Kun siirtyminen syvästä unesta REM-uneen eli tavallisimpaan unennäkövaiheeseen tapahtuu normaalisti, lihasjänteys heikkenee ja ihminen on ikään kuin halvaantunut. Näin ihminen ei pysty liikkumaan oikeasti eikä ole vaaraksi toisille, vaikka hän taistelisi unissaan.
Unihalvauksessa ruumis on REM-uneen kuuluvassa halvaustilassa, mutta mieli hereillä. Unissakävely tapahtuu vastaavasti syvän unen aikana siten, että ihmisen mieli nukkuu, mutta ruumis ei ja ihminen pystyy kävelemään.
–·Parasomniat ovat yleensä vaarattomia. Ne pitää ottaa silti vakavasti. Elämässä on tällöin usein liikaa stressiä. Varsinkin painajaisten lisääntyminen voi kertoa vertauskuvallisesti jostakin ratkaisemattomasta asiasta tai ristiriidasta, sanoo psykoterapeutti Soili Kajaste.
Unen tehtävä on antaa aivoille ja keholle lepoa. Unien taas arvioidaan liittyvän evoluutioon: niissä on harjoiteltu vaaratilanteista selviytymistä.
Painajaiset yleensä loppuvat, kun on käsitellyt trauman.
Soili Kajasteen mielestä nykyään voisi ajatella, että unien näkemisvaiheen aikana ihminen käsittelee päivän tapahtumat, poistaa tarpeettoman sälän ja kiinnittää tarpeellisen muistiin.
Unissa käsitellään myös asioita, jotka ovat jääneet vaivaamaan. Jos käsittely onnistuu, unesta ei muista välttämättä mitään. Jos se epäonnistuu, alkavat painajaiset. Ne muistaa hyvin, koska tunnelataus on voimakas.
Turun yliopiston unitutkijoiden mukaan lasten painajaiset alkavat 2–3 vuoden tienoilla eli itsenäistymisvaiheessa. Painajaiset alkavat vähentyä 6–7-vuotiaana. Lasten unissa korostuvat aggressiiviset eläinhahmot, jotka aikuisilla ovat harvinaisia.
Painajainen kehittyy yön kuluessa vähitellen. Ensin unesta nähdään versioita, joissa tunnelma on vain hiukan ahdistava. Ellei mieli kykene ratkaisemaan uneen liittyvää ongelmaa, uni muuttuu aina vain ahdistavammaksi ja lopulta painajaiseksi.
Painajaisen alkulähde voi olla kauan sitten tapahtunut järkyttävä asia, joka toistuu unissa samantyyppisenä. Painajaiset yleensä loppuvat, kun on käsitellyt trauman. Useimmiten siihen tarvitaan psykoterapiaa.
Raskas syöminen illalla ja runsas alkoholinkäyttö altistavat painajaisille, samoin Parkinson-lääkkeet sekä jotkin verenpainelääkkeet, beetasalpaajat, masennus-, uni- ja rauhoittavat lääkkeet.
Jos lääkitys muuttuu ja alkaa nähdä painajaisia, kannattaa kysyä asiasta lääkäriltään ja miettiä muita lääkevaihtoehtoja.
Unen erityishäiriöt ovat yleensä ohimeneviä. Niitä esiintyy herkemmin silloin, kun keho käy ylikierroksilla tai on kuormittunut vaikkapa valvomisen vuoksi.
Unissakävely on tavallista lapsilla. Usein tapa kulkee suvuittain. Jos tietää lapsellaan tai itsellään olevan tällaista taipumusta, kannattaa ennakoida vaaratilanteet – lukita yöksi ovet ja ikkunat sekä laittaa kulkueste portaikkoon. Unissakävelijää ei kannata herättää, ellei kyseessä ole vaaratilanne.
