Konstit on monet, kun tavoitteena on ehkäistä puutiaisen välittämiä tauteja.
Puutiaiset levittävät viruksia ja bakteereita, ja niiden välityksellä voi saada esimerkiksi puutiaisaivotulehduksen (TBE) ja borrelioosin. Vain TBE:ltä voi suojautua rokotteella. Rokote ei estä punkkia tarttumasta ihoon. TBE tarttuu heti punkin purtua. Nopea punkin poisto pienentää borrelioosin riskiä.
Permetriiniä sisältävien punkkikarkotteiden käyttö vähentää punkkien tarttumista ihoon. Markkinoilta löytyy sillä käsiteltyjä vaatteita. Permetriinisumutteella voi käsitellä itse kengät, sukat ja housunpuntit ulkoa päin. Käsittely on hyvä tehdä ulkona.
Metsäretken jälkeen kannattaa mennä suihkuun. Vaatteet voi pyöräyttää kuumassa kuivausrummussa, silittää tai pestä 60 asteessa, jolloin mahdolliset punkit tuhoutuvat. Vaatteissa vipeltäviä punkkeja ei silmillä erota: verta imemättömät toukat ja nymfit ovat vain yhdestä kahteen millimetrin kokoisia.
Ulkona liikkuville ihmisille ja lemmikeille on syytä tehdä punkkisyyni ainakin iltaisin. Selkäpuolen katsastuksessa tarvitaan toista ihmistä tai peiliä. Punkkisyyni on paikallaan, kunnes maa on jäätynyt.
Punkki irtoaa iholta teräväkärkisillä pinseteillä vetämällä. Pinsettejä ei kierretä, sillä kierrettäessä punkin suuosa voi jäädä ihoon kiinni. Pistoskohta desinfioidaan. Puremakohdasta voi napata kännykkäkuvan mahdollisten ihomuutosten seurantaa varten. Verta imeneen punkin borreliakantajuuden voi testata apteekista saatavalla testillä. Kaikki asiantuntijat eivät kannata testausta.
Iholta irrotettu punkki kannattaa hävittää, jotta estetään uusien munien ja uusien punkkien kehittyminen. Osa asiantuntijoista suosittelee punkin hävittämistä polttamalla. Osa pitää sitä liioitteluna ja vetää paperin välissä litistämänsä punkin vessanpöntöstä alas.
Asiantuntijana terveystieteiden tohtori Soile Juvonen
