Asian selvittelyssä kannattaa kääntyä SI-ongelmiin perehtyneen toimintaterapeutin puoleen, toteavat Metropolian toimintaterapian lehtori Mira Lönnqvist ja kouluttaja, toimintaterapeutti Heta Salmenperä. Toimintaterapeutin tutkimusta tarvitaan, jotta voidaan arvioida, onko kyse SI-ongelmasta vai jostakin muusta. Vauva voi itkeä vaikka refluksia tai isompi lapsi oireilla koulukiusaamista.
Tyypillistä on, että SI-ongelmat aiheuttavat päiväkodissa hankaluutta siirtymissä, pukemisessa ja leikissä muiden kanssa. Motoristen taitojen kuten pyöräilyn tai saksilla leikkaamisen oppiminen voi olla työlästä. Liikkeeseen yliherkästi reagoiva lapsi saattaa olla suhteettoman peloissaan jalkojen irrotessa maasta. Voi olla, että lapsi ei mielellään kiipeile, keinu, laske liukumäkeä tai kulje portaita.
Toisaalta joku voi hakea poikkeuksellisen paljon erilaisia aistimuksia ja olla altis tapaturmille.
SI-ongelmaa voi olla laajasti aistimusten käsittelyssä, jolloin se vaikeuttaa merkittävästi arkea ja uuden oppimista, mutta se voi olla myös kapea-alainen ja ilmetä vaikka tuntoyliherkkyytenä.
Helpoiten päiväkodeissa ja kouluissa huomataan lapset, jotka protestoivat äänekkäästi tai reagoivat aggressiivisesti esimerkiksi lyömällä. Toisaalta lapsi voi olla SI-ongelmien vuoksi myös passiivinen ja vetäytyvä. Tunteet saattavat purkautua vasta turvallisessa ympäristössä kotona.
Syömisessä ovat mukana kaikki aistit, mikä voi tarkoittaa SI-ongelmaiselle vaikeuksia: Ruoka saattaa olla epäilyttävän väristä tai tuoksuista. Lasta voi häiritä myös se, että hän kuulee puremisensa äänet. Tuntoaistimuskin muuttuu pureskeltaessa. Hienomotoriikkaa tarvitaan puolestaan siinä, että kieli osaa kuljettaa ruokaa eteenpäin – ja motoriikkaa pelkästään jo istumisessa ja aterimien käsittelyssä.
Lapsi voi olla SI-ongelmien vuoksi myös passiivinen ja vetäytyvä.
Isompi lapsi saattaa osata sanoa itsekin, mikä häntä helpottaisi. Joskus voi auttaa, että lautaselle laitetaan kastike ja perunat erikseen. Jos pukeminen on vaikeaa, auttaa, jos sen saa tehdä rauhassa vaikka ennen muita. Päiväkodin arjessa auttaa usein ennakointi ja ymmärrys. Hoputus ja siedätys usein vain pahentavat tilannetta.
”Monessa päiväkodissa on mietitty loistavasti keinoja auttaa lasta. Aina ei vaan tunnisteta, mitä kaikkea on jo tehty. Hyvät keinot olisi tärkeää saada johdonmukaisesti käyttöön lapsen hyväksi”, sanoo Mira Lönnqvist.
”Asenne on tärkeä. Että päiväkodin aikuinen on kiinnostunut, mikä ongelma lapsella on, vaikka lapsia on paljon ja kiirettä riittää. Lapsi tarvitsee ymmärrystä ja aikuisen apua tunteiden säätelyssä.”
Aistitiedon käsittelyn ongelmia on arvioitu olevan 5–10 prosentilla väestöstä. Ongelmat ovat ikätovereita yleisempiä lapsilla, joilla on neuropsykiatrisia ongelmia kuten ADHD tai autismikirjon häiriö. Myös keskosilla SI-ongelmat ovat tavallista yleisempiä.
SI-ongelmiin viitataan ADHD:n Käypä hoito -suosituksissa, ja niistä puhutaan myös autismin diagnoosikriteereissä. SI-ongelmille ei ole kuitenkaan Suomessa omaa diagnoosinumeroa.
SI-ongelmat saattavat masentaa lasta ja vaikuttaa itsetuntoon, koska jo pieni osaa verrata itseään muihin ja huomaa, että asiat menevät häneltä usein pieleen.
”Ominaisuuksista olisi puhuttava arvostavasti. Sanoa vaikka, että huomaat kaiken kuten Supermies. Monen on vaikea kuvitella, miltä vaikka patterin napsunta voi aistiyliherkästä tuntua. Lasta pitää uskoa”, sanoo Heta Salmenperä.
Yksilöllinen SI-terapia on monille lapsille ensiarvoisen tärkeää, jotta lapsi oppii jäsentämään ympäristön ja oman kehonsa viestejä tarkoituksenmukaisesti. SI-terapiaa voi toteuttaa sensorisen integraation teorian ja terapian erikoistumiskoulutuksen käynyt terapeutti. Se toteutetaan perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon palveluna tai Kelan vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena.
”Terapia näyttää ulospäin leikiltä, mutta toimintaterapeutti tietää tarkalleen, mikä tavoite on”, sanoo Lönnqvist. Terapia on usein toimintaterapiaa, mutta joskus myös fysioterapiaa.
SI-ongelmien toteamiseen on normitettu testi, jonka lisäksi tarvitaan tietoa lapsen toiminnasta eri tilanteissa ja ympäristöissä. Tarkka ongelman määrittely on edellytys terapian vaikuttavuudelle.
”Joskus palkitsevinta on puhua tutkimuksen tuloksista vanhempien kanssa. Asiat saavat nimiä ja ymmärrys lisääntyy. Arkeen saadaan uusia keinoja. Sillä on iso merkitys”, Salmenperä sanoo.
Lisää tietoa: Sensorisen integraation terapian yhdistys, Mielenterveystalo
Monenlaisia pulmia
- Aistitiedon käsittelyn ongelmat voivat näyttäytyä käyttäytymisen hallinnan vaikeuksina sekä ongelmina vireystilan ja tarkkaavuuden säätelyssä, esimerkiksi keskittymisvaikeutena, yliaktiivisuutena, impulsiivisuutena ja vetäytyvänä käytöksenä.
- SI-ongelmasta voivat kieliä myös tunne-elämän vaikeudet, kuten voimakas ärtyvyys, rauhoittumisvaikeudet, heikko itsetunto ja minäkuva sekä turhautumisherkkyys.
- Lapsella saattaa olla oppimisvaikeuksia kuten vaikeuksia noudattaa ohjeita ja oppia uusia taitoja.
- Pulmat sosiaalisissa taidoissa voivat vaikeuttaa ystävyyssuhteiden luomista, ryhmätilanteiden sietämistä ja leikkimään oppimista.
- Tavallisia ovat myös ongelmat karkea-, hieno- ja visuomotoristen valmiuksien ja taitojen oppimisessa. Tällaiset vaikeudet voivat näkyä kömpelyytenä liikunnassa ja vaikeuksina oppia kädentaitoja ja piirtämistä.
- Sanojen ymmärtäminen ja niiden tuotto edellyttää usean eri aistijärjestelmän integraatiota. Siksi häiriö löydetään usein puheen kehityksen ongelmien, viivästyneen puheen tuoton tai puheen ymmärtämisen ongelmien yhteydessä.
Lähde: Mielenterveystalo
Lue lisää:
Nepsy-hoitaja auttaa, kun arki lapsen kanssa on säätämistä ja sählinkiä
