Hyviä systemaattisia oirekyselyjä ovat Beckin masennusasteikko ja Montgomery-Åsbergin masennusasteikko, jotka löytyvät esimerkiksi depression Käypä hoito -suosituksesta.
Masennuksen diagnostiikka ja hoitokeinot ovat kehittyneet vuosien varrella hurjasti. 2000-luvulla tuli paljon uutta tietoa psykoterapioiden vaikuttavuudesta. Tutkimuksissa selvisi esimerkiksi, että psykoterapian teho on paras lievässä ja keskivaikeassa masennuksessa. Lievään masennukseen se voi auttaa viikoissa ja keskivaikeaan kuukausissa.
– Psykoterapeuttinen työskentely on lievässä masennuksessa usein nopein tapa avata ristiriitoja, Kampman toteaa.
Ajaltaan rajattu ja tavoitteiltaan kohdennettu psykoterapia on tutkimusten mukaan usein paras. Esimerkiksi puolen vuoden interpersoonallinen tai kognitiivinen psykoterapia voi olla parempi kuin kolmen vuoden psykoanalyysin kaltainen psykoterapia.
– On hyvä, että ihminen tietää, mikä terapian tavoite on ja kauanko se kestää. Istunnoilla on myös tietty rakenne. Tällainen terapia tukee ihmisen toimintakykyä.
Tavoitteellinen ja selkeästi kohdennettu terapia voi auttaa myös aloite- ja keskittymiskyvyttömyyteen ja muistivaikeuksiin, jotka kuuluvat masennuksen oireisiin.
Uusiutuminen on masennuksessa yleistä. Siksi masennusoireistakin kannattaa kysyä etenkin potilaalta, jolla on masennustaustaa.
Ensimmäiseen masennusjaksoon liittyy lähes aina jokin kriisi, kuten läheisen kuolema, työttömyys, avioero tai kova työstressi. Uusiutuvassa masennuksessa mitään selkeää laukaisevaa tekijää ei välttämättä ole.
Uusiutumisriski kasvaa, jos masennus on ollut vaikea, ihmisellä on muitakin mielenterveyden häiriöitä, päihdeongelmia, heikko tukiverkosto tai pitkään jatkunut vaikea elämäntilanne. Etukäteen on silti vaikea ennustaa, kenen masennus uusiutuu ja kenen ei.
Uusiutumisriski pitää ottaa huomioon masennuksen hoidossa. Toistuvassa masennuksessa terapian on hyvä keskittyä vaihtoehtoisten positiivisten ajattelumallien oppimiseen, jotta ihminen pystyisi vastustamaan masennukseen liittyviä ajatuskulkuja.
– Ihminen voi olla esimerkiksi hyvin ehdoton tai murehtia paljon. Jos tavoista oppii eroon, ihminen voi huomata, kuinka paljon tavat ovat rasittaneet.
Psykoterapiassa on hyvä analysoida syy-seuraussuhteita ja ristiriitoja, mutta esimerkiksi murehtijan terapia ei saisi olla kovaa vatvomista.
Säännöllinen päivärytmi, uni ja liikunta auttavat pitämään masennusalttiin mielialan hyvänä, mutta hyvien elintapojen ylläpitäminen on masentuneelle usein vaikeaa.
Lääkkeet ovat keskivaikean ja vaikean masennuksen keskeinen hoitokeino.
– Psykoterapia ei ole mahdollista esimerkiksi psykoottiselle potilaalle. Aluksi tarvitaan akuutti lääkehoito. Ensilinjan lääkkeet ovat serotoniinivaikutteisia. Monikanavalääkkeillä on serotoniinivaikutteisia lääkkeitä parempi teho vaikeassa masennuksessa.
Masennuksen lääkehoitoa arvostellaan paljon, mutta Olli Kampmanin mielestä lääkkeistä on paljon apua.
– Masennuksella on neurobiologinen tausta. Masentuneen aivokuvassa näkyy tiettyjä muutoksia. Lääkitys korjaa niitä.
Lääkityksellä varmistetaan, että masentunut toipuu. Siksi aloitettua masennuslääkitystä jatketaan puoli vuotta sen jälkeen, kun oireet ovat hävinneet. Pysyvä lääkitys voi olla paikallaan, jos masennusjaksoja kertyy kolme tai enemmän
Uusimpia masennuksen hoitokeinoja ovat stimulaatiohoidot. Ne ovat kehittyneet viime vuosina paljon aivokuvantamisen ja tietotekniikan kehityksen ansiosta.
– Nykyään voimme tutkia, missä kohtaa aivoja masennuksen aiheuttama poikkeama on ja stimuloida sitä kohtaa.
Stimulaatiohoidot ovat tarpeen, jos lääkkeet eivät auta.
– Stimulaatiohoitojen etuihin kuuluu, että vaikutukset tulevat heti. Lääkehoidossa vaikutukset tulevat kolmen viikon viiveellä.
Toisaalta joitakin ihmisiä lääkkeet auttavat paremmin kuin stimulaatiohoidot. Lääkkeistä on myös paljon enemmän tutkimusta kuin stimulaatiohoidoista.
Suurin ongelma masennuksen hoidossa on hoidon saatavuus.
Tutkimusten mukaan puolet potilaiden masennustiloista tunnistetaan perusterveydenhuollossa. Vaikka 70 prosenttia masentuneista on käyttänyt terveydenhuollon palveluja, masennusta ei ole läheskään aina tunnistettu eikä potilas ole ottanut asiaa itse esille.
– Erityisesti aikarajatun psykoterapian saatavuus on ongelma. Ihmiset joutuvat odottamaan hoitoa ja saatavuus vaihtelee paljon paikkakunnittain.
Jotta masennuksen hoito pääsee alkuun, oireiden tunnistaminen on tärkeää: Onko mieliala laskenut selvästi? Väsyttääkö jatkuvasti? Eivätkö elämän ilot kiinnostaa enää?
Lähteenä myös: Olli Kampman ja muut (toim.): Masennus. Duodecim 2017.
Teksti Emmi Oksanen
