2. Jännittäminen kuuluu asiaan
Lapselle tulee kertoa, että jännittäminen kuuluu elämään eikä siitä tarvitse pyrkiä eroon. Se virittää mielen ja voi auttaa yltämään parhaimpaansa. Jännittäminen on merkki siitä, että pidämme asiaa tärkeänä. Jännittävistä tilanteista selviäminen lisää itseluottamusta.
3. Tunne tarvitsee nimen
Jännittäminen tuntuu kehossa. Tunne on vähemmän pelottava, kun siihen tutustuu tarkemmin. Kutittaako jännitys varpaita, vai majaileeko se vatsassa? Aikuisen tehtävänä on nimetä lapsen kokema tunne. Kun tunteella on nimi, se on helpompi hyväksyä.
4. Tuttu lelu tuo turvaa
Jännittämisestä tulee turvaton olo. Tuttu lelu, aikuisen kädestä kiinni pitäminen ja oman mielipaikan ajatteleminen tuovat turvaa. Ajatusten siirtäminen lempipaikkaan helpottuu, jos keskittyy vaikka näpertelemään omaa korua. Kun keho rentoutuu, mieli seuraa perässä. Rauhallinen hengitys ja oman käden tasainen silittely rauhoittavat kehoa.
5. Ennakointi auttaa
Jännittäviä tilanteita voi kuvitella ja harjoitella ennakkoon. Kun tietää tulevasta, voi harjoitella toimintakeinoja sen varalle. Lapsen tulee saada luottaa siihen, että aikuinen auttaa vaikeassa tilanteessa. Aikuinen ei voi estää epäonnistumisia, mutta hän voi auttaa sietämään pettymystä paremmin.
Teksti Virve Järvinen
Lue lisää:
Alaluokkalainen tarvitsee paljon luppoaikaa
Tuhannet lapset hoivaavat sairaita vanhempiaan – ”Kukaan ei kysy, mitä he ajattelevat”