Jos alkaa kävellä aikuisena unissaan, vaikka tapa on välillä loppunut, kannattaa miettiä, voisiko elämässä olla jokin ristiriita, jonka haluaa työntää sivuun.
Tietoisessa unennäössä ihminen pystyy säätelemään omaa untaan.
Unissa puhuminen liittyy usein unissakävelyyn. Pääasiassa lapsilla esiintyvä unikauhukohtaus on puolestaan havahtumishäiriö, joka ilmenee syvän unen aikana. Taipumus on perinnöllinen. Tila on pelottava, mutta siitä ei aiheudu mitään vaaraa. Kauhukohtauksen saanut ei muista tapahtumasta mitään eikä häntä kannata herättää.
Unihalvauksia esiintyy varsinkin narkolepsiaa sairastavilla, mutta ne ovat mahdollisia myös muilla. Unihalvaus voi aiheuttaa suurta pelkoa. Nukkuja huomaa, ettei pysty liikkumaan, vaikka silmien liikkeet ja hengitys toimivat normaalisti. Silloin kannattaa vain odotella rauhassa. Toimintakyky palautuu jonkin ajan kuluttua itsestään.
Tietoisessa unennäössä ihminen pystyy säätelemään omaa untaan. Aivot toimivat kuten valveilla, vaikka ihminen on unessa. Tietoiset unet ovat tavallisia niin ikään narkoleptikoilla. Samoin ruumiistapoistumiskokemukset, jolloin ihminen voi esimerkiksi lentää unessaan ja katsella nukkuvaa hahmoaan vuoteessa.
Hampaiden narskuttaminen luetaan myös parasomnioihin. Siinäkin stressi lisää oireilua.
Erityinen REM-käyttäytymishäiriö vaivaa tyypillisesti yli 60-vuotiaita miehiä. Häiriö on vaarallinen mutta harvinainen. Häiriön aikana REM-uneen kuuluva lihasten lamaannus ei toimi normaalisti. Kun ihminen näkee väkivaltaisia unia, hän saattaa hyökätä muiden kimppuun. Häiriön syynä ovat aivojen verenkiertohäiriöt ja dementoivat sairaudet. Aivosairauksien hoito lievittää tilannetta.
Ihmiset puhuvat herkästi univaikeuksistaan, mutta harvoin unen erityishäiriöistä. Niistä keskustelu voi kuitenkin avata silmiä ja vähentää pelkoja.
–·Pitää katsoa, mikä sen stressin aiheuttaa. Tietäminen ei yksin riitä, vaan asialle pitää tehdä jotakin. Voi vaikka pitää jonkin aikaa päiväkirjaa, mitä kaikkea päivään kuuluu ja saako riittävästi lepoa ja virkistystä. Elämäntavat kannattaa hoitaa kuntoon.
Jos painajaisia on usein, kannattaa miettiä, mikä on niiden viesti.
Painajaisten karkottamiseen on kaksi tehokasta keinoa. Ennen nukahtamista voi pohtia, miten painajaista saisi muutettua ystävällisemmäksi – miten se silloin etenisi ja päättyisi. Kun kerrot tarinan itsellesi sitkeästi joka ilta, vähitellen painajainen haalenee.
Toinen tapa on mennä pelottavaa tarinaa kohti. Päätä, ettet lähde unessa pakoon, vaan katsot loppuun asti, mikä sinua uhkaa. Silloin voi käydä kuten naiselle, joka näki kammottavia unia zombiesta. Hän lähestyi uhkaajaansa ja huomasi, että jäljelle jäikin vain kasa riepuja. Itse hirviö oli kadonnut.
Soili Kajaste ja Juha Markkula: Hyvää yötä – Apua univaikeuksiin, Kirjapaja 2011.Christer Hublin: Parasomniat: ilmiöitä unen ja valveen rajoilla, Duodecim 2005.Aurora 3/2013, Turun yliopisto.
Teksti: Merja Perttula. Tehy-lehdessä 1/2014.
