– Kun anoreksiassa pakkomielle kohdistuu omaan kehoon ja laihuuteen, ortoreksiassa se kohdistuu nimenomaan siihen, että ruoka on äärimmäisen terveellistä. Alkuvaiheessa uuteen ruokavalioon suhtaudutaan väljähkösti, kunnes ote tiukentuu ja tiukentuu.
Ruokateoriat ovat usein vaikeaselkoisia ja monimutkaisia. Niihin perehtyminen vaatii innostusta ja kykyä tulkita ohjeita. Siksi ortoreksiaan sairastuneet ovat yleensä koulutettuja ja kunnianhimoisia ihmisiä, jotka jaksavat noudattaa pikkutarkkoja yksityiskohtia.
Kalliit erikoisruoat lisäävät kiinnostusta ja motivoivat jatkamaan, kun alituinen porkkanan tai kukkakaalin pureskelu kyllästyttää.
– Tulee voimakkaampi tunne, että teen itselleni hyvää, kun syön gojimarjoja pakastemansikoiden sijaan.
Lievimmillään ortoreksinen syöminen on sitä, että alkuvaiheen innostus muuttuu turhautumiseksi ja ahdistus lisääntyy. Enää ei jaksa tehdä kaikkea sitä, mitä haluaisi, tai uusi ruokavalio ei tuokaan miellyttävää oloa.
– Ortorektikko saattaa ajatella, ettei ole noudattanut ruokavaliota tarpeeksi hyvin. Vähitellen ruokavalio voi niukentua niin, ettei energiaa saada tarpeeksi eli syömishäiriö on muuttunut fyysisesti haitalliseksi.
Ortoreksiasta on myös sosiaalista haittaa. Tiukasti asioihin suhtautuva kokee missiokseen muuttaa maailmaa paremmaksi ja paheksuu muita, jotka eivät toimi hänen tavallaan. Hän alkaa eristäytyä ystävistään, koska ei halua mennä esimerkiksi kylään, jossa muut eivät syö samaa kuin hän.
Ortoreksiaan ei anoreksian tai bulimian tavoin liity läheskään aina voimakasta liikkumista ja kuntoilua.
Ortoreksiaan sairastuvat yhtä lailla naiset kuin miehetkin. Nuoret etsivät ortoreksiasta hallinnan tunnetta elämäänsä, keski-ikäiset ja sitä vanhemmat haluavat välttää sairauksia. Ortorektiseen syömisen saattaa liittyä myös kuolemanpelkoa.
Keski-iässä tarve terveelliseen syömiseen saattaa herätä siitä huomiosta, että keho alkaa rapistua ja kunto heiketä. Jokin pysäyttävä, elämän rajallisuudesta muistuttava tapahtuma voi myös laukaista yltiöterveellisen syömisen.
Vaikka ortoreksiaan sairastuu kaikenikäisiä, Pia Charpentier on huolissaan etenkin nuorista naisista. Heillä tilanne voi pahentua helpommin anoreksiaksi.
Ympäristön on aluksi vaikea havaita, että jokin on pielessä, kun ihminen syö yltiöterveellisesti. Usein apua lähdetään hakemaan vasta, kun syömishäiriö muuttuu anoreksiaksi, masennukseksi, ahdistusoireyhtymäksi tai se alkaa aiheuttaa fyysisiä vaivoja kuten vatsa- tai pääkipua.
Ortorektikko ei kuitenkaan tahdo ottaa muiden huolta kuuleviin korviinsa. Hän kokee parantavansa maailmaa, kun ei syö lihaa tai olevansa hyvä ihminen, joka pelastaa sademetsät. Kyse ei ole enää terveyden hoitamisesta tai eettisestä vakaumuksesta, vaan kokonaisvaltaisesta ahdistuksen torjunnasta.
– Ahdistus voi juontaa alkunsa liian stressaavasta elämästä, jota hoidetaan ruoan avulla. Lääke on kuitenkin väärä ja voi jopa pahentaa olotilaa.
Ortoreksiaan viittaavat epäilyt saattavat herätä kouluterveydenhuollossa, työterveyshuollossa tai terveyskeskuksessa. Jos terveysalan ammattilainen ei tiedä, miten apua hakevaa auttaisi, potilas kannattaa ohjata tilanteesta riippuen ravitsemusterapeutin, psykiatrin, psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan puoleen.
Läheisiä Pia Charpentier neuvoo kertomaan huolensa syyttelemättä ja arvostelematta.
Ortoreksia
- Vaikea ortoreksia luokitellaan yleensä epätyypilliseksi anoreksiaksi, sairastuneita noin prosentin verran.
- Voi pahentua anoreksiaksi, saattaa sisältää myös bulimisia piirteitä.
- Esiintyy eri-ikäisillä naisilla ja miehillä.
- Vaaravyöhykkeessä nuoret naiset, joista noin viidenneksellä on lieviä, diagnosoimattomia syömishäiriöitä.
- Ortoreksiaan sairastuneet ovat yleensä koulutettuja ja kunnianhimoisia ihmisiä.
Teksti Merja Perttula
Julkaistu Tehy-lehdessä 10/2013
