Punaista lihaa ja nyhtökauraa – 7 faktaa proteiineista

Tuleeko rypsipuristeesta seuraava trendiproteiini?

Kuvateksti
Suomalaisten olisi hyvä lisätä erityisesti palkokasvien syöntiä. Kuva iStock.

1. Lapset ja vanhukset tarvitsevat enemmän

Proteiinin fysiologinen tarve riippuu iästä. Lapset tarvitsevat enemmän proteiinia kuin aikuiset ja yli 65-vuotiaat enemmän kuin työikäiset. Suomalaiset saavat keskimäärin 17 prosenttia energiastaan proteiineista.

2. Punaista lihaa kannattaa vähentää, palkokasveja lisätä

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Punaisen lihan osuutta ei pidä lisätä, koska se lisää suolistosyövän ja diabeteksen riskiä. Suomalaisten olisi hyvä lisätä erityisesti palkokasvien syöntiä.

3. Proteiinin laatu vaihtelee

Kaikki proteiini ei ole ravitsemusmielessä yhtä hyvää. Tämä johtuu erilaisesta aminohappokoostumuksesta. Proteiinit pilkkoutuvat ruoansulatuksessa aminohapoiksi, joita on kaksikymmentä erilaista. Aikuinen tarvitsee ruoastaan oikeassa suhteessa yhdeksää aminohappoa. Loput elimistö voi rakentaa hiiltä ja typpeä sisältävistä yhdisteistä.

4. Kasvikunnan aminohapot täydentävät toisiaan

Sekasyöjät saavat helposti riittävästi proteiinia. Vegetaristit ja vegaanit joutuvat suunnittelemaan syömisiään tarkemmin. Pavut ja herneet ovat hyviä proteiininlähteitä. Kasvikunnan aminohapot täydentävät toisiaan, joten täysjyväviljoja ja palkokasveja kannattaa syödä monipuolisesti.

5. Liikaakin voi saada

Jos ihminen saa liikaa proteiinia, maksa ja munuaiset ovat kovilla.

6. Rypsipuristeesta seuraava nyhtökaura?

Rypsissä on hyvä aminohappokoostumus, mutta toistaiseksi ihminen käyttää sitä vain öljynä. Puriste olisi syömäkelpoista, mutta se maistuu pahalta. Jos elintarviketeollisuus onnistuu ratkaisemaan makuongelman, rypsipuristeesta saattaa tulla seuraava nyhtökaura.

7. Markkinointiväitteet lupaavat liikoja

Aminohappoihin liittyy paljon uskomuksia, joita ravintolisäteollisuus hyödyntää markkinoinnissa. Esimerkiksi arginiinin on esitetty parantavan sydänterveyttä. Vaikutusta ei ole todistettu tieteellisesti.

Lähteet: Tutkija Anne-Maria Pajari, Scenoprot-tutkimus ja Terveyskirjasto