Kun ulkolämpötila nousee yli viiden asteen, puutiaiset heräävät. Koiran suojaaminen punkkikarkotteella suojaa puutiaistaudeilta myös ihmistä, sillä ihoon kiinnittymätön puutiainen voi siirtyä lemmikistä ihmiseen.
2. Märkä pusu voi tappaa.
Koiran suussa voi olla Capnocytophaga canimorsus -bakteeria. Koiralle se on harmiton, mutta ihmiselle se voi aiheuttaa haavatulehduksen, aivokalvontulehduksen ja verenmyrkytyksen.
Bakteeri siirtyy koirasta ihmiseen syljen välityksellä. Terveelle iholle ja terveelle ihmiselle ei ole vaaraa koiran märistä pusuista. Mutta jos ne osuvat vastustuskyvyltään heikentyneen ihmisen rikkoutuneelle iholle tai limakalvolle, seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Riskiryhmään kuuluvat esimerkiksi elinsiirtopotilaat, diabeetikot, alkoholin suurkuluttajat ja henkilöt, joilta on poistettu perna.
Puremasta voi saada myös jäykkäkouristuksen. Siltä ihminen suojautuu voimassaolevalla rokotuksella.
3. Pennun madotus suojaa omistajaa.
Koiranpennut saavat emästään suolinkaisia. Ne voivat levitä puutteellisesti madotetun eli sisäloislääkityn pennun kakan välityksellä erityisesti lapsiin. Suolinkaiset voivat aiheuttaa VLM-syndrooman (viskeraalinen larva migrans): kuumeilua, keuhkotulehdusta, maksan suurenemista ja aivokuumetta. Yksittäiset suolinkaistoukat voivat vaeltaa silmään ja sokeuttaa.
Suolinkaiset häädetään emästä ja pennuista madottamalla ne useaan kertaan. Aikuinen koira madotetaan tarvittaessa, sillä tiheät madotukset lisäävät loislääkeresistenssiä. Tarve selviää kakkanäytteestä, joka kiikutetaan eläinlääkärin tutkittavaksi kerran vuodessa. Näyte on syytä ottaa useammin, jos koira esimerkiksi käy koirapuistossa tai syö myyriä.
4. Reissaava rekku voi riskeerata isäntäväkensä.
Kun koira ylittää kotimaan rajat, tautien riski kasvaa. Esimerkiksi Keski-Euroopassa tavataan ekinokokki-loisia. Sydänmato on tavallinen Välimeren alueella. Koiralle haitaton myyräekinokokki voi aiheuttaa ihmiselle pahanlaatuisen kasvaimen kaltaisia rakkuloita sisäelimiin. Sydänmato elää keuhkovaltimoissa ja sydämen oikeassa kammiossa ja aiheuttaa muun muassa hengitysvaikeuksia.
Koira saa ekinokokki-loisen syömällä myyrän. Ihmiseen se siirtyy esimerkiksi koiran ulosteen saastuttamista metsämarjoista. Sydänmato leviää hyttysestä, joka pistää ensin sydänmatoa kantavaa koiraa ja sitten ihmistä.
Myyräekinokokkia torjutaan lain voimin. Ellei koiralla ole siltä suojaavaa lääkitystä, sen tulo tai paluu Suomeen eivät onnistu. Koiralla ulkoloislääkkeet ja ihmisillä hyttyskarkotteet suojaavat sydänmadolta. Ihmisellä se on kuitenkin hyvin harvinainen.
Pohjoismaiden ulkopuolelta Suomeen tuleva koira voi kantaa antibiooteille resistenttiä bakteeria ihollaan tai limakalvollaan. Resistentit bakteerit tarttuvat ihmisestä eläimeen. Turhia antibioottikuureja pitää välttää resistenssin takia sekä ihmisillä että eläimillä.
5. Raakakokki kokkaa kaukana keittiöstä.
Söisitkö kypsentämätöntä siipikarjaa, sianlihaa tai sisäelimiä? Tuskin. Silti moni käsittelee keittiössään koiralle tarkoitettua kypsentämätöntä ruokaa ja altistaa itsensä ja läheisensä esimerkiksi salmonella-, kampylo- ja yersinia-bakteereille. Koira ei välttämättä näistä oireile, mutta se voi tartuttaa lähipiirinsä. Suolistobakteerit voivat tarttua myös toiseen suuntaan: koira voi saada ihmiseltä mahataudin.
Koiran ja ihmisen ruokaa pitää käsitellä samalla tapaa: raaka liha ja elimet pilkotaan omalla veitsellä ja leikkuulaudalla. Käsien pesua ei saa unohtaa. Raaka ruoka säilytetään jääkaapissa suljetussa astiassa, josta ei pääse valumavesiä muuhun ruokaan. Pakastaminen ei tuhoa ruokamyrkytysbakteereja.
Kypsentämätön, kotimainenkin broileri ja sianliha voivat sisältää antibioottiresistenttejä MRSA- ja ESBL-bakteereja.
Hoidettu haukku on harmiton
Terve koira ei ole terveelle omistajalleen merkittävä terveysriski, painottaa eläinlääkäri Jenni Ranki. Riski on pieni, kun koira on hyvin hoidettu ja rokotettu ja se käy säännöllisesti eläinlääkärin tarkastuksessa. Suomessa koirista siirtyy vain harvoin sairauksia ihmisiin. Esimerkiksi rabies on saatu häädettyä maastamme rokotuksilla.
Asiantuntijana eläinlääketieteen lisensiaatti Jenni Ranki, Yliopistollinen eläinsairaala
Teksti Virve Järvinen. Ilmestynyt Tehy-lehdessä 1/2016.
