoosia tehtäessä kartoitetaan myös muut tulehdussairaudet ja selvitetään, onko potilaalla HLA-B27-kudostyyppiä. Tärkeä diagnoosia tukeva seikka on se, että tulehduskipulääkkeet auttavat kipuihin. HLA-B27-kudostyyppiä löydetään 95 prosentilla sairastuneista. Kudostyyppiä on 15 prosentilla suomalaisista, mutta valtaosa heistä ei sairastu silti reumatautiin.
Entisten New York -kriteereiden mukaan tarvittiin röntgenkuvissa havaittavia sakroiliitteja. Nykyisten kriteereiden mukaan röntgenlöydöksiä ei tarvita. Varhaisvaiheen ja alle 35-vuotiaiden kuvantamisessa käytetään MRI-tutkimusta. Siinä voidaan havaita luuödeema, joka on merkki tulehduksesta.
Ennen taudin diagnosoimiseen kului kuudesta kahdeksaan vuotta ensioireista. Nykyään diagnoosin päästään magneettikuvauksen ansiosta huomattavasti aikaisemmin.
Lääkehoitoa suunniteltaessa on huomioitava potilaan muut tulehdusvaivat. Yleensä aloitetaan tulehduskipulääkkeillä. Ne voivat aiheuttaa yläsuoliston oireita, joten potilas aloittaa yleensä myös vatsan limakalvoa suojaavan lääkityksen.
Jos tulehduskipulääkkeet eivät parissa kuukaudessa auta, siirrytään varsinaisiin antireumalääkkeisiin. Jos on vain rangan tulehdusoireita, valitaan tavallisimmin sulfasalatsiini. Metotreksaattia käytetään, jos on myös niveltulehduksia. Antireumalääkkeet voivat aiheuttaa muutoksia verenkuvaan ja maksa-arvoihin, minkä vuoksi verenkuvaa seurataan säännöllisesti.
Kolmanteen lääkeryhmään kuuluvat biologiset reumalääkkeet, joilla reumatulehdusta pyritään rauhoittamaan tai estämään solutasolla. Biologiset lääkkeet voivat lisätä muun muassa virus- ja bakteeritulehduksia. Lääkkeet altistavat virtsatie-, hammasjuuri- ja poskiontelotulehduksille. Tulehdukset on hoidettava kunnolla, ja potilaille suositellaan myös influenssa- ja keuhkokuumerokotuksia.
Ryhtiä tukeva voimistelu ja muu liikunta on selkärankareumaa sairastavalle tärkeää, sillä lihasten aineenvaihdunnan tehostuminen auttaa kipuun. Vesiliikunta sopii hyvin, samoin pilates ja hiihto.
Liikunnan ansiosta puolet sairastuneista selviää ilman säännöllistä reumalääkitystä.
– Yleensä potilaat tekevät kaikkensa pysyäkseen kunnossa. Perusterveydenhuollossa potilaita kannattaa kuitenkin muistuttaa liikunnallisesta aktiivisuudesta ja lääkkeiden käytöstä, Riitta Luosujärvi toteaa.
Perimmäistä syytä tulehduksellisen selkäsairauden puhkeamiseen ei tunneta. Laukaisevana tekijänä voivat olla monet infektiotaudit, kuten salmonella- tai kampylobakteerin aiheuttama turistiripuli tai esimerkiksi klamydian aiheuttamat keuhko- ja sukupuolielinten tulehdukset.
– Diagnoosi ei tule kaikille potilaalle sokkina. Moni on lukenut ennen erikoissairaanhoitoon pääsyä tietoa netistä, ja yleensä suvussa ollut vastaavaa vaivaa. Toki kroonisen sairauden hyväksyminen vaatii aina aikaa, Luosujärvi sanoo.
Selkärankareuman ennuste on useimmiten hyvä. Tauti ei parane koskaan, mutta 40 ikävuoden jälkeen se yleensä laantuu. Saattaa kulua vuosiakin, ettei tauti ilmoita itsestään.
Lähteenä myös: Selkärankareuma ja aksiaalinen spondylartriitti – perustietoa sairastuneille, heidän läheisilleen ja terveydenhuollon ammattilaisille, Suomen Reumaliitto ry.
Tulehduksellisen selkäsairauden piirteitä
-
Selkä on kipeä levossa tai aamuyöllä. Vaiva kestää yli kolme kuukautta.
-
Oireet alkavat vähitellen alle 40-vuotiaana.
-
Liikkuminen helpottaa oireita.
-
Pakaraan heijastuva ristiselän kipu herättää aamuöisin.
-
Selkä on jäykkä levon ja istumisen jälkeen.
-
Tulehduskipulääke auttaa särkyyn.
Teksti Maija Joutjärvi
Julkaistu Tehy-lehdessä 4/2015
