Ennakointi. Kun tiedän, että tulossa on kiperä tilanne, eläydyn siihen etukäteen. Mielikuvaharjoittelen, mitkä asiat tuntuvat hankalilta ja miten voisin valmistautua niihin.
Jalostaminen. Kun on sattunut jotakin ikävää, kanavoin epämiellyttävän tunteen rakentavalla tavalla esimerkiksi lähtemällä lenkille tai maalaamalla taulun.
Älyllistäminen. Lähestyn ahdistavaa tai pelottavaa asiaa puhtaasti tosiasioiden tasolla. Esimerkiksi syöpähoitojen aikana etsin totuudenmukaista tietoa siitä, miten sairaus etenee ja mitkä ovat paranemisen todennäköisyydet. Näin en anna tunnevyörylle valtaa.
Apua hylkivä valittaminen. Pyydän verhotusti apua, mutta en ota sitä vastaan, mikä ärsyttää muita. Alan tehdä asioita muiden puolesta, jolloin väsyn ja ärsyynnyn. En kuitenkaan kehtaa tai viitsi sanoa sitä työkavereille ääneen. Alan valittaa yleisellä tasolla asiasta: ”Miksi kukaan ei taaskaan ole huolehtinut tästä.” ”Tätäkään ei ole tehty.” Kun joku tarjoaa apuaan, torjun sen marttyyrina.
Välttely. Työpaikalla on tärkeä kokous. Pelkään tulevani nolatuksi, enkä ole valmistautunut tarpeeksi. Ilmoitan sairastuneeni tai keksin välttämättömän työtehtävän. Kun joudun menemään seuraavalla kerralla mukaan, oloni tuntuu entistä pahemmalta.
Toiminnallistaminen. Toivon tiettyä loma-aikaa tai haen tukea opiskelun ajaksi, mutta saan kuulla, ettei siihen ole edellytyksiä. Raivostun ja sätin muita ihmisiä sekä heittelen tavaroita. Alan käyttää runsaasti alkoholia sietääkseni epämiellyttäviä tunteita.
Järkeistäminen. Keksin järkevän kuuloisia selityksiä, jotka eivät pidä paikkaansa. En saanut palkankorotusta, koska pomo ei pidä minusta. Epäonnistuin kokeissa, koska tentin vetäjä on niin tyhmä. En uskalla tavoitella ammatillista haavetta, esimerkiksi pyrkiä lääketieteelliseen, koska puolisoni ei pitäisi siitä eikä rahatilannekaan salli.
Kieltäminen. Kiistän, ettei mitään ole tapahtunut. Puolisoni tulee kotiin ja ilmoittaa avioliiton olevan ohi. En pysty hyväksymään kamalaa asiaa, vaan jatkan arkea tavalliseen tapaan: ”Mitä laitettaisiin tänään ruoaksi?”
Lohkominen. Jaottelen ihmiset mustavalkoisesti hyviin ja huonoihin. Huomaan potilaan tulevan sisään ja huokaisen: ”Taas tuollainen valittaja.” En pysty kohtaamaan potilasta yksilönä ja kuormitun.
Lue lisää: Johanna Stenberg ja Jan-Henry Stenberg: En se minä ollut – itsen suojaamisen ja harhauttamisen perusteet, Duodecim 2016.
Lue myös: Esimies antaa kipakkaa palautetta – käytkö heti siilipuolustukseen?
