”Uniapnea on yleisintä keski-ikäisillä ja heistä valtaosa on ylipainoisia. Toinen merkittävä asia on se, että tietoisuus sairaudesta on lisääntynyt, minkä vuoksi uniapneaa osataan epäillä paremmin ja entistä useampi päätyy hoidon piiriin”, Aro kertoo.
Kuorsauksen puute ei poissulje uniapneaa.
Useimmiten kyse on obstruktiivisesta uniapneasta. Siinä hengitysilmavirtaus rajoittuu tai estyy ylähengitysteiden unenaikaisen ahtautumisen vuoksi. Ahtautumisen riski kasvaa, jos leuan ja kaulan ympärillä on runsaasti rasvaa ja kudosta. Ylimääräinen massa tällä alueella voi painaa hengitysteitä ja kieltä.
Joillakin hengitys on rajoittunutta rakenteellisen poikkeaman takia. Näitä ovat nenän tukos, matala ja roikkuva pehmeä kitalaki, suurentuneet nielurisat sekä pieni leuka, johon yhdistyy ylipurentaa.
Uniapnealla on myös harvinaisempi muoto: sentraalinen uniapnea. Siinä hengitystiet eivät ole tukossa, mutta aivot lakkaavat lähettämästä signaaleja hengityslihaksille unen aikana, minkä vuoksi hengitys pysähtyy.
Suurin osa uniapneaa sairastavista kuorsaa. Kuorsauksen puute ei kuitenkaan poissulje uniapneaa, Aro muistuttaa.
Tyyppioireistoon kuuluu myös päiväaikaista väsymystä, ärtyneisyyttä ja mielialahäiriöitä, unenaikaista levottomuutta sekä heräämistä useaan otteeseen yöllä. Herääminen on yleensä äkillistä ja siihen liittyy hengästymisen tai tukehtumisen tunne. Yön aikana voi hikoiluttaa ja vessareissuja saattaa kertyä useita.
Hoitamattomana uniapnea lisää merkittävästi riskiä diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin, aivohalvauksiin, masennukseen ja tapaturmiin. Uniapneaa sairastavista noin kolmella neljästä esiintyy diabetesta. Riski toimii molempiin suuntiin, eli myös diabeteksen seurauksena voi olla uniapneaa. Kohonnutta verenpainetta sairastavista yli neljänneksellä esiintyy uniapneaa.
Frontiers in Neuroscience -lehdessä julkaistu usean tutkimuksen katsaus kertoo, että unihäiriöt – kuten uniapnea – edistävät kognitiivista heikkenemistä ja Alzheimerin taudin kehittymistä. Viime vuonna Sleep-tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa puolestaan ilmeni, että aivoihin kertyvä haitallinen plakki alkaa muodostua ja levitä obstruktiivisessa uniapneassa samalla tavalla kuin Alzheimerin taudissa.
Taudin diagnoosi edellyttää siihen liittyviä oireita sekä laadukasta unirekisteröintiä. Se onnistuu kotioloissa laitteella, joka mittaa unenaikaisia hengitysliikkeitä, kuorsausta ja veren happipitoisuutta. Samalla saadaan tietoa katkoksiin yhdistyvistä nukkuma-asennoista sekä liikkumisesta nukkuessa.
Unirekisteröinti tulisi tehdä aina, kun herää pienikin epäily uniapnean mahdollisuudesta, Aro neuvoo. Lisäksi uniapnean todennäköisyyttä voi selvittää omatoimisesti muun muassa Stop-Bang-kyselytestillä.
”Jos esimerkiksi kumppani huolestuu yöllisistä hengityskatkoksista eikä puoliso itse usko tilannetta, voi olla aiheellista nauhoittaa kuorsausta, jotta tämä lähtisi lisätutkimuksiin. Tällaista ei kuitenkaan vaadita unirekisteröintitutkimukseen pääsyyn.”
Uniapneaan pitää puuttua aina jotenkin.
Unenaikaista hengityshäiriötä hoidetaan yleensä ylipainehengityslaitteella eli CPAP-laitteella. Se estää hengitysteiden kasaan painumisen unen aikana. Ensivaikutus voi olla häkellyttävän helpottava: kun yöllinen hengitys normalisoituu, päiväväsymys voi väistyä parissakin päivässä.
Aron vuonna 2020 julkaistussa väitöstutkimuksessa ilmeni, että hengityshäiriöstä johtuvat oireet kuten mielialan lasku, päiväaikainen väsymys ja unenlaatu korjaantuivat koehenkilöillä hyvin kolme vuotta kestäneessä CPAP-hoidossa. Sen sijaan ruokamieltymyksissä tai liikuntatottumuksissa ei tapahtunut muutosta.
CPAP-laite ei paranna uniapneaa, ja siksi sitä on ensiarvoisen tärkeää käyttää säännöllisesti.
”CPAPiin sopeutuminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Valitettavasti osa ei siihen koskaan totu. Yleensä alku on hankalaa ja vaatii kannustusta ja tukea.”
Kaikille CPAP-hoito ei ole välttämätön, mutta jotenkin uniapneaan pitää aina puuttua.
”Lievää uniapneaa voidaan hoitaa painonpudotuksella, välttämällä suolaa ja alkoholia, liikkumalla, lopettamalla tupakointi, hoitamalla allerginen nuha tai käyttämällä päivisin kompressiosukkia.”
Uniapnea leimautuu helposti ”miesten sairaudeksi”, koska heillä on uniapneadiagnooseja kaksi kertaa enemmän kuin naisilla.
Selitys löytyy biologiasta: estrogeenin ja keltarauhashormonin ansiosta ylähengitystiet pysyvät naisilla paremmin auki. Tämä hormonaalinen suojavaikutus kestää kuitenkin vain vaihdevuosiin asti. Sen jälkeen uniapneaa esiintyy naisilla yhtä paljon kuin miehillä. Vaihdevuosien aikaan naisten kuorsauskin yleistyy selvästi.
Naiset eivät kerro yhtä usein kuorsauksestaan.
Diagnostiset kriteerit ovat sukupuolesta riippumatta samat, mutta naisilla oirekuva on usein erilainen kuin miehillä tai he kertovat oireistaan toisenlaisilla sanoilla.
”Mies saattaa kertoa, että väsyttää, kun taas nainen kuvailee samaa oiretta siten, ettei saa aikaiseksi sitä, mitä pitäisi. Naiset eivät myöskään kerro yhtä usein kuorsauksestaan”, Aro sanoo.
”Naisten kuorsaus on myös usein pehmeämpää tai kehräävää, jolloin kumppani ei välttämättä häiriinny siitä ja asia ei tule esille.”
Naisten uniapneassa esiintyy usein enemmän hengityksen vaimenemaa, ei niinkään täydellistä hengityksen tukkeumaa. Myös vaimenema keskeyttää syvän unen ja uni pirstaloituu.
Osalla uniapnea on asentoriippuvaista. Näissä tapauksissa uniapneaa voidaan hoitaa estämällä selinmakuu esimerkiksi laittamalla tennispallo vyölaukkuun selän puolelle.
Jos potilaalla on takapurenta, hammaslääkäri voi tehdä uniapneakiskon. Joissain tapauksissa harkitaan leikkaushoitoa. Se voi tarkoittaa esimerkiksi nenän väliseinän suoristusta, suurien nielurisojen poistoa, leuansiirtoa tai laihdutusleikkausta.
CPAP-laitehoito poistaa oireet ja riskit hyvin.
Harvinaisempia hoitovaihtoehtoja ovat esimerkiksi sähköstimulaatiohoito, nielun alueen lihasjumppa ja tulevaisuudessa myös lääkehoito.
“Uniapnean hoito valitaan tulevaisuudessa yksilöllisesti, mutta nykyisin paras hoito keskivaikealle ja vaikealle uniapnealle on CPAP-laitehoito. Se poistaa oireet ja riskit hyvin.”
Teksti Lauri Seppälä
